Mitä mietitt, mitä odotat tulevalta vuodelta?
Kun taas on mittarissa vuosi entisiä enemmän, pelkäätkö tulevaa, onneako odotat?
Tuntuuko ahdistusta tulevasta, vaiko vain tyydytystä eletystä?
Itselläni on melkoinen sekamelska, kaikki yhtyneenä kaikkeen, hyvä ja paha.
Halu olisi nähdä vielä tulevaistakin.
Mutta, tuskinpa se minun kädessäni on.
Kun taas on mittarissa vuosi entisiä enemmän, pelkäätkö tulevaa, onneako odotat?
Tuntuuko ahdistusta tulevasta, vaiko vain tyydytystä eletystä?
Itselläni on melkoinen sekamelska, kaikki yhtyneenä kaikkeen, hyvä ja paha.
Halu olisi nähdä vielä tulevaistakin.
Mutta, tuskinpa se minun kädessäni on.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei tässä meikäläisen kannata ajatella...tulevaa, eikä tietenkään mennyttäkään..vain elää tässä ja nyt.
Niin se on.
Kävin luistelemassa yön pimeydessä, kujillamme.
Onneksi elossa, tervein luin, sain tulla kotiin.
Nyt ja tässä, elämässä, on se ainut oleva.
Mitäpä tässä, vanha ukko hopeekulma.
Kuhan kattelen tyhjiä tuoleja, valokuvia kaapinpäällä ja autioita huoneita.
Orottelen et aika tasottaa pahimpia kolhuja ja valaa pikkasen kultaa niille.
Ehkä vielä löyrän entisen ittensä piiskaajan sisältäni ja saan itteni taas hoitamaan tätä raihnaista kehoa.
Enää ei oo taivas haaveitten kattona vaan se pikkanen polkukin riittää jota voitas pomon kans hiljaa vallella kohti iltaruskoo.
Jollain lailla vanhetessani, ainakin minä, olen luovuttanut liioista luuloista ja odotuksista.
Näinkin, on ihan hyvä, kun tietää, kuinka paljon huonomminkin olla voisi.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähempi hyvä riittää.
Tai sen on pakko riittää.
"kesä jatkuu, kesä....."
Odottaisin itseltäni jotain uutta, mutta toi vanhuus panee hanttiin joten elämä voi mennä samaa totuttua rataa,
niitä kolhuja tulee taatusti noi jälkeläiset osaa niitä kyllä järjestää, pieniä ilonpisaroitaki joskus satelee, aikansa kutaki, hauta korjaa pahimat kolhut aikanaan.
Eimuuta kuin nokka tuulta kohti, ja töppöstä toisen eteen niinkauan ku suksi luistaa.
Minä inhoan kun vuosi vaihtuu. Olen syntynyt marraskuun lopussa ja vasta äskettäin täytin 66 vuotta. Kun vuosi vaihtuu, olenkin jo vuosiluvun mukaan 67 vuotta. Joka vuosi vanhenen käytännössä kaksi vuotta!
No mutta silloinhan olet jo 132 vuotias.
Minusta tuntuu että täytän pian 16 vuotta, kun on karkauspäivänä syntynyt. ;)
Kyllä siitä on mainittu useammin kun kerran ?
Uusi vuosi on paras kaikista juhlista.
Taas on uusi vihko edessä ihan puhtain kirjoittamattomin sivuin.
Mitä vaan voi tapahtua, ja nimenomaan hyviä asioita.
Huonot tulee jos on tullakseen mutta niitä ei odota, ne eletään sitten kun kohdalleen osuu.
Niin tietysti hyvätkin.
Ja jälleen ihan ilman mitään lupauksia.
Ensimmäisen kerran toivon päättymässä olevaa parempaa vuotta.
Tähän saakka olen ollut hyvilläni jos asiat ovat pysyneet ennallaan. Parempaa en ole osannut toivoakaan.
Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta mutta jos vaikka hieman sinne päin.
vanheneminen on kamalinta mitä ihmiselle voi tapahtua, ootahan ku olet seittemän kymmentä, askel kummasti lyhenee, jaksaminen vähenee, ei enään ole tulevaisuutta on vain menneisyys.
No, joillakin ei ole jalkoja syntyissäänkään.
Kovin on tullut loppua miettineeksi, elämähän on lähes pelkkää menetystä, vähitellen.
Osaisi vain elää tätä päivää.
"."
Itkun paikka on 70 , ihqu turhaa on hakela lohtua 60
Ainaskin minä en näe syytä 70 surusteluun, vasta 62v. kun olen.
Mutta kuollaan täällä meilläkin.
Nuorehkoina itkemme vähän reippaammin, Scott McKenzien tyyliin.
Vaan met emme kirkkoon mene, siellä on naisia väärällä alttarilla.
Stonehenge on kaukana.
H.
Onhan noita kivirykelmiä lähempänäkin.