Vaikea luonne vai vakavempaa?

Tämä ei ehkä ole oikea paikka pohtia asiaa, mutta kysynpä mielipidettänne kuitenkin.
Kyse on pidempi aikasesta tyttökaverista. Alussa kaikki meni ihan ok, mutta tuossa jtn vuosi sitten alkoo tapahtuun outoja. Helvetillinen mustasukkaisuus, mulla ei ollut oikeutta puhua muille naisille tai edes katsoa niitä. Nykyäänki saan tuon tuosta kuulla huomautuksia asiasta. Sitte nämä pikkulapsimaiset raivokohtaukset. Huutamista ja raivoamista vailla järkeä asiasta kuin asiasta. Henkilöllä on myös kova tarve alistaa ja komennella. Kyse voi olla joko pienistä jutuista, kuten roskien viemisestä tai sitten jostain suuremmasta. helvetti kuitenkin repeää jos asiat eivät suju hänen mielensä mukaisesti. Pahin asia ehkä on uhkailut itsemurhalla, kun otan parisuhteen lopettamisen puheeksi. Tyttö itse kuitenkin leikittelee idealla suhteen lopettamisesta tuon tuosta.
En tosissaan tiedä mistä on kyse. Puhumalla ja järkeen vetoamalla asioita ei ole saanut selviteltyä. Tilanne on nyt niinkiin huono että kummallakaa meistä ei ole enää ystäviä eikä muuta sosiaalista elämää kuin toisemme. Voihan se vika kuitenkin olla minussa, koska olen äkkipikainen ja kovapäinen itsekin. Tai sitten voinhan minä itse olla se narsisti, joka ei asiaa tajua. En minä tietenkää syytön ole, ei parisuhteessa vain toinen osapuoli voi olla se "paha".Onkohan kyse siis todellakin narsismista vai pelkästään hc-tossutuksesta?