joskus mietin kaipaako hän koskaan samalla lailla rauhallisia jutteluhetkiä kuin minä.
on turhaa miettiä
ja silti
6271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joskus minäkin mietin ja kaipaan sellaisia hetkiä, jossa sanoilla on oikeasti merkitystä, jossa niiden avulla toisen lähelle pääsee kuin oman itsensä sieluun, missä voi kokea olevansa yhtä toisen kanssa. Jossa aika ja paikka menettää merkityksensä, jossa olisimme vain minä ja hän ja rauhallinen ajatusten virta. Sitä minä kaipaan.
Samaa minäkin toisinaan mietin. Mielessäni olen jo moneen kertaan kertonut hänelle elämästäni ja ajatuksistani ja kuunnellut vastaavasti häntä. Toivottavasti vielä joskus toteutuu.
Ei ole turhaa miettiä, sillä se toteutuu varmemmin, kun sen haaveena on tehnyt itselle selväksi. Edellä on kauniisti ajateltua kirjoittelua. Samaa toivon minäkin.
Tuskin olisin itse rakastunut, jollen olisi kokenut vastaavaa yhteyttä. Syvällistä, herkkää ja ainutkertaista. Parasta, mitä kaksi ihmistä voi kokea. Toteutuu uudelleen, jos uskoo siihen.
Allekirjoitan tuon. Toimii se mielikuvaharjoittelu muussakin elämässä kuin urheilussa ;). Joskus vain meinaan rynniä asioiden edelle enkä malttaisi odottaa. Lienee yksi elämänopetuksista, jotka minun tulee oppia.
Pelkään aina olevani jotenkin epätoivottu tai vääränlainen. Silloinkin kun ei ehkä tarvitsisi ajatella niin.
Haluaisin vain hetken kuunnella ääntänsä. Sanoa: kerro minulle jotain elämästäsi. Sellaista mitä tahdot. Kerro muista maista tai mitä vain mieleesi tulee.
Kerro iloistasi, kerro suruistasi, mutta vain jos todella haluat.
Olet kuin revontulet tai tähdenlento. Niin harvinainen ja vain hetken aina näkyvilläni.
Katson varoen ja nälkäisenä. Aina jääden kaipaamaan lisää.
ehkä etsit vielä itseäsi ennenkaikkea etkä niinkään rakkautta