Jotakuinkin 12-vuotta sitten poliisit soittelivat ovikelloa, että lääkärillä on asiaa ja siitä sitten päästiin 3-viikon pakkohoitoon. Sitten kotiutettiin mielenterveystoimiston kautta. Minulta vaadittiin jotain vapaaehtoista koulutusta kunnes todettiin, etteis sitä sillä tavoin ole edes ikäiselleni saatavilla ja käytännössä täysin järjetön ajatus mennä katkaisemaan ansiosidonnaisia päivärahoija jonkin koulutusjutun kanssa näin muutoinkaan ja että kun asevelvollisuuskin oli aikaa päiviä jo tuolloin takana, nini en vamasti niin sairas ole ettenkö kykenisi elämään. Kaikki perustui omien vanhempieni perättömiin ilmoituksiin ja juttuihin. Tämän jälkeen välit ovat melko tiivisti olleet poikki. Vielä hetken pakkohoidon jälkeen jaksoivat soitella perässä ja varsinkin silloin kun jätin ne viimeisetkin sukulaisten hautajaiset väliin. Edelleen tänäpäivänä isäni kokee jotakin käsittämätöntä uhkaa, varsinkin silloin kun hänellä itsellään on jotakin hampaankolossa minua vastaan. Olikos se sitten niin neroksasta mennä riistämään vapauttani? Siinä meni sitten ne viimeisetkin välit isoon osaan sellaisista lähimmäisistä joidenka kanssa olen tottunut mm. viettämään joulua.
Oliko se pakkohoito kannattavaa?
Hulloko?
6305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pakkohoito niinkuin mikään muukaan ei kannata eikä tuota toivottua tulosta silloin, kun se tehdään PAKOLLA, ei omaehtoisesti. Vanhempasi ovat paranoidisia, koska ovat noin harhaluuloisia. Tosin äitini on samanlainen kuin isäsi.
Mitä he sitten kuvittelivat saavuttavansa sillä "hoidolla"? Juuri ikään uutisoitiin miten suomessa on edelleen eniten mihin pohjoismaihin ja eurooppaan nähden psykiatrisia pakkokeinoja ja eristämisiä? Mitä he kuvittelevat saavavuttavansa sillä toiminnalla? Kuinka moni veronmasaja on halukas rahoittamaan tämän kaltaisen yhteiskunnan toimia?
Psykiatrian henkilökunta ja vanhempamme ovat persoonallisuudeltaan sadisteja:
http://urbaanisanakirja.com/word/sadisti/
Yhteiskunnallisessa kehityksessä tavoitteena on eriarvoisuuden kasvu kokoomuksen johdolla, ja useimmat psykiatrit ovat kokoomuksen jäseniä, samoin sairaanhoitajat palkkakorotuksen "ansiosta". On tarkoitus ottaa kaikki tulot ja materia niiltä, jotka eivät ole kokoomuksen jäseniä, jolloin he harjoittavat poliittista rasismia rikoslain vastaisesti.
Muissa Pohjoismaissa on inhimillisempi sairaanhoito kuin Suomessa. Siellä kuunnellaan maksavaa asiakasta (ns. potilas). Aikaa myöten -vuosikymmenten viiveellä- Suomi ottaa mallia Ruotsista, kuten kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa kehityksessä.
Pakkohoidossa rikotaan ihmisoikeuksia (perustuslain toinen luku). On tarkoitus viedä ihmisoikeudet kokonaan, ja Suomessa ei ole enää ihmisoikeustuomioistuinta, koska olemme EU:ssa.
Parempituloiset ovat valmiita lisäämään yhteiskunnan eriarvoisuutta jatkuvasti, koska heidän on niin hyvä olla, etteivät edes huomioi pieni- ja keskituloisten yhteiskunnallisen aseman heikkenemistä.
Sieltä e tuli jälleen. Vanhempani soitteli ja oli todennut ihan itse ja jopa näkemättä, että taas on mielisairaus taikka jokin muu biboläärinen sairaus ja että minun tulisi jäädä sairauseläkkeelle. Saanko kysyä miksi? Sairauseläkkeelle en pääse kun en sa edes sairauslomaa sitä pyydettyäni ja sairauseläkkeestä en hyödy mitään, eikä se estä minu hankkimasta työtä.
Jätä vastaamatta heidän puheluihin. Ole varovainen myös muiden sukulaisten kanssa jutellessasi, sillä he voivat kertoa kaiken vanhemmillesi. Käytä suomalaista sisuasi.
"Vanhempanii oli todennut ihan itse ja jopa näkemättä" on epäpätevä peruste mielisairaudeksi. Näin ollen vanhempasi ovat persoonallisuushäiriöisiä (kuten äitinikin), et sinä.
Luulen, että parhaan vertaistuen ja ohjeistuksen saat Suku on pahin -keskustelupalstalta. Siellä on paljon kohtalontovereita sadististen ja narsististen vanhempien uhreina. Tämä olisi meidän kaksinpuhelua, tähänastisten perusteella.
Asian mysteerinen piirre on juuri siinä, että he ovat yhteydessä minuun ja tämän jälkeen alkaa se ahdistelu. Ymmärrän jos eivät seurastani pidä, mutta miksi sitten ovat minuun yhteydessä jos ei kerta muuta asiaa ole kuin ahdistelu ja kiusanteko? Mitä he kuvittelevat saavuttavansa sillä ja että mitä nyt en voisi kertoa kun kerta tavallista elämää elän. Juorutkoon mitä haluaa ja puhukoot niin plajon pahaa kuin sielu sietää, mutta minuun ei myöskään tarbitse olla yhteydessä jos ei mitään hyvää sanottava ole.