Alkaa demarien alasajo.

Kerkiääkö Kekkonen nousta haudasta ennenkuin Kapi KK seleviää Puttaalta puolustamaan sosialismiä?

Thomas Walgrenin ja sen kaltaisten pakkoruotsittajien joukko on lähtenyt Tiedonantaja-, vasemmistoliike-, sitoutumaton jne. liikkeiden vierestä

ja on ryhmittymässä Erkki Tuomiojan taakse.

Kannattaa seurata myös SDP:n edustajien avustajia ja heidän siirtymisiään, on aistittavissa, että pakkoruotsittajat kerääntyvät jatkuvan valtapuolueen SDP:n vaikuttajien taustoille.

*RKP-henkiset pakkoruotsittajat eivät uskalla julkisesti tunnustaa väriä vaan piilovaikuttavat suomalaisten takana. Internet paljastaa heidätkin*

Ei tästä komiikkaa puutu tietenkään, äänestä pakkoruotsittajaa sosdem-työväen kyykyttäjää toivovat sosdem-pakkoruotsittajat Erkki Tuomiojan selän takana

http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=fsd&mid=22&sid=3&a=show&id=42

Maarit Feldt-Ranta:
Rösta svenskt!

http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=fsd&mid=118&sid=20081

2. Folke Sundman är utrikesministerns specialmedarbetare, Kepas verksamhetsledare 1986-2003 (Servicecentralen för utvecklingsarbete) och långvarig folkrörelseaktivist. Sundman är SDP:s kandidat i EU-valet13.6.

Thomas Wallgren är filosof och aktivist

Tervehdys.

Tuomioja on kunnioitettava poliitikko. Ja luotettava, pitää aina sanansa.

St Morningstar.

*Feldt-Ranta om studentexamen*

Artikkeli poistettu SDP:n sivuilta
http://www.sosialidemokraatit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=fsd&mid=110&sid=3

Siinä SDP:n pakkoruotsittaja esittelee "on sitä pakkomatematiikkaakin" -argumenttejaan Maarit Feldt-Ranta:

*Matematiikan roolia ylioppilastutkinnossa ei saa lisätä kielten kustannuksella*

***Kommentti: Millä ihmeellä sitten?

*Ökad valfrihet har allmänt taget lett till att språkens andel har minskat och matematikens andel ökat i studentexamen. En förbättrad situation för matematikens del är i och för sig bra, men utvecklingen får inte ske på språkens bekostnad.*

*Pakkoruotsi vähentää suomalaisten mahdollisuuksia ulkomailla, joten lisää pakkoruotsia*

***Kommentti: ei voi kun nauraa ellei sitten itke näitä.

*Vårt lands tvåspråkighet och de bägge inhemska språkens begränsade gångbarhet ute i världen gör språkkunskaperna oerhört viktiga. Det är svårt att ens föreställa sig att deras betydelse skulle kunna överskattas*

´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
*Feldt-Ranta om studentexamen*
Flera studenter - ja, men till vilket pris?

Studentexamen och ändringar i dess struktur, det s.k. strukturförsöket, har under de senaste veckorna varit föremål för debatt där också svenskans ställning lyfts fram. I det stora hela handlar det om ifall man skall övergå till ökad valfrihet i studentexamen dvs. att endast modersmålet (svenska eller finska) skulle vara obligatoriskt. I den nuvarande examen avlägger abiturienterna prov i modersmålet, det andra inhemska språket, ett främmande språk samt alternativt matematik- eller realprov, vilket understryker gymnasieundervisningens allmänbildande karaktär.

Det omdebatterade strukturförsöket har pågått i åtta års tid och i detta experiment har man följt upp ungdomarnas beteende när de har haft möjlighet att välja vilka ämnen de skriver i studentexamen.

Med ökad valfrihet för den enskilda studeranden har man försökt bl.a. öka pojkarnas benägenhet att avlägga studentexamen och att hjälpa enskilda abiturienter att klara av examen. En lagändring som gör studentexamen mindre krävande innebär dock att man alltför hög grad skjuter över ansvaret på de enskilda gymnasieungdomarna. Med tillräcklig handledning eller anpassade pedagogiska metoder kunde man nå samma resultat som man nu eftersträvar med ökad valfrihet. Vi skall ha klart för oss att valfriheten i det långa loppet gynnar resursstarka och starkt motiverade studerande, samtidigt som de som har svagare motivation lockas att välja en lättare väg. Har man svårigheter i något av de nu obligatoriska ämnena, dvs. det andra inhemska språket, ett främmande språk eller alternativt matematik eller realen skulle man enligt den nu föreslagna modellen kunna komma undan med lägsta möjliga vitsord i slutbetyget.

Ökad valfrihet ökar också behovet av stödåtgärder i gymnasierna. Det är viktigt att de studerande får tillräcklig handledning för att kunna göra sådana val att de inte begränsar sina möjligheter för fortsatta studier eller yrkesplaner i framtiden.

Följderna av den nu planerade ändringen är omöjliga att förutse och att överblicka på basen av strukturförsöket. Ifall att man går in för en modell som baserar sig på ökad valfrihet, behövs det en omfattande uppföljning och utvärdering av trenderna och ungdomarnas val.

Erfarenheterna av strukturförsöket visar att oron över att allt färre väljer att skriva det andra inhemska språket är berättigad. Ungdomarnas beteenden skiljer sig i olika delar av landet, totalt sett valde 88 % att skriva svenskan respektive finskan, några år tidigare var siffran 91 %. Den neråtgående trenden är tydlig. Det är synnerligen oroväckande att hela 25 % av alla pojkar valde att inte skriva det andra inhemska språket.

Ökad valfrihet har allmänt taget lett till att språkens andel har minskat och matematikens andel ökat i studentexamen. En förbättrad situation för matematikens del är i och för sig bra, men utvecklingen får inte ske på språkens bekostnad. Språkens ställning har under en lång tid försvagats både i timfördelningen genom hela skolväsendet och i studentexamen. I de extra proven ss. tyska, franska, ryska, italienska och spanska deltar tyvärr färre skribenter än förr. Där är skillnaden mellan pojkar och flickor speciellt påtaglig – det är mycket få pojkar som deltar.

Vårt lands tvåspråkighet och de bägge inhemska språkens begränsade gångbarhet ute i världen gör språkkunskaperna oerhört viktiga. Det är svårt att ens föreställa sig att deras betydelse skulle kunna överskattas.

Gymnasiets och studentexamens allmänbildande karaktär får inte äventyras. Gymnasiets uppgift är att ge ungdomarna mångsidiga kunskaper och färdigheter för framtida studier och yrkesliv. Den föreslagna strukturreformen strider mot denna princip och kan därför inte accepteras.

Studentexamen i sin nuvarande form med redan beslutade ändringar som ämnesrealen är ett klart bättre alternativ än strukturmodellen.
Maarit Feldt-Ranta
Ordförande för Finlands svenska socialdemokrater (FSD)

RKP ei edusta enää ruotsia puhuvia suomalaisia, se on joka suunnalta selvä. Tuleeko SDP:stä uusi koti RKP-henkisille?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000003798619

Tässä kirjoitus Nokian uutisten mielipide-palstalta.

"Itse pilasitte kaiken"

Viime vuosien tapahtumat suomenruotsalaisuuden ympärillä ovat olleet tragikoomista seurattavaa. Hirveä hätä on syntynyt siitä, että kaksikieliset perheet ja suomenruotsalaiset lapset suomenkielistyvät. Miten käy "muumikielen" ja "muumikulttuurin" tulevassa maailmassa? Tyhjeneekö ankkalampi?

Kaikki suomenruotsalaiset eivät ole samanlaisia, mutta ikävällä tavalla heidän äänitorvikseen ovat nousseet ne, joiden käsitys ruotsin kielen säilyttämisestä Suomessa lähenee mielipuolisuutta. Ahvenanmaalaiset on huijattu mukaan talkoisiin uskottelemalla heille, että heidän oma asemansa on muka uhattuna, jos Suomi ei ole kaksikielinen.

Ruotsissa asuvat suomenkieliset taas on huijattu mukaan väittämällä, että RKP ajaa heidänkin etujaan, ja vaatii molemminpuolista kaksikielisyyttä. Vaikka RKP vainoaa suomen kieltä jo Suomessa.

Maahan tulevia pakolaisia on väkisin ruotsinkielistetty - mitäköhän hyötyä pakolaisparalle on murreruotsin oppimisesta? Integraatio jää pahasti kesken. Jopa venäläisiä maahanmuuttajia on houkuteltu sisään suomenruotsalaisuuteen - tämähän on kuin isku märällä rätillä vasten isänmaansa puolesta taistelleen kasvoja.

Keinoja ei todella ole kaihdettu, kun on haluttu ylläpitää ruotsin kieltä. Tuorein törkeä temppu oli uusi kielilaki, jonka RKP:n lisäksi säätivät enemmistö suomenkielisistä kansanedustajista. Jokainen lakia puoltanut joutaisi pois julkisista tehävistä. He todella pettivät Suomen kansan.

Suomenruotsalaisuudessa kyse ei ole mistään toisesta rodusta, vaan kyse on valtaosin umpisuomalaisista suvuista, joiden opportunismi ja liikesuhteet saivat hedät aikanaan ruotsinkielistymään. Hyvin harvan suvun juuret ovat oikeasti Ruotsissa, ja niistäkin suvuista valtaosa oli "fennomaaneja" jo 1800-luvulla.

Vaikka minun isäni suku onkin Ruotsista (sinne se tuli Saksasta), on minullakin suvussa oikeiden ruotsalaisten lisäksi myös muutama suomenruotsalainen. Opin jo lapsena myös suomenruotsalaisen kielen ja kulttuurin, ja minusta siinä kulttuurissa oli myös paljon kaunista ja hyvää. yhä edelleen pidän Diktoniuksen teksteistä, koko Tove Janssonin luomasta maailmasta, arvostan suuresti Linus Torvaldsia... Suomenruotsalaisuudella voisi todella yhä olla rikastuttava vaikutus suomalaisuuteen.

Mutta mikä sen on pilannut? Folktinget, RKP, Lax, Enestam ja kumppanit. He ovat häpäisseet suomenruotsalaiset muuttamalla suomenruotsalaisuuden valitusten ja vaatimusten sarjaksi. Heidän mielestään suomenkielisten veronmaksajien tulisi ylläpitää heidän murreruotsinsa säilyminen ja lukuisat etuoikeutensa.

He eivät tajua, että hyvä pysyisi pitämättäkin, mutta jos se nesin pilataan muokkamaisella käytöksellä, aletaan kummasti tarvita kielilakeja ja pakkoruotsia. Jossain vaiheessa suomenkielinen enemmistö kyllästyy, ja lakkauttaa koko kaksikielisyyden, niin kuin mielestäni oikein olisikin.

Kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Lax peräänkuulutti hyvitystä, jos suomenruotsia ei enää ole pakko kirjoittaayo-kirjoituksissa. Minulla on ehdotus tästä hyvityksestä. Annetaan Laxille metri etumatkaa.

Richard Järnefelt, Helsinki