olen 30-vuotias nainen. tuntuu ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta ja kaikki näyttää tulevaisuudessa synkältä. Olen syönyt masennuslääkkeitä, eri merkkejä jo yli 6 vuotta, ilman mitään apua. Mitä enää voin kokeilla? Mikään ei auta?
haluaako joku auttaa?
ex-ihminen
20415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
haluan auttaa sinua. Vaikka en ehkä pysty sinulle täysin vastauksia antamaan tai hyötyisit vastauksestani; kirjoitan silti.
En tiedä mitä sinun elämässä on tapahtunut ja miksi kaikki näyttää niin synkältä(?)
Jokatapauksessa sen tiedän, että masennuslääkkeiden syöminen yksin ei aina kaikilla tehoa. En tiedä saatko jotain keskusteluapua?
Oli miten oli, tärkeää on oma tahto voida paremmin ja olla onnellinen ja taltuttaa masennus. Jos et edes halua parantua; on se vaikeaa vaikka söisi mitä masennuslääkkeitä.
Mielestäni, olisi tärkeää, että mietit mitkä ovat haaveitasi/unelmiasi mitkä haluaisit toteuttaa. Miettiä, mitkä asiat sinulle ovat elämässä tärkeitä. Kirjoita nämä asiat paperille ja lähteä niitä seuraamaan. Tämä neuvo voi kuulostaa huonolta, mutta se kannattaa!
Silloin kun masentaa ja mikään ei innosta ja kaikki on synkkää; ne pienet unelman rippeet voivat auttaa jaksamaan. Ja kun ne vihdoin toteutuvat; SE TUNNE! :)
Minulla itselläni vaikea masennus diagnoosina kesältä 2010. Ja edelleen masennuksen pyörteissä. En käy hoidossa eikä minulla ole lääkityksiä mutta masennusta edelleen on; sen tiedän.
Tiedän, että synkimpinä hetkinä mikään ei tunnu miltään ja jos tuntuu niin se on tuskaa ja ahdistusta. Kuinka monet illat yksin itkin ja kuuntelin musiikkia. Ne monet hetket, jolloin suunnitelin itsemurhaa ja olin lähellä ne toteuttaa. Niin monta tuskan huutoa; vailla vastausta. Se kaikki on niin tuttua.
... vielä on matkaa parempaa mutta unelmien avulla saattaa vielä aurinko paistaa.. jaksan siihen ainakin vielä luottaa.
Luota sinäkin!
Sinä olet syntynyt tähän elämään syystä; sinulla on tarkoitus! ehkä se ei ole nyt selvä mutta se selviää jos jatkat tallustamista kuten minä.
Älä luovuta olet arvokas ja tärkeä minulle vaikka en sinua tunne!
Jumalan siunausta
Jokaisen elämällä on tietty tarkka tarkoitus. Olemme kaikki täällä Jumalan tahodosta ja elämme iankaikkisesti. Kyllä Jumalaan uskovakin voi olla masentunnut ja toivoton, mutta sittenkin auttaa kun tietää että ei ole sattuman oikusta täällä ja kerran tämä sitten loppuu ja alkaa se tosi elämä. Muta ilo voi tula jo täällä maan päälläkin. Onko sinulla ollut vaikea lapsuus ja onko jotkain käsittelemätöntä alitajunnassa. Jostakin masennus on viesti. Lääkkeet eivät poista masennuksen syitä vaikka helpotavat elämää. Jos masennuksen syy on ainnenvaihdunnallinen niin silloin lääkkeet ovat paras apu.
Rukoile ja luota Jumalaan, jos et aikaisemmin ole niin tehnyt. Edellinen kommentoija antoi sinulle hyviä ohjeita.
Tervehdys, nimim. Ex-ihminen.
Voit hakea vaikka voimia siitä, ettet retkahtanut edelliseen viestiin ja säilytit oman arvosi, kun et liittynyt mihin-ikinä-kirkkoon sinua yritettiinkään houkutella.
Itselläni on takana n. 10 vuoden masennus, ja lähes koko elämän pituinen yksinäisyys. Ikävä kyllä, elämä ei ole reilua, ja monia meitä täällä palstalla se on kohdellut erittäin kaltoin, emmekä aina mahda asialle mitään. Parasta mitä voimme tehdä, on yrittää pitää selkä suorana ja säilyttää oma ylpeys ja kunnia loppuun asti; eikä madella muiden ihmisten tai kuvitusolentojen edessä.
Elämä on lyhyt; vuosisadan päästä kukaan meistä ei ole enää täällä kärsimässä. Älä anna julman maailman viedä siipiäsi. :)
Miten olisi psykoterapia?
Tai ammatillinen kuntoutus?
Onko sinulle ystäviä?
tähän oli vastattu, se antoi toivoa hiukan. Saan keskusteluapua, ei auta. Lapsuus on rikkonainen, tarkoitus hukassa.
Ei hyviä ystäviä, olen pettynyt hyväksikäyttäjiin, eräs ystävä vei miesystäväni, toinen lainaa rahaa eikä maksa takaisin, yhdelle taas soitan minä tai emme ole tekemisissä, yhden ystävän luona saan vierailla, mutta hän ei pidä mitään yhteyttä oma-aloitteisesti jollen käy hänen luonaan, muutama muu joille olen uskoutunut asioistani ja he ovat puhuneet asiani eteenpäin ja petyin siihenkin, eli ei, ystäviä ei ole.
Haluan parantua masennuksesta, mutta keinot ovat loppu.
Olen niin samanlaisessa tilanteessa oleva yli 40v nainen. Ei ystäviä ja olen todella masentunut.
Kaipaisin ystävää joka oikeasti välittäisi jolla oikeasti olisi aikaa sellaista vain vaikea löytää :(
Meitä on niin monta samassa tilanteessa olevia.
Itse olen ollut masentunut jo vuosia. Tätä ei ole koskaan diagnosoitu, mutta tiedän sen itse. Olen vuosia yrittänyt kieltää sen itseltäni ja jopa syyllistänyt muita pahasta olostani. Ja nyt, kun sen on myöntänyt itselleen, niin olo on entistäkin pahempi olla.
Kyllä minäkin haluaisin parantua tästä, mutten tiedä miten..
Yritetään kuitenkin kannustaa toinen toistamme jaksamaan edes huomiseen... ja uskotaan että huominen voisi tuoda tullessaan jotain parempaa..
Kaikkihan on lopulta kiinni "vain" omasta asenteesta suhtautua elämään
Keskustéluapu on ihan eri asia kuin kunnon psykoterapia. Keskusteluapua on vain keskustelemista ei psykoterapiaa, mikä on kovaa psyykkistä työtä ja sitä saa antaa vain valtuutetut ja useita vuosia kouluttautuneet psykoterapeutit.
Suosittelen psykoterapiaa. Tarvitset sitä rikkonaisen menneisyytesi ja nykyisyyden vuoksi. Sinun pitää opetella pitämään "puolesi" ja rajasi, ettet tule ylikävellyksi koko ajan.
Käytkö töissä kuitenkin ? Harrastatko mitään?
Aloittajalle : ja ehkä lääkityksen vaihto tai tarkistus olisi paikallaan, varaa aika asuinpaikkasi mt-toimistosta ja siitä se lähtee. Tsemppiä!
Tule ulos itsestäsi! Pura masennuspallo, jota pyörittelet edelläsi. Anna asioille nimet. Kun tiedät mitä on vastassa, voit alkaa miettiä,mitä niille voi tehdä. Pura niin monta hankaluutta kuin pystyt, lievitä niitä joita voit, opettele sietämään niitä joille et nyt mahda mitään.
Apu ei ole jotakin ulkoa tulevaa, se on sinussa. Askel kerrallaan, asia kerrallaan, pieni muutos kerrallaan. Välillä voi surkutella ja piehtaroida tuskassaan,sitten taas eteenpäin, askel ja askel!
Joku joka haluaa auttaa, voi olla yhtä masentunut kuin itsekin olet. Olette masentuneita yhdessä, auttaako se kumpaakaan. Kokemusten jakaminen ei tarkoita sitä että niiden samankaltaisuus tekisi niistä oikeutettuja elämänmalleja.
Vain muutos auttaa. Vain sinä voit aloittaa muutoksen.
Kohta on uusi vuosi. Minkä uuden asian aiot tehdä uuden vuoden ensimmäisellä viikolla?
Kehoitan hakemaan kuten edellä on mainittu psykoterapiaan.Kelan listalta näet paikkakuntasi koulutetut psykoterapeutin.Uskoisi uupumuksen ja mikään ei tunnu miltään vaihtuvan oman psyykisen työn kautta ammattitaitoisen psykoterapeutin avulla siltä,että elämä voisi maistua mukavalta ja elämisen arvoiselta.Vuorovaikutus suhteet jota kuvasit,pettymyksiä,sos.suhteet vähäisiä jne...vaativat tarkastelua ja tutkimista sisäisestä maailmastasi.Lapsuuden traumat,kokemukset että ei ole arvokas,muut voivat käyttää minua niinkuin haluaa,itsetunto huono,syyllisyys,häpeä,mitättömyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset jne..Sietämättömien tunteiden kanssa voi joskus olla pulassa.
kiitos kun jaksatte kirjoittaa viestejä, tuntuu että joku välittää edes virtuaalisesti jossain..Olen kiitollinen että myös joku toinen masentunut jaksaa myös kirjoittaa, se antaa toivoa. Haluan muutosta, mutta tunnen olevan jo niin syvällä tunnelissa että se on melkein mahdotonta. kiitos joka vastauksesta, olen käynyt jo vuosia paikkakuntani mt-toimistossa keskustelemassa, pelottavaa kun se ei auta, lääkitys on tarkistettu väliajoin ja muutettu useita kertoja. tunnen olevan toivoton tapaus paranemaan. haluan voittaa masennuksen en tiedä riittää voimani. En keksi mitään uutta asiaa mitä tekisin, olen niin loppu. Mitä voisin tehdä, aivoni lyövät tyhjää..
Mt-toimistosta saat vain hekellistä helpotusta,ehkä.Ammattitaitoinen,koulutettu yksilöpsykoterapeutti voi,näin uskon oman kokemuseni pohjalta,tarjota edellä mainittua helpotusta sietämättömään ja uupuneeseen olotilaasi.
Jättäkää ne jumalanne suosiolla sinne uskonto-palstalle.
Kiitos.
Oletko kokeillut sähköhoitoa? Hyviä tuloksia masennuksen hoidossa. Itse en sitä saa, koska sairastan epilepsiaa. Olen 32v nainen ja 16v saakka syönyt lääkkeitä eli puolet elämästäni eikä apua. Myös sairaalajaksoja monia ja koko ajan käyn psyk.polilla.
Sähköhoito on epäinhimillistä ja pitäisi kieltää! Omituista, että täälläkin olen nähnyt sen puolestapuhujina vain "ammattilaisia" ja muita ihmisiä, jotka ei ole itse sitä saaneet. Olen itse sitä saanut ja jokainen tuttu, joka saanut, vastustaa sitä myös.
vaikutukset tulevat nopeasti, eli ihmisestä ei ole niin paljon kustannuksia, kun hänet saadaan pois esim kalliista osastohoidosta. Vaikutuksen lakatessa pudotus todellisuuteen on murskaava. Tuosta ajasta, jolloin ect vaikutti, en juurikaan muista mitään. En muista missä olen haahuillut, aika ahdistavaa. Ihmiset ovat kertoneet, etten muistanut 5 min päästä mistä juuri oli puhuttu.
Itse sähköhoito laukaisi mulla migreenin ja lihakset oli aina sähköhoidon jälkeen kipeänä, liikkuminen sattui. Oli kuin olisi jäänyt katujyrän alle.
Lobotomiaakin pidettiin aikanaan tehokkaana ja hyvänä hoitona, silti jokainen tajuaa nykyään, että se oli epäinhimillistä kohtelua, aivan kuten sähköhoitokin.
Lähden 5 tunnin päästä Hesaan. Itse olen syönyt lääkkeitä koko
kirjon 15 vuotiaasta 28 ikävuoteen. Lopetin ne monestakin syystä.
Itselläni ei ole muuta korttia kun tuo Hesan kortti.
Siellä kaksi eri klinikkaa ja rahaa palaa 1000 € pyöreesti.
Sen jälkeen tiedän olenko hullu kuten lääkärini väitti,
vai olenko sairastanut viimeisen 13 vuotta piilevää kilpirauhasen
vajaatoimintaa.
Jos koet, että masennus on sairaus niin sitten en osaa auttaa
jos koet, että se voisi (EHKÄ) olla oire niin siitä sitten vain hyökkäykseen.
Minä en koe olevani "masentunut". Minulla on fyysisiä kipuja
ja olen väsynyt. Ja koska nukun 24/7 masennun,
eli tapauksessani mielestäni masennus on OIRE!
Joka johtuu väsymyksestä jne...No tajusit kyllä.
Terveisiä Hesasta.
No niin 6 viikkoa ja tiedämme =)
Noin pitkä matka/aika meni, mut kun parani niin unohti tän.
Eli se hesa ei auttanut piti käydä viel vaasassakin ,joten noh se oli sitä
sit mitä luulin, rankkaa kilpparin vajaatoimintaa.
Nyt oon terve joten terve..
Tunnen hekilöitä, jotka ovat olleet pitempäänkin masentuenita mutta tänään elävät iloisita seesteistä elämää. Älä mieti nyt liikaa tuelvaisuutta ja maalaa niitä pöpöjä. Pyri elämään nyt tätä hetkeä ja hakeutumaan asioiden pariin jotka tuvoat sinulle vaikka pinetäkin iloa. Pyri näkemään asioista ensin se positiivisempi vaihto-ehto. Asenteilla on valtava vaikutus ihmisen mielialaan ja hyvinvointiin.
Esim. Jollakin on loma puolivälissä ja hän murehtii, että puolet lomasta on jo mennyt, toinen ajattelee että sentään minulla on lomasta vielä puolet jälkellä. Joku murehtii että tänään on ikävä sää ja mutta olisiko kivaa jos aina olisi hyvä saa: eihän silloin osaisi nauttia hyvistä ilmoista ja humaisi eroa.
Kyllä sinullekin on taivaallinen Isä tarkoittanut iahan ainutlaatusien tehtävn ja pikan tässä universumissa. Sinunlaista ei ole ketään tosita. Sinä vain et ole vielä löytänyt sitä elämäsi tarkoitusta.
Oleko saanut terapiaa. Josksu lääkitys on väärä ja ja turruttaa ja kipsaa ihmisen?
Kun selivät masennuksesta sinä olet verraton ymmärtäjä niille joilla on vuorostaan vaikeaa.
Ja tuskin nytkään olisit antamassa täällä kokemuskellasi vertaistukea jos et olisis masentunut.