Ihmisten demonisointi ja

Tuollainen on inhottavaa kun sellaisen kohteeksi joutuu.

Ja miksi yhdeltä ihmiseltä olisi yksityiselämä kielletty ja silti juuri häntä mustamaalataan siitä, mikä on kaikille muille luonnollista ja sallittua?

"Tai sitten häpeä ja syylisyys ovat niin suuret ja epävarmuus omista teoista painaa... on ulkoistettava syyt. Itseään ei kestä katsoa peilistä ja miettiä mitä teki väärin. Se on liian kipeää. Sitten haukutaan vain yhtä ja laitetaan uskomaan että kaikki syy on muissa... ei itsessä."

Sen huomaa, että kyse on haukkujan psyykestä - milloin kohdetta haukutaan rutiininomaisesti - pakkomielteisesti? - yhtenä päivänä mustasta ja seuraavana samalla rutiinilla valkoisesta (kun keksitään tai päätetään, että se oli sittenkin näin päin). Eli haukkumisen syyt eivät ole tärkeitä - sellaiset luodaan ja ne voivat olla räikeästi ristiriidassa keskenään tai jopa kumota toisensa eri päivinä. Valheellista ja todella vastenmielistä kohteen näkökulmasta.

Ehkä se olevinaan joku sairas "rakkauden osoitus" kumppanille, kun haukutaan joku kolmas. Ne saa varmaan jotain kiksejä siitä haukkumisesta ja yhdessä nauramisesta.

yleensä se menee niin, että se, joka toista mustamaalaa ja valehtelee, saa osan porukasta puolelleen ja kestää hetken aikaa, ennen kuin tajuavat, että jostain henkilökohtaisesta kaunasta on kyse, eikä välttämättä ole edes riippuvainen vastapuolen teoista. Joskus torjunta aiheuttaa valtaisan reaktion ja toinen kokee tulleensa nöytyytetyksi ja valjastaa sitten oman pahan olonsa tarkoituksiin joukon ihmisiä. Kun asia alkaa paljastumaan, niin tekijän on pakko keksiä mitä mielikuvituksellisimpia valheita, jotta saa oikeutuksen ja "sympatiaa" teolleen. Ongema on kyllä haukkujlla syvemmällä. Tosiasia on, että yksin tälläinen henkilö ei hommaa pysty pyörittämään vaan pahimpia on ne värvätyt apurit. Mikäli henkilö listaisi rehellisesti kaikki ne asiat mitä on toiselle tehnyt ja mitä hänestä vääristellyt ja valehdellyt niin voiko hän elää itsensä kanssa? Ei varmaan, siksi mikään ei ole pyhää ja nämä ristiretkeläiset uhraavat kaiken aikansa toisen tuhoamiseen. Mutta te muut mahdollistatte sen. Aluperin ihminen saattoi pääsääntöisesti olla yleisesti ihan kivan tyypin maineessa eikä näillä apureilla ole mitään syytä niin systemaattiseen toisen elämän pilaamiseen. Siinä voi jokainen katsoa peiliin, onko oikeudenmukaista ja reilua? Harvoin kukaan edes vaivautuu selvittämään onko tämä pahoilaiseksi leimattu edes tehnyt niitä asioita tai sanonut. Yleensä tämä sekoittaja väittää toisen sanomiksi niitä asioita joita lääsyää. Kohde tuskin sitä on ansainnut, paitsi pakkomielteisen kostajan mielestä.

Se auttaa varmaan päästämään helpommin irti, toinen tekee tavallaan palveluksen, kertoen omasta tyhmyydestä, riippuen vastapuolelsta, tapahtumista ja miten toinen näkee asioita vai näkeekö lainkaan. Myös onko se hetkellistä vai jatkuvaa, on sillä uskoakseni merkitystä.

Se voi johtua siitä, kun ei pysty vastaamaan siihen kaikuun mihin haluisi, tai toimimmaan tavalla millä tahtoisi, se herättää suuttumusta mikä purkautuu siihen toiseen, osittain siksi kun hän ei tee mitään tai väärällä tavalla kaiken.

Joskus ihmisillä on kovin vaikea myöntää mitään.

Tämä vierestä seuraamani tapaus jatkui vuosia, kohde joutui vaihtamaan työpaikkaa 2 kertaa, asuntoa, paikkakuntaa ja toinen vain vannoi tuhoavansa. Soitteli kaikki mahdolliset virastot esti työnsaantia ja levitti todella rankkoja keksittyjä juttuja. Stalkkasi, vakoili ja vielä leuhki asialla. Oli aika rankkaa katsoa sivusta. No kaveri sai opintonsa loppuun ja on töissä, mutta se iloinen hauska kaveri, joka oli joukon ilopilleri on kadonnut. Pukeutuu niin peittävästi ja on niin varovainen. Surettaa kauheasti kun lahjakkaasta ja mukavasta ihmisestä leivottiin saatanasta seuraava vain katkeran miehen takia. Ja ne keiden olisi pitänyt tehdä ja voida välttelivät vastuunsa....Mutta tarina ei ole maassamme ainutlaatuinen.