Helsingin Sanomien talousartikkelissa tässä taannoin kerrottiin taloustieteen tohtorin Pekka Tiaisen tarina optiokauppojen inhimillisistä vaaroista.Ja se kyseinen tarina on todella opettavainen. Asiantuntemuskaan ei siinä aina riitä. Taistelu lisäarvon uudelleen jaosta on raakaa isojen pääomien peliä, joissa myös valtiot ja oikeuslaitokset ovat mukana.
.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että työväenliikkeen arvojärjestelmän näkökulmasta tuollainen optiokauppa eli pelaaminen työläisten luomalla lisäarvolla on hyödyttömänä ja vahingollisena kiellettävä. Tietenkin se on mahdollista kieltää vasta siinä vaiheessa, kun koko kapitalistinen järjestelmä on ajautunut lopulliseen umpikujaan ja pudonnut historian hautaan. Rahamarkkinoita ei voi "demokratisoida". Ne on vain joskus lakkautettava.
Taloudellinen tuotantohan on vain pelkkää ihmislajin uusintamista. Se koostuu lajin itsensä uusintamisesta yksilöinä ja niiden tarvitsemien elämänvälineiden tuottamista tavaroina ja muina hyödykkeinä. Tätä jälkimmäistä tuotannon osaa kutsutaan varsinaisesti taloudelliseksi toiminnaksi.
Ihmisyhteiskunta on suhteessa luontoon pääomien avulla, joita ovat sosiaalinen pääoma eli organisoitunut yhteiskunta, tuotantovälineet ja kulttuuripääoma eli kulttuuri perintö. Kapitalismissa nuo pääomat ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa. Yksityinen omistusoikeus on antanut noille pääomille erityisen kapitalistisen ominaispiirteen.
Taloudessa se merkitsee tuotantovälineiden, luonnon aineiden, tuotteiden ja työvoiman yksityisomistusta. Taloudellisten lakien mukaan pääomat ovat kasaantuneet pienelle ryhmälle omistajia. En puutu tässä pääomien alkuperäiseen kasautumiseen. Vain työvoimatavara on orjuus- ja maaorjuuskauden jälkeen kapitalismissa jokaisen ihmisen omassa omistuksessa. Työvoimatavara ei siis voi kasautua, koska se johtaisi takaisin orjuuteen.
Elämänvälineiden tuotantoprosessi on julma prosessi. Yksityinen ihminen vuokraa työvoimansa tietyksi ajaksi pääoman omistajan käyttöön. Tuona aikana hän luo uutta arvoa, josta osa on työvoimatavaran vuokraa eli palkkaa. Toinen osa on lisätyötä, jonka kapitalisti riistää korvauksetta kyttönsä ja realisoi sen markkinoilla lisäarvoksi, kasvaneeksi pääomaksi.
Sekä palkka että lisäarvo joutuvat heti raivoisan uudelleenjaon kohteeksi. Palkan kimpussa ovat verottajat, eläkelaitokset ja sosiaaliturvan rahoittajat. Koska kapitalismi ei koskaan tarjoa kaikille työtä, työssä olevien palkasta täytyy elättää myös työttömät ja muut tuotannollista työtä vailla olevat ihmiset. Kaikenlainen työ ei luo kansantuloa. Osa toiminta- ja työsektoreista vain kuluttaa kansantuloa.
Lisäarvo, joka myös on työläisten luoma (palkkaa suurempi) arvon osa, joutuu kapitalistien keskinäisen raivoisan jaon kohteeksi. Tämän seurauksena lisäarvokasauma jakaantuu usean omistajan kesken. Taistelu lisäarvosta tapahtuu tänä päivänä pankkijärjestelmän piirissä.
Lisäarvoa on tuotettu kapitalismin 300 vuotisen historian aikana liikaa, ja kapitalismille tyypillinen pääomien kasaantuminen tapahtuu juuri lisäarvon kasaantumisena, jatkuvana määrällisenä rahan kasvuna. Lopulta tuo riistohirviö syö koko kapitalistisen järjestelmän.
Tämä johtuu siitä, että tuotantovälineiden uusimista varten rahastoitu lisäatuotteen osa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että vain pieni osa siitä tarvitaan realitalouden investointeja varten. Jäljelle jäävä lisäarvo on spekulatiivista pääomaa. Pankit eivät pysty maksamaan sille säästökorkoa, koska sille ei ole realitaloudessa kysyntää.
.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että työväenliikkeen arvojärjestelmän näkökulmasta tuollainen optiokauppa eli pelaaminen työläisten luomalla lisäarvolla on hyödyttömänä ja vahingollisena kiellettävä. Tietenkin se on mahdollista kieltää vasta siinä vaiheessa, kun koko kapitalistinen järjestelmä on ajautunut lopulliseen umpikujaan ja pudonnut historian hautaan. Rahamarkkinoita ei voi "demokratisoida". Ne on vain joskus lakkautettava.
Taloudellinen tuotantohan on vain pelkkää ihmislajin uusintamista. Se koostuu lajin itsensä uusintamisesta yksilöinä ja niiden tarvitsemien elämänvälineiden tuottamista tavaroina ja muina hyödykkeinä. Tätä jälkimmäistä tuotannon osaa kutsutaan varsinaisesti taloudelliseksi toiminnaksi.
Ihmisyhteiskunta on suhteessa luontoon pääomien avulla, joita ovat sosiaalinen pääoma eli organisoitunut yhteiskunta, tuotantovälineet ja kulttuuripääoma eli kulttuuri perintö. Kapitalismissa nuo pääomat ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa. Yksityinen omistusoikeus on antanut noille pääomille erityisen kapitalistisen ominaispiirteen.
Taloudessa se merkitsee tuotantovälineiden, luonnon aineiden, tuotteiden ja työvoiman yksityisomistusta. Taloudellisten lakien mukaan pääomat ovat kasaantuneet pienelle ryhmälle omistajia. En puutu tässä pääomien alkuperäiseen kasautumiseen. Vain työvoimatavara on orjuus- ja maaorjuuskauden jälkeen kapitalismissa jokaisen ihmisen omassa omistuksessa. Työvoimatavara ei siis voi kasautua, koska se johtaisi takaisin orjuuteen.
Elämänvälineiden tuotantoprosessi on julma prosessi. Yksityinen ihminen vuokraa työvoimansa tietyksi ajaksi pääoman omistajan käyttöön. Tuona aikana hän luo uutta arvoa, josta osa on työvoimatavaran vuokraa eli palkkaa. Toinen osa on lisätyötä, jonka kapitalisti riistää korvauksetta kyttönsä ja realisoi sen markkinoilla lisäarvoksi, kasvaneeksi pääomaksi.
Sekä palkka että lisäarvo joutuvat heti raivoisan uudelleenjaon kohteeksi. Palkan kimpussa ovat verottajat, eläkelaitokset ja sosiaaliturvan rahoittajat. Koska kapitalismi ei koskaan tarjoa kaikille työtä, työssä olevien palkasta täytyy elättää myös työttömät ja muut tuotannollista työtä vailla olevat ihmiset. Kaikenlainen työ ei luo kansantuloa. Osa toiminta- ja työsektoreista vain kuluttaa kansantuloa.
Lisäarvo, joka myös on työläisten luoma (palkkaa suurempi) arvon osa, joutuu kapitalistien keskinäisen raivoisan jaon kohteeksi. Tämän seurauksena lisäarvokasauma jakaantuu usean omistajan kesken. Taistelu lisäarvosta tapahtuu tänä päivänä pankkijärjestelmän piirissä.
Lisäarvoa on tuotettu kapitalismin 300 vuotisen historian aikana liikaa, ja kapitalismille tyypillinen pääomien kasaantuminen tapahtuu juuri lisäarvon kasaantumisena, jatkuvana määrällisenä rahan kasvuna. Lopulta tuo riistohirviö syö koko kapitalistisen järjestelmän.
Tämä johtuu siitä, että tuotantovälineiden uusimista varten rahastoitu lisäatuotteen osa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että vain pieni osa siitä tarvitaan realitalouden investointeja varten. Jäljelle jäävä lisäarvo on spekulatiivista pääomaa. Pankit eivät pysty maksamaan sille säästökorkoa, koska sille ei ole realitaloudessa kysyntää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Amerikkalaisen kielitieteilijän, professori (MIT) Noam Chomskyn mukaan vapaissa demokratioissa ihmisiä ei voida hallita pakkokeinoin vaan massoja hallitaan tehokkaan propagandakoneiston avulla. Järjestelmän kehittivät Yhdysvallat ja Iso-Britannia toisen maailmansodan jälkeen. Tunnemme järjestelmän vain toisella nimellä. Markkinat ja kaupallisuus hallitsevat mediaa, joka vuorostaan säätelee kaikkea sitä mitä meidän sallitaan tietää. Mitään keskustelua ei synny, koska on luotu illuusio kaiken olevan hallinnassa ja oikein. Tarvittaessa paha haetaan itsen ja järjestelmän ulkopuolelta, kuten H1N1 –virus, kolesteroli, rasva, terroristit, Iran, Israel, Pohjois-Korea jne. Vika ei ole koskaan omassa järjestelmässä ja tavassa käsitellä asioita. On vain ne muut, jotka eivät ymmärrä tätä meidän loistavaa demokratiaa. Eläköön lottovoitto, niin ei tarvitse ajatella mitään."
Mitähän inhimillisiä vaaroja on luvata myydä tulevaisuudessa firman osakkeita tiettyyn hintaan?? Tuohan se on option perimmäinen aihe ja tulos.
Jos firmalla menee hyvin niin optiot yleensä kannattaa käyttää jos taas huonosti niin ne muuttuvat vessapaperiksi.
Missä se vaara piilee???
Onko meillä Noamin propagandakoneistoa? Ei ole, olen täysin vapaa tutkimaan niin kotimaisten kuin ulkolaistenkin tiedotusvälineiden sanomia ja ainoat joista propaganda kuultaa läpi eli asiat on jo valmiiksi selitettyjä ovat äärivasemmiston julkaisut.
Voin tässä yhteiskunnassa olla tavis tai komu tai vaikka fasisti oman valintani mukaan. koska en pidä noista ääriryhmistä katson kuuluvani taviksiin niitä erikseen erittelemättä.
Terveyteen vaikuttavien asioiden kuten virusten ja rasvojen vertaamista terroriin ja P-Koreaan tai Palestiinaan on todella propagandaa ja osoittaa kirjoittajan ajavan todelliseen propagandaan nojautuvaa järjestelmää. Hän pyrkii peittämään propagandaansa antamalla sille uusia merkityksiä asian vierestä.
Jos totta puhutaan niin sosialisti, ääri ainakin, sekä kommunismia julistava, ne vasta meitä yrittävät silmään pissiä. He eivät kuitenkaan ymmärrä miten tökeröltä se meistä, vapaaseen tiedonvälitykseen tottuneilta, näyttää.
Käytäs kahdeksan minuuttia tuon kuunteluun, niin näet onko meillä prpagandakoneistoa.
http://www.youtube.com/watch?v=ehfrZHStvro&feature=related
Jopa toimittajia lähti lehdestä, kun asioista piti vaieta.
Mitään oleellista tuo yksinpuhelu ei tuonut esiin. Jokaisellahan on vapaus esittää mielipiteensä vaikka ulosmarssilla. Meillä ei toisin kuin sosialistisissa yhteiskunnissa pakoteta samanmielisyyteen vaan vapaasti valittuun.
Tuossa oli yhden henkilön mielipide, henkilön jolla oli jotain hampaankolossa. Näin ollen se jää mielipiteeksi mielipiteiden joukkoon. Se ei kuitenkaan kerro kuin hänen mielipiteensä HS:n tavasta toimia kauan sitten. Itse en juurikaan Hesaria lue vaan paikallista valtalehteä.