Eli paniikkihäiriö on ollut todella pahana jo jonkin aikaa, edes lääkärille ei tahtonut saada aikaa ja hakeuduin sitten yksityiselle huonosta rahatilanteesta huolimatta kun ajattelin,että pitää keksiä jotain että voisi jatkaa koulua. Sain mietoja rauhoittavia (xanor depot 0,5mg aamuin illoin) ja sen ansiosta kohtaukset eivät ole olleet niin hirveitä kuin olisivat voineet olla. Tuntuu kuitenkin että tuo annos ei ole riittävä pitämään oireita kurissa.
Tällä hetkellä elän neljän seinän sisällä, en pysty aina menemään edes lähikauppaan yksin sillä saan heti kohtausoireita ja alan pelätä kohtausta esim. kassajonossa. Kavereita en voi nähdä, sillä paniikkihäiriön takia masennuin ja jättäydyin pois yhteisistä tekemisistä oireiden takia. Tietysti kotiini voisi käskeä kavereita mutta en vaan jotenkin sitäkään tahdo jaksaa.
Joulu oli aivan kamalaa aikaa kun olin kotona käymässä (asun tällä hetkellä poikaystävän kanssa) ja sen takia sitten päädyttiin lopulta lähtemään päivystykseen, jossa taas neuvottiin soittamaan psykologin päättymättömän tuntuiseen jonoon johon marraskuussa pääsin (hieman epäilyttää päätyikö soitto mappi ö:hön vai olenko oikeasti jossain jonossa mukamas..jokin aika sitten viiltely paheni ja aloin hautoa itsemurhaa. Kuitenkin puhuttuani poikaystävän kanssa, hän soitti hätäkeskukseen josta lähetettiin poliisit käymään kotona. Olin sillä hetkellä niin sokissa ja paniikissa että vakuutin kaiken olevan hyvin, kun he ehdottivat ambulanssin soittoa kun näkivät tilanteen olevan akuutti. Näin olisin kuulemma saanut nopeutusta avunsaantiin. Olin kuitenkin tuossa tilanteessa niin paniikissa etten kyennyt lähtemään minnekään yksinäni ja poliisit sitten lähtivät tilanteen rauhoituttua ja poikaystävän palattua kotiin puhuimme asiasta ja hän soitti lääkäriajan tälle viikolle.
Epäilen kuitenkin ettei lääkärissäkäynnistä ole mitään hyötyä, sillä terveyskeskuslääkäri puhui vain siitä kuinka lääkkeet pitäisi jättää pois ja ottaa terapiaa tilalle (mutta mitenkäs terapiaan pääset kun olen tuossa loppumattomassa jonossa eikä kukaan tunnu ottavan vakavasti) ssri tai snri lääkkeitä en voi käyttää sillä saan niistä hirveät haittavaikutukset (söin niitä aiemmin masennuksen hoitoon sinnikkäästi pidemmän aikaa -> tilanne vain huononi haittojen vuoksi ja lopetin vasta kun lääkkeet alkoivat haitata koulunkäyntiä) uskon siis xanorin olevan ainoa lääke joka auttaa ja sitä ei nyt sitten todennäköisesti määrätä kun olen niin "nuori" (ei määrätä yleensä alle 23-vuotiaille) mitään väsyttävää rauhoittavaa en kaipaa, sillä olen jo muutenkin väsynyt oireilun takia, kun jos nyt joka päivä ei kohtausta tule niin oireita on suunnilleen 2/3 päivästä havaittavissa (hengenahdistusta, vapinaa, ahdistusta...)
Onko siis jotain mitä voisin lääkärissä sanoa, että voisin saada jotain apua itselleni. Pelko siitä että xanor lääkitys lopetetaan ahdistaa entisestään koska en tiedä haluanko elää niiden kohtausten kanssa :( Lääkärissä kun akuutti kohtaus ei ole päällä en osaa mielestäni ilmaista tilanteen "vaikeutta" ja pelkään taas jääväni "jonoon" jossa ennen hoitoonpääsyä päätän päiväni. Lääkärissä käyntikin on itselle niin vaikeaa että aina on ollut poikaystävä mukana auttamassa kun en yksin uskaltaisi esim. terveyskeskukseen mennä kun pelkään saavani sieläkin kohtauksen. Tuntuu vaan että pitäisi ampua itseltään aivot pihalle keskellä terveyskeskuspäivystystä että joku ymmärtäisi miten vaikeaa tilanne on. Olisin kovin kiitollinen jos joku vaivautuisi vastaamaan.
Tällä hetkellä elän neljän seinän sisällä, en pysty aina menemään edes lähikauppaan yksin sillä saan heti kohtausoireita ja alan pelätä kohtausta esim. kassajonossa. Kavereita en voi nähdä, sillä paniikkihäiriön takia masennuin ja jättäydyin pois yhteisistä tekemisistä oireiden takia. Tietysti kotiini voisi käskeä kavereita mutta en vaan jotenkin sitäkään tahdo jaksaa.
Joulu oli aivan kamalaa aikaa kun olin kotona käymässä (asun tällä hetkellä poikaystävän kanssa) ja sen takia sitten päädyttiin lopulta lähtemään päivystykseen, jossa taas neuvottiin soittamaan psykologin päättymättömän tuntuiseen jonoon johon marraskuussa pääsin (hieman epäilyttää päätyikö soitto mappi ö:hön vai olenko oikeasti jossain jonossa mukamas..jokin aika sitten viiltely paheni ja aloin hautoa itsemurhaa. Kuitenkin puhuttuani poikaystävän kanssa, hän soitti hätäkeskukseen josta lähetettiin poliisit käymään kotona. Olin sillä hetkellä niin sokissa ja paniikissa että vakuutin kaiken olevan hyvin, kun he ehdottivat ambulanssin soittoa kun näkivät tilanteen olevan akuutti. Näin olisin kuulemma saanut nopeutusta avunsaantiin. Olin kuitenkin tuossa tilanteessa niin paniikissa etten kyennyt lähtemään minnekään yksinäni ja poliisit sitten lähtivät tilanteen rauhoituttua ja poikaystävän palattua kotiin puhuimme asiasta ja hän soitti lääkäriajan tälle viikolle.
Epäilen kuitenkin ettei lääkärissäkäynnistä ole mitään hyötyä, sillä terveyskeskuslääkäri puhui vain siitä kuinka lääkkeet pitäisi jättää pois ja ottaa terapiaa tilalle (mutta mitenkäs terapiaan pääset kun olen tuossa loppumattomassa jonossa eikä kukaan tunnu ottavan vakavasti) ssri tai snri lääkkeitä en voi käyttää sillä saan niistä hirveät haittavaikutukset (söin niitä aiemmin masennuksen hoitoon sinnikkäästi pidemmän aikaa -> tilanne vain huononi haittojen vuoksi ja lopetin vasta kun lääkkeet alkoivat haitata koulunkäyntiä) uskon siis xanorin olevan ainoa lääke joka auttaa ja sitä ei nyt sitten todennäköisesti määrätä kun olen niin "nuori" (ei määrätä yleensä alle 23-vuotiaille) mitään väsyttävää rauhoittavaa en kaipaa, sillä olen jo muutenkin väsynyt oireilun takia, kun jos nyt joka päivä ei kohtausta tule niin oireita on suunnilleen 2/3 päivästä havaittavissa (hengenahdistusta, vapinaa, ahdistusta...)
Onko siis jotain mitä voisin lääkärissä sanoa, että voisin saada jotain apua itselleni. Pelko siitä että xanor lääkitys lopetetaan ahdistaa entisestään koska en tiedä haluanko elää niiden kohtausten kanssa :( Lääkärissä kun akuutti kohtaus ei ole päällä en osaa mielestäni ilmaista tilanteen "vaikeutta" ja pelkään taas jääväni "jonoon" jossa ennen hoitoonpääsyä päätän päiväni. Lääkärissä käyntikin on itselle niin vaikeaa että aina on ollut poikaystävä mukana auttamassa kun en yksin uskaltaisi esim. terveyskeskukseen mennä kun pelkään saavani sieläkin kohtauksen. Tuntuu vaan että pitäisi ampua itseltään aivot pihalle keskellä terveyskeskuspäivystystä että joku ymmärtäisi miten vaikeaa tilanne on. Olisin kovin kiitollinen jos joku vaivautuisi vastaamaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Xanor 1 mg/vrk ei ole mikään _mieto_ rauhoittava....on eniten riippuvuutta aiheuttava betnzo...
On olemassa muitakin lääkkeitä kuin SNRI-tai SSRI-lääkkeitä, mitä muita sinulla on kokeiltu??
Hakeudu päivitykseen noiden viiltely ja im-ajatustesi takia! Tarvitset selkeästi kunnon lääkityksen ja hoitosuhteen.
Voimia!
Lopettakaa toi xanorin parjaaminen. Itsellä ollut 10 vuotta 3x0.5mg/vrk. Lääke auttaa. Toleranssi ei ole noussut. Miksi siitä pitäisi vierottaa itsensä, jos lääke auttaa. Ei muidenkaan sairauksien lääkitystä lopeteta jos sairaus jatkuu. Lääkkeen seka- ja viihdekäyttäjät ovat eri asia ja he vetävät mitä vain nappeja. Syyllistäminen on niiiiiin syvältä.
Ja aloittaja. Ehdottomasti psykiatrin vastaanotolle ja pian. Mene päivystyksen kautta.
Ihmettelen myös tuota toistuvaa kauhukuvien maalaamista Xanor-riippuvuudesta. Totta ihmeessä kaikesta voi tulla riippuvaiseksi , kahvista , suklaasta , alkoholista ym ym ym. Kyllä se on niin että paniikkihäiriö on niin kaamea sairaus ja paniikkikohtaus kokemuksena niin kammottava että jos vain jotakin apua jostain lääkkeestä on niin totta ihmeessä sitä pitää käyttää.