Luin muutamia aikaisemmin kirjoitettuja "masentavia" juttuja, ja ajattelin, että eihän tämä mun juttu ole mitään. Tiedän kokemuksesta, että verrata ei saa!
Olen 54 vuotta, kolmen, nyt jo aikuisen pojan äiti, eronnut, uudelleen naimisissa jo toistakymmentä vuotta tänä vuonna 50 täyttävän ihanan miehen kanssa.
Mutta ja se iso mutta on, että minä luen kirjoja laidasta laitaan, hän harvoin jonkin sotakirjan. Hän katsoo yökaudet kaikilta kanavilta jääkiekkoa ja nukkuu..
Käyn aamuisin siivoustöissä, hän tällä hetkellä työtön. Ystävät ovat yhteisiä, kaverit eivät!
En edes uskokaan, että tämä olisi jollekin tuttua, tulipahan kirjoitettua!
Olen 54 vuotta, kolmen, nyt jo aikuisen pojan äiti, eronnut, uudelleen naimisissa jo toistakymmentä vuotta tänä vuonna 50 täyttävän ihanan miehen kanssa.
Mutta ja se iso mutta on, että minä luen kirjoja laidasta laitaan, hän harvoin jonkin sotakirjan. Hän katsoo yökaudet kaikilta kanavilta jääkiekkoa ja nukkuu..
Käyn aamuisin siivoustöissä, hän tällä hetkellä työtön. Ystävät ovat yhteisiä, kaverit eivät!
En edes uskokaan, että tämä olisi jollekin tuttua, tulipahan kirjoitettua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaanpahan itselleni, että kaikesta minäkin höpöhöpö marisen, kun luen muiden kirjoittamia avunpyyntöjä, hätähuutoja yms. Luulin, että täällä keskustellaan, mutta nyt tuntuu, että pitäisi tehdä muutakin ja jotkut kai sitä tekevätkin!
Mikä sun ongelmasi on tarkalleen? Kirjoitat, että miehesi on ihana mutta samalla valitat, että hän lukee vain sotakirjoja.
Se nyt oli vain sellainen tosi lyhyt "kommentti" koko miehestä, persoonasta. Piti oikein miettiä, mikä hitto minua vaivaa ja tuli mieleen sana "turhautunut".
Ok. Eli et ole masentunut? Mikä sua turhauttaa. Osaatko sanoa?