Moikka... ois kiva lueskella myös muitten kertomuksia elämänmuutoksesta. Eli nuorempana (sanotaanko noin 15-20 vuotiaana) minulla oli ainakin neljä hyvää ystävää, olin ns. normaali. En välittänyt hirveästi, mitä muut minusta ajattelivat. Nautin elämästä, nauroin paljon ja tulevaisuuskin alkoi näyttämään valoisammalta. Vietin ystävieni kanssa paljon aikaa.
Sitten n. 20-vuotiaana kun tapasin nykyisen mieheni, asiat alkoivat mennä huonommin. Noin puolen vuoden päästä muutin miehen kanssa yhteen kauemmas ystävistä. Kaikki tapahtui mielestäni ihan liian nopeasti, mutta ajattelin, että mies on minulle se oikea ja kuvittelin että ystävyyssuhteet säilyvät. Sitten näin ikävän piirteen, yksi parhaista ystävistäni ei tullut ollenkaan toimeen miesystäväni kanssa ja ottivat usein yhteen sanallisesti. En pitänyt sitä isona asiana, mutta sitten yhtäkkiä myös ystäväni alkoi käyttäytyä oudosti minua kohtaan. Hän ei yhtäkkiä enää huomioinutkaan minua samalla tavalla kuin ennen ja kaikki muut ihmiset tuntuivat häntä kiinnostavan enemmän. Hän tuntui myös piikittelevän minua ja pidin hänen sanojaan loukkaavana...
Sitten en enää nauttinut hänen seurastaan ja tuntui että jokin oli muuttunut. Siinä meni ainakin kaksi vuotta kun sitten tein raskaimman päätöksen, että katkaisin ystävyyssuhteet. Itkin monesti pahaa oloani ja harmittelin, kun asiat eivät mennytkään niinkuin piti. Näin jopa hirveitä painajaisia kuinka menetän ystäväni. Mies ei osannut auttaa mitenkään ja tuntui että jouduin käymään läpi kaiken tämän yksinäni.
Nyt siitä, kun erkanin ystävistäni on jo 3 vuotta. Olen ollut ärtynyt ja tavallaan vihainen myös miehelleni kun hän ei voinut olla sovussa ystäväni kanssa. Haluaisin olla yhteydessä kolmen muun ystäväni kanssa edelleen mutta se ei oikein toimi kun joudun olemaan sen yhdenkin ystävän kanssa joka ei sitten millään tule mieheni kanssa juttuun... ja hänenkin suhteensa minuun on muuttunut. Ja muutenkin olen varmaan pilannut mahdollisuudet jo ihan kokonaan. Emme muuta tee kun riitelemme ja olemme muutenkin vihamielisiä toisillemme, enkä oikeastaan tiedä miksi.
Kaikki asuu niin kaukana ja tuntuu kuin olisin jossain vankilassa josta ei ulospääsyä. Olen muuttunut myös paljon aremmaksi ja epäsosiaalisemmaksi kun olen ollut niin kauan vain mieheni kanssa. Kaikki tämä kyllästyttää ja haluaisin olla tekemisissä ihmisten kanssa muttei se oikein toimi kun olen vielä aika ujo.... tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä kun ei ystäviäkään ole.
Kaikenlisäksi olen työtön ja vähän syrjäytynytkin, yritän päivittäin aina koota itseni ja tehdä sellaisia asioita mistä pidän. Silti elämä tuntuu aika tyhjältä... oikeasti, auttakaa!
Miten ihminen voi muuttuakin niin paljon?
4
143
Vastaukset
- Man from the past
"Muuttua".
Sanoisin että tuo on "normaalia" elämää. Sitä alamäkeä.
Minä:
Olin kiltti ja naurava naapurinpoika pienenä. Hieman pyöreähkö, mutta se ei menoa haitannut. Kavereita oli joka päivälle ja aina oli tekemistä. Sitten lukiossa ihastuin tyttöön. Alettiin seurustella. Olin taivaassa. Niin mahtavalta se tuntui. 3 vuotta kesti se parisuhde. Tyttö jätti. Romahdin ja menin tosi pohjalle. Sairastuin psyykkisesti. 3 lataamo keikkaa 3 vuoden aikana. Paino nousi 50 kiloa ja pää oli sumussa ja ahdisti 24/7. Olin mieleltäni halvaantunut. No aikaa kului ja päänuppi alkoi korjaantua. Ahdistus väistyi ja pystyin toimimaan ihmisenä ja yksin. Kävin kouluja jotka kuitenkin lopetin ja sitten tapasin nykyisen naiseni. 10 vuotta oon sairastanut ja nyt ollaan pieni perhe. 2 lapsi syntyy piakkoin.
Olen muuttunut siis ulkonäöllisesti, ajatuksiltani, ystäväpiiriltäni, henkisesti, psyykkisesti. Ja mikä parasta. Voin kaikista parhaiten tänä päivänä mitä koskaan olen voinut.
Kirjoitin näin lyhyesti ja töksähtelevästi ettei mua tunnistettais.- umpikujaedessä--
Kiitos vastauksesta... ja hieno tarina sinullakin. Tuohan sinun tilanteesi kuulostaa nyt todella hyvältä! Kaipaan usein niitä hetkiä ystävieni kanssa ja joskus katselen valokuvia kun olemme siinä yhdessä koossa hymyilevinä. Mutta ehkä minun täytyy sitten vain jatkaa elämää normaalisti, mutta vaikeaa se on.
Olen yrittänyt myös mieheni kanssa lasta jo puolitoista vuotta, eikä lasta kuulu. Sekin on hieman masentanut minua... kai tämä jo jonkinlaista lapsettomuutta on. Pitäisi jaksaa tsempata, mutta aina ei jaksa! - Nisku-10
umpikujaedessä-- kirjoitti:
Kiitos vastauksesta... ja hieno tarina sinullakin. Tuohan sinun tilanteesi kuulostaa nyt todella hyvältä! Kaipaan usein niitä hetkiä ystävieni kanssa ja joskus katselen valokuvia kun olemme siinä yhdessä koossa hymyilevinä. Mutta ehkä minun täytyy sitten vain jatkaa elämää normaalisti, mutta vaikeaa se on.
Olen yrittänyt myös mieheni kanssa lasta jo puolitoista vuotta, eikä lasta kuulu. Sekin on hieman masentanut minua... kai tämä jo jonkinlaista lapsettomuutta on. Pitäisi jaksaa tsempata, mutta aina ei jaksa!Ei ystävyyssuhteita tarvitse lopettaa parisuhteen takia. Jos ystäväsi ja miehesi eivät tulleet toimeen, olisit voinut tapailla ystävääsi ilman miestäsikin. Mihin häntä tässä tarvittiin? Minä olen olen parisuhteessa yli 20 vuotta ja edelleen miehelläni on sellaisia ystäviä, joita en ole edes koskaan tavannut. Miksi minun pitäisikään? Meillä on myös yhteisiä ystäviä, joita tapaamme yhdessä. Pitää vain löytää tasapaino asioiden kanssa. Minulla on myös ystäviä, joita emme tapaile mieheni kanssa. Tämä ihan sen vuoksi, että myös parisuhteesta pitää saada hengähtää. Kyllä minulla alkaisi toisen naama äkkiä ärsyttämään, jos en saisi tapailla ystäviäni. Yritä löytää kultainen keskitie. Sinuna yrittäisin herätellä henkiin vanhojen ystävien välejä. Minua ainakin kiinnostaisi ottaa selville, miksi sinun bestiksesi alkoi käyttäytyä sinua kohtaan negatiivisesti....
Tukeehan tämäkin edes sen köyden verran hirtettävän kaulassa. No eilen kuulin jutun pessimistien kokouksesta.
- luulin olevani jo pohjilla - päin pieltä, se olikin vasta välipohja. Koiviston manu sanoi positiivisen sanan kaiken kakofonian keskellä-
Oli tosi huono päivä, mutta kuitenkin arvattavasti parempi kuin huominen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1231964Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1311874Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101794Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561465Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341392Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5161076Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50972Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115916Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347882