Kyllä on maailma mennyt kummalliseksi, kun ennen kännissä kohellettiin ja satutettiin paikkoja, niin osattiin kotona hävetä morkkiksessa ja nuolla haavoja. Lääkäriin lähdettiin vain jos oli pakko tai paikat ei alkanu parissa viikossa parantua.
Nykyisen kännikulttuurin seurauksena sitävastoin lähdetään ylpeänä saman tien tai viimeistään aamukohmelossa vieläpä ylpeänä kuin jotain taistelussa saatuja sankarillisia sotavammoja kantaen.
Toki selvinpäinkin voi sattua ja tapahtua, mutta ei koskaan niin typeriä juttuja kuin kännissä...
Nykyisen kännikulttuurin seurauksena sitävastoin lähdetään ylpeänä saman tien tai viimeistään aamukohmelossa vieläpä ylpeänä kuin jotain taistelussa saatuja sankarillisia sotavammoja kantaen.
Toki selvinpäinkin voi sattua ja tapahtua, mutta ei koskaan niin typeriä juttuja kuin kännissä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eilen jää yllätti, ja kaaduin pyörällä. Naama edellä asfaltiin. Naama ruvella ja käsi hajalla. Vieläpä selvinpäin. Kännissä kaatuillessa mul ei ole tapahtunut mitään.
Mitä tästä opimme? Pitäisi olla aina kännissä.
"Eilen jää yllätti, ja kaaduin pyörällä."
Eli järjenjuoksusi mukaan olisit pysynyt polkupyörällä jäällä pystyssä samassa tilanteessa.
Siis kännissä.
"..lähdetään ylpeänä saman tien tai viimeistään aamukohmelossa vieläpä ylpeänä kuin jotain taistelussa saatuja sankarillisia sotavammoja kantaen."
Soopaa.
Kännissä horjahtamalla murjoin kylkiluitani poikki, ja vajaa kaksi viikkoa kärsimällä kärsin helvetin esikartanossa tuolissa istuen, kun ei oikein voinut liikkuakaan, ja kuin kylkeä olisi revitty auki päivin öin.
Lähdinkö ruikuttamaan polille? En.
Asennetta.
Juuri tällaista vanhan liiton miesten asennetta arvostan.