Pakko kysyä nyt tätä: miksi äitien mielestä gootit ovat jotenkin epäilyttäviä?
Olen itse 17-vuotias goottityttö ja myös suurin osa ystävistäni on gootteja, mutta porukkaamme kuuluu myöskin ei-gootteja nuoria. Oma äitini ei näe tässä mitään ongelmaa, mutta muutaman ystäväni äidit eivät haluaisi "tavis" lastensa viettävän aikaa meidän kanssamme siksi, koska olemme gootteja.
Meistä kukaan ei juo, polta tai käytä huumeita, emmekä notku ulkona puoleenyöhön vaan meistä lähes kaikki ovat kotona yhteentoista mennessä myös viikonloppuisin ja koulussa menee jokaisella hyvin (oma keskiarvoni viime jaksolta oli lähempänä ysiä).
Miksi vanhemmat eivät halua jo lähes täysi-ikäisten/täysi-ikäisten lastensa viettävän aikaa goottien kanssa?
Olen itse 17-vuotias goottityttö ja myös suurin osa ystävistäni on gootteja, mutta porukkaamme kuuluu myöskin ei-gootteja nuoria. Oma äitini ei näe tässä mitään ongelmaa, mutta muutaman ystäväni äidit eivät haluaisi "tavis" lastensa viettävän aikaa meidän kanssamme siksi, koska olemme gootteja.
Meistä kukaan ei juo, polta tai käytä huumeita, emmekä notku ulkona puoleenyöhön vaan meistä lähes kaikki ovat kotona yhteentoista mennessä myös viikonloppuisin ja koulussa menee jokaisella hyvin (oma keskiarvoni viime jaksolta oli lähempänä ysiä).
Miksi vanhemmat eivät halua jo lähes täysi-ikäisten/täysi-ikäisten lastensa viettävän aikaa goottien kanssa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nuorisolla on joka ainoassa ikäluokassa ollut omat kotkotukset ja kapinailmiöt, eikä goottitouhu ole tästä poikkeus. On aivan sama mikä ilmiö on kyseessä, kunhan se on mahdollisimman kaukana siitä, mitä omat vanhemmat edustaa - eihän se muuten mitään irtiottoa ja kapinaa olisikaan. Jotenki pitää saada vanhempia järkyttää ja tätejä kauhistuttaa. Se kuuluu teini-ikään ja itsenäistymiseen, on aina kuulunut. Jos ei tuollainen kapinakulttuuri-ilmiö kuitenkaan ala jossain vaiheessa mennä ohi, sitten on syytä vasta huolestua.
Parin kympin tietämissä eli noin 21-vuotiaana alkaa ihminen vasta ajatella omilla aivoillaan ja yleensä näkee näiden touhujen naurettavuuden ja alkaa keskittyä oikeisiin asioihin, opiskeluun, töihin ja muuhun normaalielämään. Vastuunkanto omista asioista tulee tärkeäksi eikä maalattuna heiluminen ja esillä oleminen ole enää mielekästä, vaan lapsellista.
Tuossa teini-iässä, kun teini luulee, että hän ajattelee itsenäisesti ja kapinoi, niin hän tekee kuitenkin suurimmaksi osaksi mitä kaverit arvostaa tai esimerkillään näyttää eli on kaveripiirin liekanarussa. Totta kai vanhemmat on huolissaan siitä, mitä pölvästejä tuossa porukassa liikkuu ja ketkä sitä omaa nuorta oikein ohjailee. Tämän päivän teinit ja gootit sun muut on tulevaisuuden vanhempia, ja vanhemmat on aina huolissaan lapsistaan, jos ovat täyspäisiä.