missä menee raja epätoivoisuuden ja rakkaudesta taistelun välillä?
tavallaan tuntuu että rakkauden edessä tulee ja saa olla nöyrä, viis ylpeydestä ja rakkaudesta saa taistella. Tosi rakkauden edessä ei tarvitse heti luovuttaa eikä se automaattisesti tarkoita että on luuseri tai epätoivoinen.
Sit kuitenkin toinen puoli sanoo, että kuinka kauan jaksat hakata päätäsi seinään....onko toi ton arvoista, mahtaa toinen pitää sua jo epätoivoisena, eikö sana mee jakeluun.
On kai historiassa suuria rakkaustarinoita, jotka ovat alkaneet niin ettei toinen ole luovuttanut vaan on uskonut "meihin" vaikka toinen on empinyt ja jarrutellut eikä ole ollut saman tien valmis heittäytymään suuriin tunteisiin. Vai tunnistaako Oikean Rakkauden siitä että se alkaa salamana?
tavallaan tuntuu että rakkauden edessä tulee ja saa olla nöyrä, viis ylpeydestä ja rakkaudesta saa taistella. Tosi rakkauden edessä ei tarvitse heti luovuttaa eikä se automaattisesti tarkoita että on luuseri tai epätoivoinen.
Sit kuitenkin toinen puoli sanoo, että kuinka kauan jaksat hakata päätäsi seinään....onko toi ton arvoista, mahtaa toinen pitää sua jo epätoivoisena, eikö sana mee jakeluun.
On kai historiassa suuria rakkaustarinoita, jotka ovat alkaneet niin ettei toinen ole luovuttanut vaan on uskonut "meihin" vaikka toinen on empinyt ja jarrutellut eikä ole ollut saman tien valmis heittäytymään suuriin tunteisiin. Vai tunnistaako Oikean Rakkauden siitä että se alkaa salamana?
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://amolife.com/reviews/top-20-most-famous-love-stories-in-history-and-literature.html Näätkö näissä yhteistä? Taitaa vaikeudet kuulua suuriin rakkauksiin. Mistä sit muuten huomaisi rakkauden niin suureksi.
Itse painiskelen hieman samalaisen ongelman kanssa. Tapasin netissä n. 1,5kk sitten vanhemman miehen. Olemme tapailleet muutamia kertoja mm. vierailleet toistemme kotona. Itse olen/olin kovinkin ihastunut kyseiseen mieheen, mutta tunne ei ole ainakaan yhtä voimakkaasti moelmmin puolinen. Tämän hän on tuonut monet kerrat esille. Kyseisen seikan mies on monesti tuonut rivien välistä esille. Mietinkin siis, että kuinka kauan tälläistä "lämmittelyä" jaksaa harrastaa. Onko mahdollista, että miehen tunteet vielä kasvaa ja kiinnostus osoittautuu molemmin puoliseksi? Hieman skeptinen olen koska hän edelleen pitää nettideittiprofiiliaan ja etsiskelee sieltä seuraa. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia ja miten onko orastava suhde kaatunut vai ihastumisen/rakkauden tunteet heränneet myöhemmin?
En osaa sanoa...tavallaan olette samalla viivalla koska molemmat olette selkeästi "haku päällä" ja sen merkeissä tapaatte. Jos ei niitä odotettuja tuntemuksia kuulu niin ymmärrettävää että haku jatkuu. Totta kai on mahdollista että tilanne muuttuu toiseen suuntaan, mutta kuinka tod.näk. se on niin paha mennä arvailemaan.
Itse oon tutustunut ko. hlöön ihan eri merkeissä eikä tosiaan alunperin ajatuksena ollut mikään potentiaalinen seurustelukumppani. Jos jotain sellaista tapahtuisi se olisi kaikissa mittakaavoissa Iso-Jytky!
En tiedä pitäisikö kaikista suurista tunteista huolimatta vaan luovuttaa suosiolla, vaikka tunnetasolla en tiedä miten helposti se onnistuisi.
Hänen perimmäisistä aatoksista en osaa sanoa...välillä tuntuu että olen pimeä ja täysin yksin näiden ajatusteni ja tunteideni kanssa, välillä taas tuntuu ihan toiselta.....
häntä kädestä, kaikki tuntuisi vähemmän vaaralliselta.
suureen rakkauteen kuuluu aina voimakas fyysinen veto jota kumpikaan ei voi
eikä halua vastustaa. asia on ikäänkuin itsestäänselvyys. mieti sitä.
Sen takia mä vähän välttelen sellasia tilanteita hänen kanssa....
oikein hyvä pointti. omasta puolestani voin tuo allekirjoittaa ja vielä alleviivata.
Olen itse asiassa vakuuttunut että kyse on suuresta, tosi rakkaudesta ja että välillämme on olemassa voimakas fyysinen vetovoima. mut että hän ei tähän halua/uskalla uskoa tai kohdata, vedoten mielessään ehkä johonkin vanhanaikaisiisn järkisyihin tai sitten on äärimmäisen varovainen yksilö tms.
Sit jos olen väärässä niin toki nolottaa, ja oon varmasti antanut itsestäni typerän epätoivoisen vaikutelman mutta voin kai lohduttautua sitten sillä että hyvän asian puolesta olen ajatellut taistelevani....
mielestäni maailmassa kannattaa aina taistella rakkauden puolesta.
myöskin kannattaa taistella kaikkea epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
muut taistelut voikin skipata.
Tuo oli hyvin sanottu.
Sulla onkin ollut pääsääntöisesti hyviä kommentteja.
.
Miksi muuten "auckland" lähti Aucklandiin ?
;-)
TOHON EKAAN !
millanen liitto Teil oli, onko teillä lapsia. Jos niin minkä ikäsiä. Jos lapset jo aikuisia ja liitto riekaleinen jo pidempään niin " antasimpa " mennä kun kerran pa...menottaa tai jtk ". Syyhän / syyt lähtöön ois hyvä tiedostaa. Toisessa / vai toisissanne syyt eroon, erimielisyyksiin. Pitämällähän ei toista oikeesti vierellä pidetä, saa pidettyä. Mustasukkasuus on sairautta ( pahaa ). Elävä tykkyy, välittäminen tuo sen jonkun / jotakin mikä " liimaa " kii toisiinsa.
OMAT AJATUKSET TOISTA KOHTAAN KASAAN JA NIISTÄ KERTOIN TOISELLE JOS NÄIN MIELTÄ. Mitäpä tekisit jos " miehesi " olisi tovin päästä tulossa takaisin, antaisitko harkintojen jälkeen yhden mahdollisuuden ! Jos pieniä lapsia asia mutkistuu. Kuitenkin lapsien iät, tunteet, oikeudet, halut huomioitava. Pakolla ei saa kuin rikkeitä aikaan. Toimisiko " uusperheellisyys " !
Hieno avaus alottajalta. Lisäisin, että koska kyse selkeästi ON aidosta ja suuresta rakkaudesta, niin se myös varmaan herättää eriaikaan PELKOJA teissä. Kyllä isot tunteet on nimittäin ihanuuden lisäksi sellaisia että vetää aikalailla nöyräksi, ja pistää pään sekaisin. Mutta se jokin sisäinen SIDE vahvistuu vaikeuksienkin kanssa. Oon vakaasti sitä mieltä, että nimenomaan ja ainoastaan jommankumman PELKO astua suhteeseen on ainut ESTE sen suuren RAKKAUDEN saavuttamiseksi. Meidän kulttuurissammehan ei mihinkään sellaiseen helposti uskota. Mutta minä uskon, koska olen sivusta katsellut että sellaista on. Se on HARVINAISTA herkkua jopa sivulliselle. Rakkaus kasvaa kun sitä tuhlaa....miks meillä ei sitä sit tuhlata?
Hyvää Uutta Vuotta
eiköhän kaikkiin suuriin rakkauksiin kuulu suuri intohimo,ilman sitä homma ei tunnu toimivan ja ei pysty olemaan luonnollinen ja tyydyttämään toisen tarpeita. ja tämä Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa.
Kyllä kaikki suuret rakkaustarinat ovat alkaneet sellaisella rakkauden lajilla että sen voisi tarkistaa vaikka Juulia/Roomeo kuvista mistä siinä on kysymys.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Osoitan rakkauttani nuoremmalle ihastukselleni pitämällä asian omana tietonani.
Yleensä vain persoonallisuushäiriöiset jäävät roikkumaan ja 'taistelemaan' rakkaudesta.
Normaalit ihmiset päästävät irti.
Tommy Tabermannin sanoin:
- Vain rakastamaan kykenevät ovat täysissä järjissä -
Saa plussata ;-)