Tarvitsisin kipeästi vastauksia. Olen raskaana 21 2, kaikki mennyt todella hyvin muuten, mutta onko teillä samanlaisia kokemuksia? Mieheni on aika välinpitämätön tulevan lapsen suhteen. Ylireagoinko vain liikaa kun mieheni ei olekaan kovin innostunut potkuja kokeleimaan joita jo välillä tuntuu ulospäin, eikä mielellään oikein keskustelekaan tulevasta vauvasta? Kertaakaan ei ole ollut neuvolassa mukana, eikä ollut ultrassakaan. Kohta rakenneultra edessä jonne hän kuitenkin aikoi tulla, mutta pelkään että hän jättää senkin väliin. Minua hän kyllä huomioi aivan niinkuin ennenkin, mutta jotenkin tuntuu että ihan kuin hän ei edes tajuaisi meille tulevan lasta. Välillä tuntuu että olen todella yksin asian kanssa, en toki yritä painostaakaan miestäni, koska ymmärrän että miehet käsittelevät isäksi tulon eri tavalla, pelkään vain jääväni lapsen synnyttyä kaiken kanssa yksin (lapsen,kodinhoidon, ym) ja että hän ei olekaan tukenani silloin kun häntä eniten tarvitsen kuten synnytyksen.
On myös tuntunut että hän vähättelee kaikkea mistä olen huolissani, surullinen tai jos tarvitsen jotain. Tahtoisin myös tietää miten miehenne ovat suhtautuneet hurjaan ulkonäkömuutokseen? Minulle näyttää tulevan raskausarpia aika paljon vaikka huolehdin riittävästä veden juonnista ja rasvaan ihoani päivittäin. Pelkään etten kohta miellytä miestäni ollenkaan vaikka hän onkin sanonut että ei suurentumiseni vaikuta siihen lainkaan, muutenkin olen alkanut lihoa aika hurjaa vauhtia vaikka syön normaalisti. Kiitos jos jaksoitte lukea ja vastata! :)
On myös tuntunut että hän vähättelee kaikkea mistä olen huolissani, surullinen tai jos tarvitsen jotain. Tahtoisin myös tietää miten miehenne ovat suhtautuneet hurjaan ulkonäkömuutokseen? Minulle näyttää tulevan raskausarpia aika paljon vaikka huolehdin riittävästä veden juonnista ja rasvaan ihoani päivittäin. Pelkään etten kohta miellytä miestäni ollenkaan vaikka hän onkin sanonut että ei suurentumiseni vaikuta siihen lainkaan, muutenkin olen alkanut lihoa aika hurjaa vauhtia vaikka syön normaalisti. Kiitos jos jaksoitte lukea ja vastata! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen samoilla viikkoilla ja meillä kans sama juttu, mies ei vaan oo mitenkään överi innoissaan lapsen tulosta . mut toisaalta mä aattelen niin ettei hän oikeasti voi vielä paljon muutakaa tehdä, koska vauva on viel masussa. Kyllä hän kiintyy lapseen sitkun se on ulkopuolella ja virallisesti molempien. Meillä isä on ollut mukana vaan ultraäänissa ei neuvoloissa, koskei siel mitään erikoista sillee näytetä.
Viel painoista niin tää on mun toinen raskaus ja oon lihonnut kans ihan sikana ja välillä mietin sitä ,et mä en mielytä enää miestä ja ite joudun tekee aloitetta sänkypuuhissa, mikä välillä ottaa päähän, mut mitäs tässä enää muutama kuukausi, sitten voin treenata itteäni takaisin kuntoon, shoppailu, meikit , kynnet ja korkareit takas jalkaan niin ihan varmasti alkaa tippuu xDxD hyvää uutta vuotta sinne!
halusin tänne tulla kertomaa että ette oo yksin :) mulla oli raskaus aikana ihan samanlaista ukkoni kans, se kyllä tuli kaikkiin ultriin mitä oliki muutama enemmä raskaus diabeetteksen takia.. muuten oli aika välinpitämätön, ei kauheena koskenu mahhaa tai kysyny onko tännää vauva potkinu.. mutta kun vauva synty, se oli nii innossaa että alko itkemää ku sai vauvan eka kertaa syliin :) se oli aika hellyyttävä näky, ja se on kyl maailman paras isä meidän lapselle.. voin sanoa että varmasti teidänki ukkoja vähä pelottaa lapsen saaminen, ne on sen takia vähä välinpitämättömiä koska ne ei oikee uskalla näyttää tunteita, mitä ne käy läpi ootos aikana.. olkaa iha huoleti uskon että ukot on innossaa vauvasta kunha se on syntynyt, niin ainaki meillä kävi.. :) tsemppiä teille..
Ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni kesällä ;) Mieheni ei ollut ikinä tullut mukaan minnekään neuvolaan, ultraan ei minnekään, ei mahan koskettelua kommentit vaan että olet taas lihonut.... paitsi 32 vko kun kävin liikkeiden takia synnärillä silloin mieheni oli huolissaan, ja kun 39 vko käynnistettiin (joka kesti 4 pv) kysyi joka päivä jos tänään? jos tänään? ja kun aamulla 5 aikaan soitin hänelle että panes tullen synnärille, kaikki muuttui kun poika huusi ekan kerran, sillon näin meiheni jopa ekan kerran itkevän! ja synnytyksen jälkeen poika joutui teho hoitoon 2vko ja minä jäin sairaalaan hän kävi joka ikinen päivä meitä katsomassa vaikka väli matkaa kodin ja sairaalan välillä oli 150km! Silloin tajusin että kyllä hän välittää!!!! Mutta se on vaan kun raskaus ei tunnu miehessä niin kuin meissä naisessa, keho ei muutu, ja me naiset tunne kaikki ensimmäisenä..
samalta kuullostaa, tutulle :) Meillä myös tuleva isä tuntui kauhean välinpitämättömältä, kun esikoispoikaa odotettiin. Kovasti mietin odotusaikana, että mitenkähän sitten synntys menee ja kotiutumisen jälkeinen aika. Ultriin molempiin mies tuli, ja pari kertaa neuvolaankin.
Synnytyksen aika kun tuli, niin mies oli paras tuki ja turva. Ihan yllätyin, vaikka sitten itse tilanteessa se tuntui, että totta kai hän on mukana. :)
Nyt poika on 6 kk ja on oikea isänsä silmäterä. Vaikka suurimman osan lapsenhoidosta teenkin minä äitinä, niin isä on niin ylpeä pojastaan, ja tykkää touhuta pojan kanssa koko ajan enemmän, kun ikää tulee.
Kyllä se sinunkin miehesi sitten, kun saa lapsen syliin tai viimeistään siinä vaiheessa, kun pystyy lapsen hoitoon osallistumaan ja puuhaamana hänen kanssaan, niin osallistuu enemmän, ja tulet huomaamaan, että kyllä hän välittää. Miehet ovat niin erillaisia tunteiden ilmaisussa, ja itse olin niin hormonihöyryissä, että osa pahastamielestäni taisi olla niiden korostamaa. :)
Tsemppiä ja hyvää loppuraskautta! :)
jätä se ukko heti ei siitä ole isäksi sinun lapselle
Arvon raskautetut rouvat. Mies on metsästäjä ja janoaa jo uutta lihaa nurkan takana. Naiset taitaa olla rakennettu hiukan heikommilla hoksottimilla kuin mies tämän asian suhteen eli uskovat kaiken mitä miehenne sanoo jne.
Kertokaa miehilllenne kotona älkääkä täällä yleisellä foorumilla. Asettakaa ehdot ja jos ei kiinnosta niin laittakaa uusi mies hakuun. Naisilla se on niin helppoa.
Muutenkin suurin osahan naisista alkaa olla yksinhuoltajia. Edut myös taitaa olla hyvät lapsi- ja elatustukineen!
jospa sieltä tuleekin HAUVA???
sitä ukko pelkää,sieltä tulleekin musta-(ET:n näköinen)-karvanen otus ja puhuu mohametin suulla!!!!!
Vaikka tasa-arvofeministiti mitä väittäisivät, niin tosiasia on se, että pikkupojat leikkivät leikkiautoilla, leikkiaseilla, palloilla eikä suinkaan nukeilla. Näin se vaan on. Meillä on eri tehtävät elämänkulussa.
Älä huoli. Mies tulee mieheksi vasta kun ensi kertaa pitää lastaan sylissään. Silloin hän tajuaa, ettei enää olekaan elämänsä keskipiste vaan se pienoinen.
Meillä oli samahomma kun odotin esikoista, eikä se mies siitä sitten muuttunut... oli synnytyksessä mukana, mutta kodin, lapsen yms. hoidin aivan yksin kun hän vain teki töitä. Iltaisin kyllä piti lasta sylissä ja jutteli tälle mutta muuten ei mitenkään osallistunut hoitoon, eikä tee sitä vieläkään.(esikoinen 4.v) Rakastaa lastaan mutta ei vain osaa olla unelma isä.... ei ole hänen tyylisensä juttu tai toisinsanottuna hän ei ole luonteva näissä hommissa. Nyt meille tulossa toinen ja olen jo asennoitunut siihen että kaikki asiat hoidan minä yksinäni ja todennäköisesti tulen hulluksi :D
Paljon vaikutusta tällä kun nykyajan lapsilla/pojilla ei ole enää isä. Tai niitä on ollut useampi lapsuuden aikana. Äidit nykyään vaihtavat miestä kuin mustalainen hevosta.
Mistä mies voi oppia isyyden jos ei hänen oma isänsä ole häntä tukemassa. Luulen, että suurin osa nyt miehuusiässä olevista on hukassa itsensä ja isyytensä kanssa. Panoja etsitään mutta kun tullaan raskaaksi niin ei uskalleta ottaa vastuuta jälkikasvusta.
Miten se nyt menikään mies vain panee ja vaimo kantaa vastuun ja vastaa lapsen kasvatuksesta.
Nainen on liian omistushaluinen lapsen suhteen ja esimerkiksi avioeroissa vain naiset kasvattavat miehet ja tässä mennään monasti vikaan. Miehestä tulee joko homo tai kiertolainen, alkoholisti tai muuten vain reppana. Peräkamarin onneton poika.
Minusta naisen ei pidä liiaksi omistaa ainakaan poikalapsia siinä mennään hyvinkin usein vikaan kasvatuksen suhteen.
Meillä ainakin olisin enemmän kuin mielissäni jos tuo ukko vain osallistuisi tuohon lapsen kasvatukseen/hoitoon monesti siitä olen hänelle jopa huomauttanut, silla kaipaisin joskus itsekkin lepoa, mutta jos tätä ei kiinnosta niin minkäs teen kuule miehet rautaa??