Äitini on 60 ja muuttanut isäni luota pois äskettäin, koska "sai tarpeekseen". Avioliitto on ohi. Äiti on katkera, yksinäinen, ylpeä ja masentunut. Hän ei pidä yhteyttä yhteenkään kaveriin, ystävään tai sukulaiseen. Hän nukkuu ja tupakoi. Humalassa soittelee minulle ja sisaruksilleni ja itkee yksinäisyyttään, syyttelee isääni ja tivaa meiltä missä isä on, mitä tekee, kenen kanssa. Olemme hajota ahdistukseen. Meitä ahdistaa olla välikappaleena. Meitä ahdistaa äidin ahdistus, yksinäisyys ja saamattomuus. Äiti ei suostu terapiaan, psykologille. Äiti ei myönnä alkoholi-
ongelmaansa eikä avun tarvettaan. Tämä on vain pieni osa isoa kertomusta. Mutta miten voimme häntä auttaa? Aikuista ihmistä, joka käyttäytyy kuin pieni lapsi? Myöntelemme ja ymmärrämme loputtomiin. Joku meistä on jo uskaltanut sanoa asioita suoraan ja ääneen. Olemme uskaltaneet vaatia ottamaan vastuuta omasta elämästään. Mitään ei tapahdu. Koska äidin mielestä koko elämän kurjuus on isän ja lapsienkin vikaa. Mitä kukaan voi tehdä? Onko pakko irtauttaa itsensä kokonaan, jotta oma mielenterveys säilyy? Pitäkö hyssytellä ja myönnellä vai ottaa tiukka linja? Pitääkö vastata känniseen puheluun? En tiedä mitä tehdä. Onko (aikuinen) lapsi vastuussa äidistään? Pitääko oman elämän antaa mennä pilalle äidin ongelmia itkiessä?
Kertokaa, jos teillä on hyviä neuvoja. Kiitos!
ongelmaansa eikä avun tarvettaan. Tämä on vain pieni osa isoa kertomusta. Mutta miten voimme häntä auttaa? Aikuista ihmistä, joka käyttäytyy kuin pieni lapsi? Myöntelemme ja ymmärrämme loputtomiin. Joku meistä on jo uskaltanut sanoa asioita suoraan ja ääneen. Olemme uskaltaneet vaatia ottamaan vastuuta omasta elämästään. Mitään ei tapahdu. Koska äidin mielestä koko elämän kurjuus on isän ja lapsienkin vikaa. Mitä kukaan voi tehdä? Onko pakko irtauttaa itsensä kokonaan, jotta oma mielenterveys säilyy? Pitäkö hyssytellä ja myönnellä vai ottaa tiukka linja? Pitääkö vastata känniseen puheluun? En tiedä mitä tehdä. Onko (aikuinen) lapsi vastuussa äidistään? Pitääko oman elämän antaa mennä pilalle äidin ongelmia itkiessä?
Kertokaa, jos teillä on hyviä neuvoja. Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on ollu joskus sama välikäsijuttu mutta sillon oli isäni kyseessä, oli tosi rasittavaa kun hän soitteli kokoajan kännissä ja kyseli, missä äiti on ja kenen kans ja blaa blaa, aikoi jopa päättää päivänsäki...sanoin hänelle että hoida sotkus itse, minä en ehdi enkä jaksa koska on omatkin ongelmat,käskin hänen ottaa itteesä niskasta kiinni ja lopettaa se ruikutus. Hän lopettiki jonkuajan päästä,ku huomas,että meitä lapsia ei kiinnosta sitte pätkääkään,mitä he keskenään tekevät.Oli se rasittavaa meillekkin, huh huh. Onneks he sopivat ja muutti takas yhteen,rauha oli taas maassa.Jaksamisia sinulle ja toivottavasti äitisi ymmärtää että sinulla on OMA elämäkin.
Vanhempiaan kannattaa yrittää auttaa. Tupakointi ja alkoholi eivät ainakaan paranna tilannetta, niistä olisi hyvä päästä kokonaan eroon. Yritä puhua äidillesi syyttämättä häntä. Jos ei ole aikaisemmin ollut kriisejä elämässä, ei varmaankaan osaa käyttäytyä muuten kuin syyttämällä toisia ongelmistaan. Se on ihan normaalia, mutta kuitenkin vanhempiaan pitäisi yrittää auttaa. Suurin osa vanhemmista on kuitenkin ihan kunnon ihmisiä ongelmineenkin, tosin ihan pieni osa on semmoisia jotka eivät kenestäkään tai mistään mitään välitä.
On aivan turha alkaa hyssyttelemään alkoholiongelmaisen kanssa, vaan on aina sanottava sen mikä on tarpeen sanoa.
Alkoholisti on siitä "hassu"henkilö, että se ei yksinkertaisesti näe omaa surkeaa tilaansa vaan vika on kaikissa muissa kuin itsessä.
Ei auta muu kuin ottaa asia esille silloin kun äitisi on selvinpäin. Humalaiselle on aivan turha sanoa mitään, koska hän ei silloin haluakkaan ymmärtää yhtään mitään. Pysy asiassa jonka otat esille tiukkana äläkä anna yhtään periksi. Se on ainoa tie.
Kirjoita kirje ja kerro ne asiat, jotka haluavat sanoa. On eri asia kuulla ja lukea. Hyvässä lykyssä lukee kirjeen useaan kertaan. KAnnattaa yrittää. Älä provosoidu liikaa. Se on hänen elämänsä.