Yksinhuoltaja raskaana ja apua vailla!

Oli pakko tulla tänne kirjoittamaan ja kysymään apua jos joku tietäis mitä tehdä.

Muutin noin puoli vuotta sitten nykyiseen asuntoon ja sen jälkeen on vain ja ainoastaan ollut vastoinkäymisiä.

Olen sosiaalitoimistossa asiakkaana ja syyskuussa tuli kirje postiin jossa minut pyydettiin käymään sosiaalitoimistossa. Ajattelin että se oli pelkkä kartoitus käynti, jossa oltaisiin puitu tämänhetkistä tilannettani. Noh esinnäkin nämä vastaanotolla olevat tantat loukkasivat minua vaikka näkivät jo silloin että olen raskaana. olin periaatteessa "kolmannen asteen kuulustelussa". He väittivät pelkkien tiliotteitteni perusteella että asun lasten isän kanssa saman katon alla vaikka näin ei ole.

Sairastan nivelreumaa ja sossutanttojen mielestä en pysty huolehtimaan lapsistani koska olen sairas. Eli heidän puheista ymmärsin että en saa olla yksinhuoltaja ja en saa asua ilman lasten isää.

en pysty asumaan lasteni isän kanssa koska siitä seuraa vain ja ainoastaan ikäviä asioita. Ei pahoinpitelyä mutta seinien rikkomista ja tavaroiden heittämistä pitkin. Isällä on mielenterveydellinen haitta. Mutta seurustelemme eri kattojen alla.

Olen montakertaa nyt yrittänyt saada haettua rahaa, mutta laittavat vain kielteistä päätöstä toisen perään.

En saa edes sairauteeni tarvitsemia lääkkeitä kun eivät maksusitoumusta myönnä. Joudun raskauden ja sairauteni takia käymään lääkärissä säännöllisin ajoin, eivät korvaa edes niitä.

Noh ei ne tähän loppuneet. Nyt kuukausi sitten selvisi, että tämä asunto missä nyt asun on homeessa. Olin varastossa hakemassa joulutavaroita ja huomasin, että kaikki tavarat olivat homeessa, myös vauvan tavarat.

Tästä ilmoitin isännöitsijälle ja omistajalle, mutta eivät noteeraaneet mitenkään. Sanoivat tylysti, että kannattaisko etsiä uus asunto.

Otin yhteyttä terveystarkastajaan joka lupasi tulla katsomaan mitä voi tehdä.

Ensimmäisillä liukkailla täällä ei ollut hiekotettu pihateitä eikä parkkipaikkaa. Soitin isännöitsijälle useaan otteeseen ja moni muukin talonyhtiöstä eikä mitään. Hiekottakaa itse oli vastaus.

Tämän jäälkeen selvisi ettei koko talonyhtiössä ole huoltopalvelua mikä kuuluu olla.
Hiekottamaan loppupeleissä tultiin, mutta sitten kun olivat jäät jo sulaneet.

Olen kysellyt apua joka suunnasta ja auttajia on nyt neuvolasta, nuorisopalvelusta ja diakoniasta.
Kukaan ei vaan saa sosiaalitoimistoon mitään liikettä.

Nyt meillä olisi asunto tiedossa ja olen tehnyt tarjouksen ja välittäjä oli puhunut vuokranantajalle joka olisi myöntyväinen vuokraamaan asunnon meille, mutta takuuvuokra on melkein 2000€ ja en tiedä mitä tehdä jos sosiaalitoimisto ei sitä maksa.


He ovat muutenkin laiminlyöneet kaikki asiani mitä olen tarvinnut sieltä.

Vanhemmistani ei ole apua, koska ovat auttaneet minua jo melkein vararikkoon asti.

Olen vaan itkenyt koko ajan ja muutenkin tuntuu että masennun vain päiväpäivältä enemmän.
Laskettuaika lähenee ja stressi ei tee vauvalle eikä kolmevuotiaalle tyttärelleni hyvää.

En pysty enään nukkumaan öitä ja voitte vain kuvitella miltä tuntuu kun menee kokoajan alaspäin.

Toivoisin että joku voisi auttaa tai antaa vinkkejä miten toimia.