ikävä ja haaveilu muuttui kamalaks sydän suruksi tänään kun tää ihana ihmiseni onnistui tänään osoittamaan ettei välitä paskan vertaa, teki sikaoharit mikä tuntuu tooosi pahalta kun on uusvuosi ym. ja itsellä oli tilanteeseen nähden näköjään ihan liian suuret odotukset.
Tekisi tässä mielentilassa laittaa välit poikki, on niin loukattu olo sinänsä pikku jutusta mutta tän jälkeen tunnen itseni kyllä supertyperäksi jos yllätän itseni vielä haaveilemasta hänestä.
Kaikki ihana vaan karisi ja varisi viemäriin tänään
vituttaa niin paljon miks oon antanut itseni uhrata niin paljon hyvää energiaa tähän ihmiseen ja ite saa paskaa takasin. Toki se paska on kauniissa käärepaperissa.
Tekisi tässä mielentilassa laittaa välit poikki, on niin loukattu olo sinänsä pikku jutusta mutta tän jälkeen tunnen itseni kyllä supertyperäksi jos yllätän itseni vielä haaveilemasta hänestä.
Kaikki ihana vaan karisi ja varisi viemäriin tänään
vituttaa niin paljon miks oon antanut itseni uhrata niin paljon hyvää energiaa tähän ihmiseen ja ite saa paskaa takasin. Toki se paska on kauniissa käärepaperissa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Otat sen kaverin oikeesti puhutteluun ja selvität mitä hän haluaa.Jos et saa kunnon vastausta niin vaihda parempaan, älä kiusaa itseäsi tuollaisella turhaan.
Noh olemme ystäviä ja nämä tunteet ilmeisesti hyvinkin ykspuolisia..:( ei sinänsä siis ole mulle tietenkään tilivelvollinen vaikka onhan oharit aina ikäviä. itse vaan nyt reagoin tähän tosi voimakkaasti.
enkä siis voi vaihtaa häntä kun ei hän mun ole ikinä ollutkaan..mut siitä huolimatta tai ehkä juuri näistä syistä tää todella on itsensä kiusaamista.
Ei varmaan lohduta, mutta sulla on ainakin yksi kohtalotoveri. Tuntuuhan se ihan uskomattoman pahalta, mutta näillä mennään. Ainakin nyt tiedät, eikä sun tarvitse enää arvailla, tai tuhlata sun tunteita, unelmia, rakkautta ja kaipausta, hymyjä ja kyyneliä ihmiseen, jolle ne ei merkitse loppupeleissä yhtään mitään. Ansaitset parempaa.
Voit aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Sydämeen tulee sattumaan ja kauan, ja kyyneliäkin tulee, mutta ei se mies ole niiden arvoinen. Päivä kerrallaan.
Onko sulla ketään kaveria / perheenjäsentä, jolle voit kertoa? Älä jää nyt yksin.
Ei kohtalontoveruus lohduta mutta sanasi kyllä:)
Noinhan se menee niin kuin sanot, mutta en tiedä onko sydän niin looginen.
On itselläkin vähän petturiolo. Olen kuitenkin rakastanut häntä enemmän kuin ystävänä koko ystävyyden ajan -salaa. Tuntuisi pahalta "rangaista" häntä mun omista tunteistani. Silti sydän tuntee niin kuin tuntee....en edes tiedä onko mulla oikeus olla nyt loukattu olo, olen sotkeutunut täysin näissä ystävyys/rakkauskiemuroissa...mutta käsitän kuitenkin sen ettei hän mitenkään voi olla vastuussa tunteistani joita ei edes tiedä.
Nyt kuulostaa jo siltä kuin puolustelisin häntä....
Kunpa pääsis vaan näistä typeristä tunteista eroon....
No jos hän ei ole leikkinyt tunteillasi eikä antanut ymmärtää että on ihastunut, niin sittenhän se ei ole hänen vikansa. Mutta jos on... Mieti asiaa, ja päätä sitten. Jos kerran olette kuitenkin ystäviä, niin kerro totuus. Ei tässä oikein muukaan auta. Toivottavasti voitte sitten jatkaa ystävyyssuhdetta, tai jotakin enemmän. Tunteistasi tuskin pääset pitkään aikaan eroon jos ne ovat aitoja.
Juurikin noin niin kuin sanot, ei ole antanut ymmärtää mutta minä oon taatusti tahtonut ymmärtää. Nolottaa että menin noin reagoimaan....mutta sitten kun tunteet tulee pintaan voimakkaasti niin ne vaan sillä hetkellä tuntuu niin oikeilta ja oikeutetuilta. Ja kyllä hän tosi kultaisesti lepytteli mua mikä lisää vielä tätä myötähäpeää itseä kohtaan....koska vaikka ne oharit oli ärsyttävä temppu niin jotain suhteellisuuden tajua pitäisi olla.
Oot oikeassa kai sitä pitäisi saada suunsa auki, eihän tästä muuten mitään tule. Ihme että hän jaksaa mua ystävänä, ei tää ollut edes mun ensimmäinen "purkaus", ja onhan se tosi noloa kiukutella ystävälle samaan tyyliin kuin kumppanille..
Mutta sitä vartenhan ystävät on! :)
Olen tosi iloinen sun puolesta, sulla on selvästi ihana ystävä. Kuka tietää, ehkä joskus jotakin enemmänkin. Mutta tuo "kultaisesti lepytteli" kuulostaa tosi mukavalta. Älä nyt ole liian ankara itsellesi. Ja kaikki hyvin mikä loppuu hyvin, eiks niin?
Onnellista uutta vuotta! :) Mistä sitä ikinä tietää... Ei ehkä ollutkaan niin paska uusi vuosi? ;)
Näinhän se kai on:) Kiitos objektiivisuudesta:) Ärsyttää nää omat tunteeni tosiaan kun ne saa ton suhteellisuudentajun joskus vähän sumenemaan...
Olisi tää vuoden vaihtuminen kieltämättä voinut vähän paremmissakin merkeissä mun puolesta mennä...mutta kiitos sulle sain vähän tätä tunnemyräkkää laannutettua.
Pakko tätä itsekeitettyä soppaa on jotenkin setviä, vaikka sit hänen kanssaan vaikka menis ystävyys vaakalaudalle. Ei näin voi jatkua...
kerro totuus. Tää on mun neuvo. Meni syteen tai saveen.
Reiluintahan se olisi ja voisin kuvitella että jollain tasolla tietääkin sen, toisaalta tuntuu ettei halua sellasta kuulla tai ainakaan puhua siitä, mutta sehän on sitten hänen päätöksensä.
Kyllä sulla on oikeus kertoa tunteistasi. Hän sitten vastaa mitä vastaa, ja voi vastaus olla myös toiveittesi mukainen.
Itse toivon että olisin saanut suuni auki aiemmin koska rakastuin koko ajan syvemmin ja hän leikki tunteillani. Mutta vahingosta viisastuu. Puhu asiasta. Oikeasti, tällä elämänkokemuksella voin sanoa että se on ainut tie.
ajatteletko että asiat tai lopputulos olisi toisin jos oisit avannut suusi aiemmin?
Mulla varmaankin sama tilanne... tosin en nyt koe et hän leikkisi tunteillani varsinaisesti. Ajattelen että lopputulos on sama, kerronko tunteistani tai en. Tosin sillä erotuksella että ystävyys saattaa mennä vaakalaudalle, vaikka en siihenkään usko. Tarkotan ettei se muuttaisi mitään, ja kun omista tunteista puhuminen on usein niin ylitsepääsettömän raskasta niin olen valinnut vaihtoehdon olla puhumatta. En tiedä onko sekin jotenkin itsekästä tai typerää...
Ainakin olisin säästynyt paljolta surulta. Tässä meni monta kuukautta haaveillessa ja rakastuessa ja se oli hänelle vaan piristävää pikku flirttiä. Tämä on oikeasti elämäni kaikkein satuttavin ja nöyryyttävin kokemus. Olla jonkun pikku lelu.
Mutta toisin kuin kuvittelin, me ei oltu edes ystäviä. Sulla on tilanne parempi. Mun hän ei olis voinut musta vähempää välittää. Olin hänelle vaan hauska pikku piriste jolle saattoi varmasti jätkäporukassa nauraa.
En olis rakastuut niin syvästi joten kipu ei olis ollut näin paha. Mutta kyllä hän tiesi ja leikki silti mun tunteilla, vaikkei itse tuntenut mitään mua kohtaan. Ei edes ystävyyttä.
Ei meidän tilanteita voi verrata. Se tyyppi johon mä rakastuin ei piittaa musta p*skan vertaa, kun taas sun rakas on sun sydänystävä.
Onnea matkaan!
Uskon että on ollut romahduttava kokemus, kun se voi olla sitä ilman tunteilla leikkimistäkin. Mutta jos hän on ollut noin häikäilemätön sun suhteen niin olisikohan sun rakkauden tunnustukset jarruttaneet hänen käytöstä? Jos siis kuitenkin tiesi sun tunteista...Jotenkin satuttavaa että noin välinpitämättömiä ihmisiä löytyy, koska kuitenkin sitä aina itse uskoo kaikissa tietynlaiseen vilpittömyyteen.
Joo, kyllä koen että hän on sydänystäväni "tietyllä tasolla", on ehdottomasti. Ja itse oon tämän soppani keittänyt mitä nyt joudun hämmentelemään ettei pala pohjaan.
Mutta olisin kai varmuudella tiennyt ettei hän halua sen enempää. Toisaalta luulen että tässä se "chase" oli se juttu, ja kun mut oli saalistettu, en ollut enää kiinnostava.
No, en tiedä. Kaikesta oppii, mutta mulla näitä oppimiskokemuksia on vähän liikaa.
No, nyt kuitenkin nukkumaan. Hyvää uutta vuotta! :) Ja onnea tän kaverin suhteen.
Kiitos. Hyvää yötä, ja Hyvää uutta vuotta, toivotaan ettei tästä vuodesta tule "oppivuotta":))))
Oletko jo itsekin alkanut miettiä että onko sinussa jotain vikaa kun et osaa kohdella häntä oikein?
Totta kai olen miettinyt ja siks nolottaa nämä mun tunteenpurkaukset.
Kyllä uskon muutoin häntä kohtelevani hyvin, todella hyvin mutta joskus (ei onneks usein) nää sydämen asiat saa keittämään yli, onneks jalat palautuu nopeasti maan pinnalle ja pahoittelen kyllä aina käytöstäni...
ettei hän tiedä että olet ihastunut / rakastunut häneen? Kyllä sen huomaa, ei hän nyt niin tollo ole ?
no toi on kyllä totta myös...kyllä sen itseasiassa on huomanneet jopa ulkopuoliset....mut kun mitään ei myönnä kun ei kysytä eikä ole todistusaineistoa
ei olisi välitänyt mun paskasta