Onko kellään muulla tällaista tilannetta kuin minulla, eli tietää olevansa liian surkea seurustelemaan. En mielestäni ansaitse tyttöystävää, koska olen liian heikko, pelkuri ja huono niin monessa asiassa. Eikä oikeita vahvuuksiakaan ole juurikaan. Tietysti olen myäs äärimmäisen pessimistinen. Ulkoisestikaan en ole kehuttava.
Olen siis yli 20-vuotias poika, neitsyt ja muutenkin aika kokematon naisten ja muun elämän suhteen. Kavereita minulla on muutama, mutta puutteeni vaikuttavat myös näihin sosiaalisiin suhteisiin. Kyse ei siis pelkästään ole siitä että olisin huono naisasioita silmälläpitäen. Ehkäpä puutteideni takia suhtaudun kaikkiin ihmisiin ja elämään kyynisesti.
Olen ajatellut luovuttaa normaalin elämän tavoittelun ja siitä unelmoinnin. Minusta ei ole sen saavuttajaksi ja pettyminen on kamalaa. Parempi siis esimerkiksi lakata tyttöystävän haluaminen. Työn saaminen on nyt missioni.
Voi olla että joillakin kaltaisillani luusereilla on parisuhteita, mutta se tuntuu jo ajatuksena säälittävältä, huvittavalta ja surulliseltakin, koska sellaiset suhteet eivät voi toimia normaalisti taikka olla edes kestäviä. Siis jos kyseessä on kaltaiseni luuseri. Luusereita on monenlaisia, ja ehkäpä joillekin seurustelu sopii.
Olen kuitenkin tunteellinen ihminen, mikä tekee naisista unelmoimisen lopettamisen erittäin vaikeaksi. Niin suloisia kun voivat olla. Voisinpa laittaa nuo turhat tunteeni off-asentoon, koska ne vain satuttavat. Toinen ongelma, tai oikeastaan uhkakuva on, että elämästäni tulee liian työkeskeistä. Mutta onneksi on olemassa liikunta, elokuvat, kirjallisuus ja pelit. Kunpa vain jaksaisin pitää huolta itsestäni.
Mietinkin, olenko aivan outo ajatuksineni, vai onko meitä muitakin? Tiedän ettei perheeni moisia mietteitä hyväksyisi, jos niistä kertoisin, vaan pitäisi tätä negatiivisuuteni sivutuotteena. Mutta olen kuitenkin vain oikeassa!
Olen siis yli 20-vuotias poika, neitsyt ja muutenkin aika kokematon naisten ja muun elämän suhteen. Kavereita minulla on muutama, mutta puutteeni vaikuttavat myös näihin sosiaalisiin suhteisiin. Kyse ei siis pelkästään ole siitä että olisin huono naisasioita silmälläpitäen. Ehkäpä puutteideni takia suhtaudun kaikkiin ihmisiin ja elämään kyynisesti.
Olen ajatellut luovuttaa normaalin elämän tavoittelun ja siitä unelmoinnin. Minusta ei ole sen saavuttajaksi ja pettyminen on kamalaa. Parempi siis esimerkiksi lakata tyttöystävän haluaminen. Työn saaminen on nyt missioni.
Voi olla että joillakin kaltaisillani luusereilla on parisuhteita, mutta se tuntuu jo ajatuksena säälittävältä, huvittavalta ja surulliseltakin, koska sellaiset suhteet eivät voi toimia normaalisti taikka olla edes kestäviä. Siis jos kyseessä on kaltaiseni luuseri. Luusereita on monenlaisia, ja ehkäpä joillekin seurustelu sopii.
Olen kuitenkin tunteellinen ihminen, mikä tekee naisista unelmoimisen lopettamisen erittäin vaikeaksi. Niin suloisia kun voivat olla. Voisinpa laittaa nuo turhat tunteeni off-asentoon, koska ne vain satuttavat. Toinen ongelma, tai oikeastaan uhkakuva on, että elämästäni tulee liian työkeskeistä. Mutta onneksi on olemassa liikunta, elokuvat, kirjallisuus ja pelit. Kunpa vain jaksaisin pitää huolta itsestäni.
Mietinkin, olenko aivan outo ajatuksineni, vai onko meitä muitakin? Tiedän ettei perheeni moisia mietteitä hyväksyisi, jos niistä kertoisin, vaan pitäisi tätä negatiivisuuteni sivutuotteena. Mutta olen kuitenkin vain oikeassa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siinä mielessä ajatuksesi ovat outoja,että olet luopunut unelmistasi jo nyt. Itse olen kohta 50 ja minulla on lupa sanoa, että olen liian huono suhteeseen, koska se on jo nähty. Parikymppisenä luulin, että kaikki on minulle mahdollista, kunhan oikea (riittävän outo, mutta silti laadukas) osuu kohdalle. Ei ole osunut.
Älä luovuta, hyvä ihminen, vielä. Persoonasi ei ole valmis ei hyvässä eikä pahassa. Hankkiudu niiden ihanien naisten seuraan pettymystenkin uhalla.
Niin, elämänasenteesi on vähän sama kuin jalkapallojoukkueella joka jo pukusuojassa toteaa että "kaverit me hävitään tää matsi".
Toki itsesäälissä piehtarointi onnistuessaan on lähinnä orgasmin veroinen suoritus ;)
Lähes aina tuntuu tuolta, ehkä 99% ajasta tai enemmän. Olen melkein seitsemän vuotta vanhempi kuin sinä, mutta olen täysin kokematon vastakkaisen sukupuolen suhteen. Se tieto, etten kelpaa, on tullut huonoista kokemuksista, viimeisen 15 vuoden ajalta. Nuorempana koulussa tytöt haukkuivat ulkonäköäni ja sitten myöhemmin vaikka suoraan ei ole haukuttukaan, niin muuten on tullut tosi kylmäkiskoista kohtelua eikä kukaan nainen ole osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan. Tuon vuoksi olen harvoin ollut aloitteellinen naisten seurassa vaikka olisinkin ollut ihastunut ja silloin kun olen ollut aloitteellinen, niin on tullut nöyryyttävät pakit. En enää uskalla olla aloitteellinen koska kun silloin uskalsin näyttää tunteeni, niin aina naiset vain haukkuivat ja vähättelivät. Kun en kelpaa niin ei sitten.
Joskus kun kuljen kaupungilla niin jotkut naiset hymyilevät minulle mutta tuntuu että se on vain ivallista/vähättelevää hymyä (niinkuin aiemminkin), että olen ihan naurettavan näköinen ja he vain nauravat minulle "että onpa typerän näköinen tyyppi". Jos en kerran kelpaa, niin ei sitten.
Mutta minkä teet. Vääränlainen luonne (eli liian ujo) ja tavallinen ulkonäkö, niin kukaan nainen ei ole kiinnostunut. Kun en kelpaa, niin ei sitten.
Minulla on vähemmän komea, pienikokoinen, huonopalkkainen kumppani, jolla on huonohkoja tapoja. Mutta meillä on tosi kivaa yhdessä, hän on aloitekykyinen, huumorintajuinen, keksii kivoja menoja, huomioiva rakastaja, tykkää minusta, huolehtii kuntoon kotona kohteita, joihin en pysty, tietää paljon käytännön asioista, todella avulias ja hellä. Ala kouluttaa itseäsi tähän ja jätä pillerit ja itsesi arvostelu. Monet naiset hauluavat näitä luettelemiani asioita. Huomaan kumppanissani joskus alemmuudentunteita, eli ilmeisesti hän rinnallani tuntee juuri noin kuin sinä. Annan heti palautetta, että mitään syytä ei ole, rakastan häntä, joten ei pelkoa minun menettämisestäni, vaikka olenkin "hyväpalkkainen kaunotar". Ei tässä kenelläkään mieliala aina kunnossa ole, mutta siinä surffataan ahdistusten ja parempien aikojen lomassa. Olen varma, että löydät sinäkin tällaisen sisäistä kauneutta arvostavan helmen. Pidä itseluottamuksesi kasassa, harva nainen säälittävää parkujaa haluaa.
B Virtanen, siis kumppanisi ?
Kiitos vaan kaikille vastauksista.
Olen huomannut että mielialani on nyt parempi kun olen lopettanut turhat haihattelut. Pystyn nyt myös suhtautumaan naisiin neutraalimmin kuin ennen. Ja ennen kaikkea en enää stressaa vioistani ja puutteistani tai en ainakaan nyt ole stressannut. Tiedä sitten mihin tämä tästä kehittyy, mutta so far so good.
Niin, sen vielä haluan sanoa etten missään tapauksessa ole katkera naisille sen enempää kuin miehillekään. Minusta on typerää katsoa maailmaa niin sukupuolittuneella tavalla kuin mitä esimerkiksi tällä palstalla tehdään.
minulla ihan sama tilanne mutta olen vain vähän nuorempi. Olen täysneitsyt eikä ole kokemusta edes oikein kaverisuhteista. Lukioon nyt kaikki vaan keskittyy. Eiköhän se suhde tule sitten kun sitä oikein haluaa ja yrittää.
Niinpä, olet vielä kovin nuori.
Katsele sellainen kaltaisesi nuori mies, jolla on on opintojen ja elämän suhteen kunninhimoa, uskoisin että arvostatte toisianne.
Meille baarikärpäsille, joilla elämässä enää muuta ole on aivan omat kiertopalkintomme, älä pilaa itseäsi kaltaisteni kanssa.
Ei ihminen mene pilalle koulutuksen vähyydestä. Opiskella voi muutenkin vaikka läpi elämän. Baarikärpänenkin voi hyvällä asenteella ja ystävällisellä käytöksellä saada ihanan ihmisen vierelleen.