Kerro mulle mies?

näinhän se on, kiitos kannustuksesta. maailma on miehiä täynnä ja kyllä me kaikki vielä jonkun löydämme :) pääsisi vaan tästä turhaakin turhemmasta ja satuttavasta ikävästä.

ap kirjoitti:

näinhän se on, kiitos kannustuksesta. maailma on miehiä täynnä ja kyllä me kaikki vielä jonkun löydämme :) pääsisi vaan tästä turhaakin turhemmasta ja satuttavasta ikävästä.

must tuntuu, että sulla on vaan pakkomielle, normaali ihminen pystyy unohtamaan ja menemään eteenpäin. vaikka mitä olisi tapahtunut

kyllä--- kirjoitti:

must tuntuu, että sulla on vaan pakkomielle, normaali ihminen pystyy unohtamaan ja menemään eteenpäin. vaikka mitä olisi tapahtunut

musta tuntuu, että sun kannattais lopettaa toi terapeutin leikkiminen. mistä edes tiedät kuinka paljon olen yrittänyt unohtaaa ja mennä eteenpäin? saatika mun pakkomielteistä? et taida itsekään ihan normaali olla kun täällä pyörit?

ap kirjoitti:

musta tuntuu, että sun kannattais lopettaa toi terapeutin leikkiminen. mistä edes tiedät kuinka paljon olen yrittänyt unohtaaa ja mennä eteenpäin? saatika mun pakkomielteistä? et taida itsekään ihan normaali olla kun täällä pyörit?

normaaliksi mä itseni tunnen , ikävöin enää laimeasti, lähinnä koen hänet jo ystävänä ja ystäviähän me ollaankin. ja onhan täällä lukijoita, jotka ajankulukseen näit lukee

ed kirjoitti:

normaaliksi mä itseni tunnen , ikävöin enää laimeasti, lähinnä koen hänet jo ystävänä ja ystäviähän me ollaankin. ja onhan täällä lukijoita, jotka ajankulukseen näit lukee

toiset lukee ja kirjoittaa ajankulukseen, toiset puhtaasta tunteiden tuskasta. älä aliarvio heitä, jotka tekevät jälkimmäistä - varsinkaan jos olet itse joskus ollut samanlaisessa tilanteessa.

ap kirjoitti:

toiset lukee ja kirjoittaa ajankulukseen, toiset puhtaasta tunteiden tuskasta. älä aliarvio heitä, jotka tekevät jälkimmäistä - varsinkaan jos olet itse joskus ollut samanlaisessa tilanteessa.

Olin samanlaisessa tilanteessa, mutten roikkunut enkä nimettömänä kirjoitellut mihinkään. Ystävät auttoivat pahimmassa ja myöskin Hän.

ed kirjoitti:

Olin samanlaisessa tilanteessa, mutten roikkunut enkä nimettömänä kirjoitellut mihinkään. Ystävät auttoivat pahimmassa ja myöskin Hän.

haluat siis nyt ja tässä todistaa minulle olevasi näiltä osin parempi ihminen kuin minä? koska et kirjoittanut silloin nimettömänä netissä? kirjoitat kuitenkin nyt? hyvä, jos sinulla on ystäviä joille purkaa tilanne ja joiden kanssa keskustella avoimesti. kaikilla näin ei ole. suorastaan ihastuttavaa myöskin se, että pystyt olemaan HÄNEN kanssa yhteydessä ja hän pystyy myös auttaamaan sinua elämässä. miksi silti koet tarvetta olla minulle ilkeä näin anonyymisti, netissä? oikein onnellista päivää vaan sinulle!!!

pää ei kestä, se on totta. suhtaudun silti jo terveemmin kun esim viikko sitten.

ei nyt mitään niin pahaa kuitenkaan. kunhan päätti hiljetä ratkaisun hetkillä. sori kun täällä silti itken, on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa viimeiset kuukaudet... pakko purkaa tätä silti johonkin.

ap kirjoitti:

ei nyt mitään niin pahaa kuitenkaan. kunhan päätti hiljetä ratkaisun hetkillä. sori kun täällä silti itken, on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa viimeiset kuukaudet... pakko purkaa tätä silti johonkin.

Olen kokenut vastaavan tilanteen, ja siinä toinen osapuoli ei näköjään halunnut muuta kuin leikkiä toisen tunteilla. Yhteydenpito loppui kyseiseen henkilöön kuin seinä, sillä eihän tuollaista kukaan jaksa kestää. Oletko omassa tapauksessasi ollut hänelle/itsellesi rehellinen?