Mitä tehdä? Mieheni on yleensä humalassa pahapäinen. Hän haastaa riitaa ja haukkuu minua todella rumasti. Lapsemme hän jättää rauhaan. Viime aikoina hän on alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti ja kulkee nyrkit pystyssä. Hän on kerrassaan pelottava humalassa eikä häntä tahdo saada nukkumaan millään. Selvittyään hän on katuvaisen oloinen ja lupailee ties mitä. Olen lopen uupunut ja kyllästynyt mieheni käytökseen. Omasta mielestään hänellä ei ole alkon tuotteiden kanssa ongelmia. Yleensä hän tissuttelee, mutta muutaman kerran vuodessa ottaa reilusti ja silloin alkaa todelliset vaikeudet.
Tänä iltana hän on ollut erityisen vaikea. Läpsi minua, tyrkkäsi kumoon, haukkui yms. Nyt hän nukkuu, mutta taidan tämän jälkeen nostaa kissan pöydälle. Näyttää pahenevan vuosi vuodelta tämä homma. Tämä alkaa vaikuttaa jo lapsiinkin. Aina väittää, että minä pelkällä olemuksellani saan hänet hulluuden partaalle. Taitaa olla miehelläni jonkinasteinen alkoholiongelma.
Tänä iltana hän on ollut erityisen vaikea. Läpsi minua, tyrkkäsi kumoon, haukkui yms. Nyt hän nukkuu, mutta taidan tämän jälkeen nostaa kissan pöydälle. Näyttää pahenevan vuosi vuodelta tämä homma. Tämä alkaa vaikuttaa jo lapsiinkin. Aina väittää, että minä pelkällä olemuksellani saan hänet hulluuden partaalle. Taitaa olla miehelläni jonkinasteinen alkoholiongelma.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ole hyvä ja mene sivulle www.tukiasema.net. Sieltä löytyy sivukaupalla lapsuutensa väkivaltaisten juoppovanhempien takia menettäneiden ja nyt aikuisina sen seurauksena vaikeista mielenterveysongelmista kärsivien kirjoituksia. Samoin löytyy niitä jotka vuodesta toiseen hyysäävät yhä väkivaltaisemmaksi käyvää juoppoa puolisoaan sillä tekosyyllä että lasten takia täytyy pitää liitoa yllä ja yrittää...onhan puoliso sentään selvinpäin ihan mukava ja katuvainen ja lupaa sitä ja lupaa tätä ja lupaa ja lupaa....Vahinko vaan että ne selvät kaudet harvenevat ja lyhenevät koko ajan...
Jos et välitä itsestäsi tai omasta mielenterveydestäsi, ajattele kuitenkin lapsiasi. On sinun VELVOLLISUUTESI vanhempana panna lastesi hyvinvointi kaiken muun, myös itsesi edelle. Sinun on annettava lapsillesi niin "normaali" lapsuus kuin mahdollista eikä normaaliin lapsuuteen kuulu alkoholia liikakäyttävä isä jonka tönimistä ja vittuilua äidille lapset joutuvat kokemaan. Sellainen jättää rankat arvet lapsiin, niistä nämä kärsivät sitten koko ikänsä eli noin (tilastojen mukaan) 75-85-vuotiaiksi asti. Juoppo perheessä sairastuttaa koko perheen ja se sairaus ei lähde antibioottikuurilla tai aspiriinilla. Se sairaus on kuin AIDS, loppuelämän seuralainen. Kai tekisit äitinä kaikkesi estääksesi lapsiasi saamasta minkä tahansa bakteerin tai viruksen aiheuttaman taudin, varsinkin sellaisen mistä ei parane koskaan? Tässä on myös kyseessä, elinikäisen, vaikeasti vammauttavan taudin ehkäisy.
Mielenterveystoimistot, avohoitolaitokset jne ovat pullollaan ihmisiä, joiden toinen vanhempi, yleensä juuri äiti, on opetettu uskomaan että hänen ensisijainen velvollisuutensa on miestään kohtaan tai että hän on huono nainen ja vaimo mikäli hän jättää juopon miehensä. Totuus on kuitenkin toinen. Hyvä äiti huolehtii aina ensin lastensa hyvinvoinnista ja pitää huolen siitä että näillä on parhaat mahdolliset edellytykset kasvaa terveiksi, onnellisiksi aikuisiksi.
Neuvoni on, että puhut miehesi kanssa ja pyydät häntä hakemaan apua juomiseensa, samoin otat esille väkivaltaisen käytöksen johon on saatava piste pikimmiten. Tönimisen ja haukkumisen on ehdottomasti loputtava. Terapiaa ja hoitoa on saatavilla kyllä. Mikäli miehesi ei ota asiaa vakavasti, jätä hänet. Kylmän rauhallisesti. Pelasta lastesi lapsuus ja tuleva aikuisikä. Anna heille mahdollisuus kasvaa tasapainoisiksi ihmisiksi. Sinulla on tällaisessa tilanteessa avaimet hallussasi, niillä avaimilla avataan ovi lastesi terveeseen kasvuympäristöön. Tai suljetaan. Vastuu on sinun.
Joo,tuttua juttua.Käytös pahenee tosiaan vuosien myötä.Miehelläs on vain kaksi vaihtoehtoa:lopettaa juomisen kokonaa,näin jää sun minkäänlainen töniminen ja läpsiminen...sekin muuten pahenee lyömiseksi,hakkaamiseksi.
Toinen vaihtoehto on ero.
Ootko varma että itekkään haluaisit jatkaa vaikka juominen loppuisi? Ite en pysty unohtamaan, tai anteeksi antamaan sitä pahaa mieltä ja niitä lyöntejä jotka lasteni isä on humalassa päälleni laittanut.Viimeisellä kerralla kun hän kävi kiinni,luulin kuolevani.Tuoloin ei ollut humalassa,vaan krapulassa...joten mieti viittitkö tuhlata aikaas epävarmuuteen...
vastaajaa sanoivat kaiken jo niin tyhjentävästi että minulla ei ole muuta sanottavaa. He ovat täysin oikeassa.
Kuinkahan paljon meitä pahoja v-mäisiä akkoja on jotka pitää hakata ja haukkua heti kun on viinaa pää täynnä. Mutta kun on rahat kaikki ja pakko selvitä ,niin jopas meistäkin tulee rakastettavia. Voi tätä viinan kiroa ,kun se muuttaa ihmisen niin täysin .Kuin kaksi eri henkilöä !
Se selvä on niin hyvä ja humalainen ite piru!!??
Tilanne on nyt se, että mieheni on luvannut hakea apua ja luvannut lopettaa täysin viinanoton. Olen ajatellut eron hakemista, mutta nyt ensin katson tämän ensimmäisen vaihtoehdon. Kovat arvet tällainen käytös jättää ihmiseen. Nyt kuljen kuin elävä kuori, teen kotihommat ja arkipäivän normaalit rutiinit, mutta hyvä ei tunnu hyvältä, paha ei tunnu pahalta. Minä entinen iloinen ja räiskyvä persoona olen nykyisin totinen ja masentuneen oloinen. Että kaikkea tuo viina teettää ihmisessä, se on täysi kirous ihmiselle.
Eli katselen nyt tilannetta. Täysi muutos täytyy tulla, olen päättänyt muuttaa elämäni suunnan täysin. Harmi vaan heittää 27 yhteistä vuotta menemään, on ollut niin paljon hyvääkin tässä matkan varrella. Onneksi lapset kuitenkin ovat tasapainoisen oloisia ja vallan hyväntuulisen oloisia. He eivät ole tosiaan olleetkaan näkemässä tätä paskaa kuin vain harvoin. Mutta toivon parasta, tällä kertaa en periksi anna. Olen hyvin omillani toimeentuleva, onneksi en ole taloudellisesti miehestäni riippuvainen.
Kohtalotoverit, meidän täytyy oman itsemme takiakin tuntea tiettyä ylpeyttä eikä antaa noitten kelvottomien äijien antaa itseämme polkea.
Niin se toisen juoppoilu jättää jäljen siihen lähinnä olevaankin.Itsellä ihan sama juttu, kohta 20vuotta oltu yhdessä ja ei uskois itseään enää samaksi, useimmiten enää.Ei ole hymy niin herkässä ja aika konemaiseksi on arjen pyöritys mennyt.
En usko, enkä luota mihinkään lupauksiin.Pelko persiissä(mikä ilmaisu) kokoajan, jos se juoppoputki taas alkaa...
Suvun kanssa on välit menneet, miehen suku syyttää minua miehen juomisesta:"miksi annat sen juoda" tai "anna sen juoda, jos juo,älä sano mitään,ettei se juo vaan enemmän" ja lyömiset on tietty ansaittu, kun minähän tietty olen ärsyttänyt!!
Sukulaiset(miehen) eivät itse edes laske miestä luokseen, silloin kun hän on humalassa, eivät tuolloin suostu edes puhelimessa puhumaan...
Pikkuhiljaa järjestelen asioitani niinettä lähtöni on mahdollisimman helppo.Joudun vaihtamaan paikkakuntaa, sillä tiedän että helvetti kulkee perässä jos jään lähimaisemiin.Tämän tiedän siitä että kerran on ko.kuvio läpi käyty.
Ja tein virheen-otin hänet takaisin...