kaksi yhdessä

Kuka laittoi ja minkä viestin, hä?

mikä viesti? Kelle?

Ei kannata automaattisesti olettaa, että ihmiset lukevat palstaa ja tunnistelevat viestejäsi heille.

Aito välittäminen on välittämistä itse ihmisestä eikä siitä mitä hän on, tekee tai edustaa. Veikko Lavi lauloi aikanaan hienon laulun siitä, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Sama periaate pätee myös välittämiseen, mutta aina löytyy niitä joista ihminen välittää tahtomattaankin toisia enemmän.

Juuri tuota tarkoitin tai yritin sanoa:) Vähän kömpelömmin tosin.

Joku kirjoitti toisessa keskustelussa, että välittäminen on rakkautta ja jäin miettimään asiaa. Tulin itse ainakin siihen tulokseen, että ehkä välittäminen on rakkautta enemmänkin juuri ihmistä ja ihmisyyttä kohtaan, mutta periaatteessa se on kuitenkin eri asia kuin rakastaminen ja sen ymmärtää siinä tilanteessa kun kokee samaa ihmistä kohtaan sekä aitoa välittämistä ja rakastumisen tai ihastumisen tunteita, jotka saavat aikaan sismpään sen tunteen "haa, ton mä haluun itselleni", mikä ei tietenkään ole sen oikean rakkauden määritelmän mukainen reaktio, mutta ihminenhän on pohjimmiltaan kuitenkin eläin jossain muodossa. Tässä tilanteessa saattavat aito välittäminen ja omat rakkaudenpyrkimykset olla hyvinkin ristiriidassa keskenään ja aidosti välittävän ihmisen sielu voittaa sydämen jos ajatellaan, että välittäminen lähtee sielusta ja rakkaus sydämestä, minkä todenperäisyyttä en voi mitenkään tietää.

Jos se oli tuolla toisella palstalla niin se olin minä. Tarkoitin sillä kai sitä että jos rakastaa jotain ihmistä hänestä täytyy myös välittää ihmisenä sellaisena ihmisenä kuin mitä hän todellisuudessa. Hyvine mutta ennekaikkea myös huonoine puolineen. Joskus tuntuu että ihmiset rakastuvat rakkauden tunteeseen enemmän kuin itse ihmiseen. Ja yrittävät muuttaa ja muokata toista. Asettavat vaatimuksia merkiksi rakkaudesta. Ja kun hurma haihtuu ja arki alkaa lakkaavat "tunteetkin". Odotukset nostetaan niin kovin korealle vaikka todellisuudessa rakkaudessa on eri sävyjä. Silloin kun löytää omanoloisen ihmisen hänestä välitää myös ystävänä ei pelkästään rakastettuna. Itse uskoisin että välittäisin ja rakastaisin erästä ihmistä ilman sen kummempia odotuksia, vain hänen seuransa riittäisi.

Jos osaa kohdata ihmisen ihmisenä eikä ole asettanut mitään määreitä ja odotuksia niin on helpompi vastaanottaa ihminen sydämeensä sellaisena kuin hän on. Siihen varmaan perustuu se rakkautta ensisilmäyksellä käsite, kun siinä tilanteessa ihmiselle ei ole olemassa mitää oletusta etukäteen. Mutta tuo ajatus rakastua rakkauden tunteeseen varmaan on se, mikä sotkee tai jopa tuhoaa hyvinkin alkaneet suhteet siinä vaiheessa kun suhteen aikaansaama hurma ja huuma muuttaa alkuperänsä ihmisestä itse tunteeseen eikä osata enää rakastua uudelleen. Jossakin opuksissa on sanottu, että kestävän liiton peruspilari on jatkuva uudelleen rakastuminen omaan pariinsa.

Totta.:) Hienosti kirjoitettu, nyt täytyy varmasti mennä yrittämään unta. Hyvää yötä.

Meinasin sanoa ihan samaa, mut ensin pitää mennä syömään jotain jääkaapilta. Hyvää yötä siis täältäkin.