Olen hiljainen AS? ihminen. En osaa keksiä tyhjästä hupaisia keskusteluja, en ainakaan nenttien keskuudessa. En osaa retostella aikuismaisesti miten käytän päihteitä ja tupakkaa, koska en vaan käytä. En edes meikkaa. Tekevätkö nämä asiat plus hiljaisuus minusta lapsen jota voi kohdella kuin perunasäkkiä? Ehkäpä:
Esimerkki 1:
Koulussa. Tunnilla kaikkien täytyy kertoa mielipiteensä jostakin asiasta. On minun vuoroni esittää asiani. En tuosta vain löydä sanoja ja saatan pitää taukoja kun ajattelen. Opettaja keskeyttää vuoroni yhtäkkiä ja alkaa hölöttämään toisen opiskelijan kanssa omiaan, pahoittelematta mitenkään. En kehtaa rääkäistä "pää kiinni, on oma vuoroni puhua".
Esimerkki 2:
Koulussa. Esitellään tekemiämme yksilötöitä. Muut opiskelijat ovat kiinnostuneena seuranneet toistensa töitä ja esittelyjä. Minun vuorollani ketään ei näytä kiinnostavan, suurin osa muista palaa jatkamaan omia hommiaan. Epäkohteliasta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. Häpynsä tasan nolla.
Esimerkki 3:
Ihmiset pelkäävät minua. Vältteleviä katseita jos koitan aloittaa keskusteluja. Saatetaan vastata muutamalla sanalla, vaikka muiden ihmisten kanssa pälpätetään kuin mummot. Heidän sieluissaan myrskyää varmasti joku kummallinen kauhu, mutta mikä ihme tällaisessa 21 vuotiaassa vauvamaisessa hiiressä mahtaa pelottaa?
Esimerkki 1:
Koulussa. Tunnilla kaikkien täytyy kertoa mielipiteensä jostakin asiasta. On minun vuoroni esittää asiani. En tuosta vain löydä sanoja ja saatan pitää taukoja kun ajattelen. Opettaja keskeyttää vuoroni yhtäkkiä ja alkaa hölöttämään toisen opiskelijan kanssa omiaan, pahoittelematta mitenkään. En kehtaa rääkäistä "pää kiinni, on oma vuoroni puhua".
Esimerkki 2:
Koulussa. Esitellään tekemiämme yksilötöitä. Muut opiskelijat ovat kiinnostuneena seuranneet toistensa töitä ja esittelyjä. Minun vuorollani ketään ei näytä kiinnostavan, suurin osa muista palaa jatkamaan omia hommiaan. Epäkohteliasta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä. Häpynsä tasan nolla.
Esimerkki 3:
Ihmiset pelkäävät minua. Vältteleviä katseita jos koitan aloittaa keskusteluja. Saatetaan vastata muutamalla sanalla, vaikka muiden ihmisten kanssa pälpätetään kuin mummot. Heidän sieluissaan myrskyää varmasti joku kummallinen kauhu, mutta mikä ihme tällaisessa 21 vuotiaassa vauvamaisessa hiiressä mahtaa pelottaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuohon voisi vielä lisätä aspalstan moton: yhteinen vihollinen yhdistää parhaiten. Koita kestää.
Tuo on tutun kuuloista puhetta. Ymmärrän tuon tunteen niin hyvin. Parasta on, jos oppii olemaan välittämättä.
Monesti itselleni käy koulussa taas niin, että kun on puheenvuoron aika, selitän jotakin ja opettaja ilmaisee minun puhuvan epäselvästi, tai sitten muut eivät kuuntele - Ja saan outoja katseita. Olen päättänyt vain olla välittämättä, vaikka se on vaikeata. Yleensä etsin kavereiksi sellaisia, jotka eivät ole niin massaihmisiä, sellaisten kanssa on mukavampi jutustella :)
Voimia sinulle!
"Parasta on, jos oppii olemaan välittämättä."
Tuo on todella huono neuvo, jota ei missään tapauksessa kannata soveltaa käytäntöön mikäli ei tahdo saada "hullun" leimaa lopullisesti otsaansa jo nuorella iällä. Vaikka tunne olisikin tuttu, mielestäni aina ja kaikenlaisissa tilanteissa, SAA ja PITÄÄ opettajain ts. vastaavien "auktoriteettien" neuvot yrittää kyseenalaistaa, minkä jälkeen vasta voi olla varma siitä miten ja miksi tietyissä tilanteissa kulloinkin olisi parasta toimia. Kuhunkin tilanteeseen "parhaaksi toimintamalliksi" voi jokainen valita senkaltaisen vaihtoehdon mikä itsestä tuntuu sillä hetkellä parhaalta ja ennenkaikkea mikä olisi omiaan jatkossakin jokaiselle avaamaan mahdollisuuksia tuoda esiin niitä seikkoja mitkä yksilöidysti minkäkinlaisen kohderyhmän profiilista katsottuna olisivat kaikkien kannalta mielekkäitä toteuttaa sekä mihin jatkossa kannattavaa olisi taloudellisesti panostaa.
Mainokset häiritsevät sen verran paljon keskittymistä täällä suomifoorumilla varsinaiseen aiheeseen keskittymistä, että jatkossa ajattelin siirtyä johonkin muulle ei näin mainospainotteiselle foorumille kirjoittelemaan autismiin liittyvistä asioista. Tietääkö joku foorumia jossa ei mainokset jatkuvasti hyppele silmille?
1. Mielestäni moisissa tilanteissa olisi paras jos yrittäisit ovelasti/nokkelasti/viisaasti saada puheenvuoron takaisin. esim "Anteeksi opettaja, mutta eikö nyt ollut vuoroni puhua?" käy myös muissakin tilanteissa jos joku alkaa hyppimään silmille olemalla muka parempi/älykkäämpi ihminen, jos olet hyvä tässä niin saatat saada hänet näyttämään tyhmältä :D.
Toki kaikkien mielestä on tylsä kuunnella ihmistä joka ei osaa puhua yleisön edessä, jotkut saattavat kokea myötähäpeää myös joten voivat yrittää vaihtaa aihetta. Jos ajattelet enemmän mitä sanot, kuin mitä muut ajattelevat kun puhuvat, niin se on heidän häpeänsä jos heitä ei kiinnosta kuunnella järkipuhetta. Myös idioottimaista jos he keskeyttävät puheenvuorosi, kun todella yrität kovasti kuvailla näkemyksiäsi sanoin.
2. ykkönen luultavasti vastaa osin myös esimerkki 2:een. Toki kaikkien mielestä on tylsä kuunnella ihmistä joka ei osaa puhua yleisön edessä, jotkut saattavat kokea myötähäpeää myös joten voivat yrittää vaihtaa puheenaihetta. Myös ulkonäkö voi olla yksi tekijä näissä tilanteissa, mutta varmaan harvemmin aikuisilla (olen 17vuotias :) ) mutta kyllä te aikuiset osaatte kanssa joskus käyttäytyä kuin pikkulapset!!! :)
3. Ei pelkää:D en tiedä mikä on AS, mutta jos se on sama kuin minulla, tai lähes sama (älyllinen kehitysvammaisuus ja hankaluudet vuorovaikutuksessa) niin voisiko tämä kenties olla syy miksi ns. normaaleina ihmisinä itseään pitävät saattavat vältellä sinua?
"17" on uudesta emppitoimikunnasta tietojenkalastelumielessä tänne vahingossa eksynyt nenttitrolli joka yrittää neurotypikalisoimalla lähimmäisiään saada epämääräisen vallanhalunsa tyydytetyksi. Kyseessä on siis "kokemusasiantuntijakoulutus", mihin näin yritetään saada jonkinlaista teoreettista pohjaa tulevien "luentojen" tueksi henkilöille, joilla ei ole harmainta aavistusta siitä mitä ovat menossa ehkä jossain vaiheessa tekemään assien päänmenoksi rayn tuella.