Ajattelin nyt pistää tännekkin tästä kysymyksen kun tuntuu että ois hyvä "kuulla" ulkopuolisten mielipiteitä tästä. Oon vähän semmosessa tilanteessa etten oikeen tiiä mitä tehdä. Masennusta on nyt ollu tässä yli 3kk pahimmillaan, olihan sitä jo viime kesästä lähtien mutta lievempänä. Sairaslomalle jäin tän vuoden huhtikuussa kun rupes tuntumaan ettei yksinkertasesti jaksa käydä koulussa kun masennus oli sen verran pahana. Mieliala on tässä noussu aika paljonkin mutta entiselläni en kyllä ole viellä ja ongelmat mitä mulla on vaivaa vaan. Terapeutti oli sitä mieltä että terapiaa kaipaisin ja ittekkin tiedän ettei nää ns.solmut aukee ilman apua. Jonkunlaista sosiaalista pelkoa on,tod. huono itsetunto vaivaa myös. Syksyllä ois taas tarkotus jatkaa tota koulua..eihän sitä ois jäljellä enää kuin 1v ja vähän päälle mutta mistä ihmeestä sitä löytää voimaa käydä koulussa? Tällä hetkellä ajateltuna joka päivänen koulussa käynti tuntuu melkein mahdottomalta. Toinen asia joka myös lisää "taakkaa" tässä on yksin asuminen..se kun näytti olevan mulle todella vaikeeta sillon. Toisaalta tuntuu että ns.paineita tulee vanhempiekin taholta vaikka ne ymmärtää tän mun tilanteen ja ymmärtää minkälaista on olla masentunut jne. mutta tiedän kuinka tärkeetä toi koulun saattaminen loppuun on niillekkin. Itsekkin haluisin saada ton koulun nopeesti pois alta koska tuskin sen alan töitä tuun kumminkaan tekemään mitä opiskelen nyt. No joo mutta kommentoikaa.
Opiskelu ja masennus
Tyttö
2308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut pitkään masentunut enkä ilmeisesti ikinä parane. Päämäärän asettaminen elämään auttaa kuitenkin luovimaan eteenpäin. Tärkeää on, että ei saa luovuttaa ja, vaikka joskus ei jaksa eikä pysty, nousee heti, kun pystyy.
Tutkinnon suorittaminen nostaa itsetuntoani jatkuvasti. Olin aivan kuollut opintojen loppuvaiheessa ja koin pahan syöksykierteen heti, kun tutkinnon saaminen varmistui. Jaksettuani sen jakson yli en voi kuin onnitella itseäni. Sen jälkeen on ikuisesti todistus, että siihen pystyin! Vaikken varmaan voi sitä täysipainoisesti hyödyntää...
Sain tutkinnon suoritettua laatimalla itselleni lukujärjestyksen. Joka päivä tietty määrä omatoimista opiskelua. Tunti sitä ja toinen tätä. Välillä oli todella tuskallista pitää sopimuksesta kiinni, mutta olin varannut itselleni myös sopivasti aikaa taisteluun itseni kanssa - en liikaa, mutta en liian vähänkään. Oli usein vaikeaa saada pakotettua itsensä opiskeluun, mutta pitkäjänteisyys palkittiin.
Suunnittelin lukujärjestyksen siten, että päätin tehdä tietyn tuntimäärän viikossa. Sitten kasasin asiat alkuviikolle koettaen motivoida itseäni sillä, että sitten loppuviikosta on helpompaa. Usein olin kuitenkin niin väsynyt, että en päässyt tavoitteisiini alkuviikolla. Kuitenkin loppuviikolla oli aikaa ja useinmiten sain lopulta itseltäni vaatimani tunnit tehtyä. Näin sitten yhtäkkiä kurssit oli suoritettu.
Masentuneena opiskeleminen on vaikeampaa ja raskaampaa, mutta kannattaa yrittää. Ota päämääräksesi koulun loppuun saattaminen. Tutki itseäsi ja laadi itsellesi lukujärjestys, josta yrität parhaasi mukaan pitää kiinni riippumatta siitä, miltä tuntuu. Jos huomaat sen liian raskaaksi, tee uusi suunnitelma. Luovu jostakin, neuvottele koulun kanssa, että suoritat jotakin myöhemmin ja hoida osa kursseista kunnialla loppuun. Pidä lyhyitä tähtäimiä: tänään se, mitä lukujärjestyksessä lukee. Kun olet hoitanut pakollisen, voit olla rauhassa.
Tämä on yksi puoli asiassa. Kuvasit tavallaan niukasti ongelmiasi, joten siksi on vaikea sanoa mitään erityistä.
Kiitti että vastasit ja hyvältä kuulostaa toi oman lukujärjestyksen tekeminen..niin, varmasti se ei ole helppoa. Toisaalta sitä on enemmän energiaa ja jaksaa paremmin nyt kun on vapaalla mutta mitäs sitten kun palaa taas kouluun..ihmisiä,tehtäviä jne jne..oon nyt aatellu että ainakin yritän. Ja totta tosiaan, kun on saanut jotain päätökseen niin sekin nostattaa itsetuntoa. Niin, noita ongelmia on jonkun verran..eniten taitaa häiritä toi jännittäminen kun on ihmisten kanssa. Huono itsetunto. Kaikenlaisia pelkoja taitaa olla..hylätyksi tulemisen pelkoa, turvattomuuden tunteita..noitahan riittää. Kai tärkeintä olisi että vaikka se masennus ei olisikaan poissa mutta että olisi semmosessa kunnossa että jaksaa tehdä jokapäiväisiä asoita ja olla ihmisten kanssa koulussa. Ja tietysti toi yksin asuminen..kyllä pystyn asumaan yksin mutta se on aika vaikeeta mulle etenkin ku tuntee kuitenkin olevansa niin yksin. En tiedä mitä siitä sitten tulee kun on taas yksin ja pitää kaikki hoitaa itse.