Oon ollu tosi kauan masentuneena, en tietenkään kertonu siitä kellekään, koska ei kukaan siitä välittäis, enemmän vaan nolaan itseäni. Mulla on tosi huono itseluottamus. Pelkään sosiaalisia tilanteita ja jos joudun sosiaalisiin tilanteisiin, en uskalla puhua mitään, koska pelkään itseni nolaamista. Mä oon vaan yksin neljän seinän sisällä ja en saa mitään aikaan, on pientä yritystä muuttua, mutta ei vaan mitään tapahdu. Miten pääsen tästä masentuneesta olosta ja miten voin saada itseluottamusta?
Masentunut olen!
Ei vaan jaksa.
3134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helpottaahan se jo oloa kun uskaltaa vaikka rekkaamattomalla tuon kirjoittaa. Itellä bibolaarinen oireyhtymä.
Mielentilat ravaa syvänteiden ja vuorenhuippujen välillä. Depikset ovat niin mustia, ettei usko tästä nousevan ikuna.
Viinapäissäni ostaisin kaikkea turhaa kamaa itseni konkurssiin, mut onneks saivat taas häppisputkeni poikkastuu.
Itseluottamuksen kasvattamiseen hyvänä apuna on netistäkin löytyvää itsekasvatusmateriaalia. Se on pitkä mutta palkitseva tie, jos sellasen tien löytää.
Olet tehnyt ainakin ensimmäisen myönteisen siirron, koska kirjoitit tänne. Hyvä! Masennusta ei tarvitse hävetä, ei myöskään sitä, että pelkää nolaavansa itsensä jotenkin. Tosin sitä kannattaa miettiä tarkemmin, kenelle puhuu tai kirjoittaa masennuksesta, koska kaikilla ei ole empatiakykyä ymmärtää ja siten myöskään vastakaikua ei välttämättä tule, vaikka tahtoa olisikin.
Kirjoitat, että sinun masennuksesta ei kukaan välittäisi. Olet väärässä, kukaan ei toivo kenellekään masennusta, eli näin kääntäen ihmiset välittää, aivan varmasti, minäkin välitän, vaikka olen sinulle täysin vieras. Niinpä koen oman alakulon helpottavan, kun aktivoidun miettimään, miten voisin esim. sinua auttaa, tukea kohti valoa ja avoimuutta, vapautumista turhista asenteista.
Kuinka voisit vapauttaa itseluottamuksesi, eli pelkosi, että esim. nolaat itsesi. Sellainen arkuus, pelko ahdistaa, jäykistää luontevan elämän virran kulun kehossasi, mielessäsi, et voi luonnollisesti hyvin luonnottomassa olotilassa. Et sinä nolaa itseäsi, sellaista ei ole, se on mielikuvituksen tulos. Jos joku näin kokee, se on hänen sydämensä sivityksen puutetta. Olen itsekin ollut aikanaan sulkeutunut, arka, mutta puhumalla, kertomalla, kirjoittamalla, eri purkautumalla toiselle ihmiselle, myös tuntemattomalle, sain vastakaikua, rohkaisua olla omaitsensä ilman turhia ennakkoasenteita.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta luepa oheinen kirja-arvostelu ja suosittelen sen kirjan lukemista muutenkin. Me ihmiset olemme omien asenteittemme vankeja, josta kahleesta pitäisi vapautua, siihen meillä on kaikki oikeus. Siksi suosittelen lukemaan kirjallisuutta, mutta myös esim. aforismeja, joissa on paljon elämän viisauksia. Tässä kirjan "Havahtuminen" arvostelu http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-havahtuminen.html Suosittelen!
Toivon elämääsi elämän virran vapautta virrata kehossasi, mielessäsi vapaana kuin taivaan lintu, siihen meillä jokaisella on oikeus. Sisimpämme sanoo, mikä on oikein, mikä väärin, toivon, että annat mielellesi vapauden nauttia elämästä. Kaikkea hyvää sinulle!
Mitäs haittaa jos välistä nolaa itsensä: niin me jokainen teemme ja ei meidän tarvitse olla täydellisiä. Todellisuudessa, tuo arkuus ja pelko ettei kukaan sinusta välitä on suurimmaksi osaksi vain sinun pääsi tuotetta. Ala vain tekemään pikku hiljaa harjoituksia hakeutumalla sosiaalisiin tilanteisiin ja harrastuksiin.