Hei
Kirjoitan tänne vain koska haluan kertoa tuntemuksistani & mitkään kriisipuhelimet eivät ole auki tai numero ei ole käytössä. Olen 26v nainen ja elämäni ei voisi olla enempää pyllyllään. Olen pitkäaikaistytön, en vaan yksinkertaisesti saa töitä vaikka olen lukuisissa haastatteluissa käynyt. Olen toki työkkärin kursseillä yms muissa harjoittelussa käynyt mutta töitä en jostain syystä saa. Nuorena opiskeluaikoina oli pahoja kokemuksia joten lainasin pankilta että pääsen pois. Jätin opiskelut, lähdin pois suomesta pariksi vuodeksi mutta kun tulin takaisin ei elämä ollut muuttunut ollenkaan. Nyt kun en saa töitä ja raha-asiat päin helvettiä niin kaikki tuntuu vain pahenevan ja pahenevan. Enää en aamuisin edes uskalla postilaatikolla käydä kun tiedän, että sieltä tulee perimislaskuja. En enää edes elä. En käy missään, makaan vain sängyssä ja itken. Häätö uhkaa asunnosta koska en ole vuokria pystynyt maksamaan, niiden maksuun olen kaikilta tahoilta yrittänyt lainaa saada yms mutta menneisyyteni takia se ei onnistu mistään. En näe niitä harvoja ystäviäni joita minulla on. Tai en tiedä edes onko heitä enää. En ole yhteydessä perheeseeni koska olen heille vain suuri pettymys ja heidänkin elämänsä oli parempaa jos minua ei olisi. Mä olen vaan kun joku zombie joka vaan on ja möllöttää. Mä haluan vaan kadota ja päästä tästä kaikesta pois, että edes silloin saisin hengähtää. On ihan hirveetä tuntea tällästä kipua, surua ja tressiä koko ajan 24h/7. En vaan näe mtn muuta vaihtoehtoa kun poislähtö.
Kirjoitan tänne vain koska haluan kertoa tuntemuksistani & mitkään kriisipuhelimet eivät ole auki tai numero ei ole käytössä. Olen 26v nainen ja elämäni ei voisi olla enempää pyllyllään. Olen pitkäaikaistytön, en vaan yksinkertaisesti saa töitä vaikka olen lukuisissa haastatteluissa käynyt. Olen toki työkkärin kursseillä yms muissa harjoittelussa käynyt mutta töitä en jostain syystä saa. Nuorena opiskeluaikoina oli pahoja kokemuksia joten lainasin pankilta että pääsen pois. Jätin opiskelut, lähdin pois suomesta pariksi vuodeksi mutta kun tulin takaisin ei elämä ollut muuttunut ollenkaan. Nyt kun en saa töitä ja raha-asiat päin helvettiä niin kaikki tuntuu vain pahenevan ja pahenevan. Enää en aamuisin edes uskalla postilaatikolla käydä kun tiedän, että sieltä tulee perimislaskuja. En enää edes elä. En käy missään, makaan vain sängyssä ja itken. Häätö uhkaa asunnosta koska en ole vuokria pystynyt maksamaan, niiden maksuun olen kaikilta tahoilta yrittänyt lainaa saada yms mutta menneisyyteni takia se ei onnistu mistään. En näe niitä harvoja ystäviäni joita minulla on. Tai en tiedä edes onko heitä enää. En ole yhteydessä perheeseeni koska olen heille vain suuri pettymys ja heidänkin elämänsä oli parempaa jos minua ei olisi. Mä olen vaan kun joku zombie joka vaan on ja möllöttää. Mä haluan vaan kadota ja päästä tästä kaikesta pois, että edes silloin saisin hengähtää. On ihan hirveetä tuntea tällästä kipua, surua ja tressiä koko ajan 24h/7. En vaan näe mtn muuta vaihtoehtoa kun poislähtö.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Soita vaikka tuonne.
Tiedotteet
16.12.2011 10.41
Mielenterveysseuran kriisipuhelin vastaa myös jouluna
Mielenterveysseuran Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa vastataan myös jouluna. Kriisipuhelimessa päivystävät ammattilaiset tai koulutetut vapaaehtoiset numerossa 010 195 202.
Normaalit päivystysajat:
maanantaista perjantaihin kello 9–06,
lauantaisin kello 15–06,
sunnuntaisin kello 15–22
Vuodenvaihteen juhlapyhien päivystysajat:
jouluaatto 24.12. kello 15–06,
joulupäivä 25.12. kello 15–22,
tapaninpäivä 26.12. kello 15–06
uudenvuoden aatto 31.12. kello 15–06,
uudenvuoden päivä 1.1. kello 15–22,
loppiainen 6.1. kello 15–06
Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanotto:
Suomenkielinen asiakaspuhelin
(09) 4135 0510
avoinna arkisin klo 9.00- 15.00
Ensin Kelaan
Sit Sossuun
Nyt meillä on kämppä.
Sit teet tunget ne perintä kupongit roskiin
ja vetäset konkat odotat 15 vuotta ja a vot taas on asiat hyvin.