Kun olisi paikka minne kertoa siitä mille tuntuu, kun ei ole velkaa, mutta kuitenkin oma elämä on mennyt pieleen toisten velkojen vuoksi jo oman lapsuuden aikaan.
Itsellä ei ole ollut velkaa enää moneen vuoteen. Ja toisten velat ja tapa hoitaa asiat niin on sitten johtanut siihen, että joutuu jäämään yksin. Joskus jollekin kertonut asian enempi tai vähempi naamatusten, niin se on jonkinlainen häpeä ja johtaa vaan selkien kääntymiseen omille silmille.
En tiedä, onko se metsä missä kulkee niin syvä ettei se toinen laita tule elämän aikaan vastaan koskaan ja tule sitä puroa josta saa uutta voimaa ja uuden mahdollisuuden jolla omaan elämään. Jokaisella ihmisellä kuitenkin aina elämä rajallista ja ei asioita siirretä aina ensivuodelle tai kymmenen vuotta eteenpäin ellei sitten saada sataa vuotta lisäaikaa ja anteeksi antoa oman elämän rajallisuudelle.
Täällä aina jotku kertoo tarinoita omasta tyhmyydestä, mutta kukaa ei mieti miten se oma tyhmyys näkyy kymmeninen vuosien päästä toisten elämässä. Ja kun on nähnyt tämän omassa elämässään mitä on nähnyt, niin on oikeesti sitä mieltä, että osa tyhmyydestä tässä asiassa on myös patologista.
Vaikka yhtenä yönä maailmassa asiat kääntys ja velat kuoleutuis, niin aina jää valuvirhe asiaan, ja velkansa anteeksi saaneet jatkaisivat touhuaan samaan tapaa, eikä kukaa koska muista, että on asioissa sivullisia joita tämä ongelma jää vaivaamaan koko jäljellä olevaksi elämäsksi.
Aina ei riitä sateenkaarenpäästä löytyneet kultarahatkaan tuomaan takaisin menetettyjä asioita. Kaikkea ei mitata rahassa. Eikä menetettyä aikaa tuo takaisin mikään. Ja eniten pelottaa se, että jos joskus asiat saa kuntoon ettei oman menneisyyden haamu seuraa, niin itse tekee jonkin asian tyhmästi. Se on sitä, että pelon kanssa on liian askeettinen tai sitten ahmatti.
Kuolet janoon tai syöt itsesi ähkyyn.
Se tuntuu omituiselle, että pankit eivät koskaa mieti asioiden merkityksen laajuutta, eivät edes silloin kun lattialla on lätäkkö.
Itsellä ei ole ollut velkaa enää moneen vuoteen. Ja toisten velat ja tapa hoitaa asiat niin on sitten johtanut siihen, että joutuu jäämään yksin. Joskus jollekin kertonut asian enempi tai vähempi naamatusten, niin se on jonkinlainen häpeä ja johtaa vaan selkien kääntymiseen omille silmille.
En tiedä, onko se metsä missä kulkee niin syvä ettei se toinen laita tule elämän aikaan vastaan koskaan ja tule sitä puroa josta saa uutta voimaa ja uuden mahdollisuuden jolla omaan elämään. Jokaisella ihmisellä kuitenkin aina elämä rajallista ja ei asioita siirretä aina ensivuodelle tai kymmenen vuotta eteenpäin ellei sitten saada sataa vuotta lisäaikaa ja anteeksi antoa oman elämän rajallisuudelle.
Täällä aina jotku kertoo tarinoita omasta tyhmyydestä, mutta kukaa ei mieti miten se oma tyhmyys näkyy kymmeninen vuosien päästä toisten elämässä. Ja kun on nähnyt tämän omassa elämässään mitä on nähnyt, niin on oikeesti sitä mieltä, että osa tyhmyydestä tässä asiassa on myös patologista.
Vaikka yhtenä yönä maailmassa asiat kääntys ja velat kuoleutuis, niin aina jää valuvirhe asiaan, ja velkansa anteeksi saaneet jatkaisivat touhuaan samaan tapaa, eikä kukaa koska muista, että on asioissa sivullisia joita tämä ongelma jää vaivaamaan koko jäljellä olevaksi elämäsksi.
Aina ei riitä sateenkaarenpäästä löytyneet kultarahatkaan tuomaan takaisin menetettyjä asioita. Kaikkea ei mitata rahassa. Eikä menetettyä aikaa tuo takaisin mikään. Ja eniten pelottaa se, että jos joskus asiat saa kuntoon ettei oman menneisyyden haamu seuraa, niin itse tekee jonkin asian tyhmästi. Se on sitä, että pelon kanssa on liian askeettinen tai sitten ahmatti.
Kuolet janoon tai syöt itsesi ähkyyn.
Se tuntuu omituiselle, että pankit eivät koskaa mieti asioiden merkityksen laajuutta, eivät edes silloin kun lattialla on lätäkkö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.