Olen vasta lukiolainen ja kaikki ahdistaa/masentaa. Sitten kun pitäs vielä jaksaa opiskellakin...
On sosiaalistentilanteiden pelkoa, koulukiusaamista, perheonglemia, todistanut läheisen itsariyritystä, yksinäisyyttä, elinikäinen sairaus... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Olen aikalailla vain kotona päivät pitkät katsoen tv:tä ja koneella oleskellen. Jos joskus sitten jonnekin menen, en pysty nauttimaan siitäkään sillä alkaa ahdistaa.
Tuntuu että päivät vaan menevät ohi. Aina on tylsää ja odotan vain uutta päivää, en kyllä tiedä miksi sillä ei se ole yhtään edellistä päivää parempi. Pitäisi ehkä kertoa tästä jollekin mutta en vain yksinkertaisesti pysty.
Kaikki ei ole aina ollut näin... Olin ennen iloinen nuoripoika joka piti kavereiden näkemisestä ja kaikenlaisesta tekemisestä. Nyt ei mikään kiinnosta. Koko ajan vaan paha olo.
Kaikki asiat mitä tuossa aikaisemmin listasin, eikä siinä ole läheskään kaikkea mitä on tapahtunut, ovat tapahtuneet alle kahdessa vuodessa.
En kai sitten enään vaan henkisesti kestänyt kaikkea sitä...
Sekään ei kummoisemmin helpota että joudun viettämään varmaan (taas) uudenvuoden kotona pelejä pelaillessa.
Kyllä se elämää osaa sitte olla välillä aika v-mäinen.
On sosiaalistentilanteiden pelkoa, koulukiusaamista, perheonglemia, todistanut läheisen itsariyritystä, yksinäisyyttä, elinikäinen sairaus... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Olen aikalailla vain kotona päivät pitkät katsoen tv:tä ja koneella oleskellen. Jos joskus sitten jonnekin menen, en pysty nauttimaan siitäkään sillä alkaa ahdistaa.
Tuntuu että päivät vaan menevät ohi. Aina on tylsää ja odotan vain uutta päivää, en kyllä tiedä miksi sillä ei se ole yhtään edellistä päivää parempi. Pitäisi ehkä kertoa tästä jollekin mutta en vain yksinkertaisesti pysty.
Kaikki ei ole aina ollut näin... Olin ennen iloinen nuoripoika joka piti kavereiden näkemisestä ja kaikenlaisesta tekemisestä. Nyt ei mikään kiinnosta. Koko ajan vaan paha olo.
Kaikki asiat mitä tuossa aikaisemmin listasin, eikä siinä ole läheskään kaikkea mitä on tapahtunut, ovat tapahtuneet alle kahdessa vuodessa.
En kai sitten enään vaan henkisesti kestänyt kaikkea sitä...
Sekään ei kummoisemmin helpota että joudun viettämään varmaan (taas) uudenvuoden kotona pelejä pelaillessa.
Kyllä se elämää osaa sitte olla välillä aika v-mäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tätä on jatkunut siis aika kauan.. Ehkäpä pari vuotta. Joskus ollut vähän parempia aikoja... Itsemurhaa mietin melkein päivittäin vaikken sitä aio tehdä.