En viitsisi uhkailla itsemurhalla tms. mutta tuntuu etten enää vain jaksa...
Miten voisi päästä osastolle?
ikhkiil
4193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otat yhteyttä terveyskeskukseen. Kerrot rohkeasti ja avoimesti hoitajalle/lääkärille tilanteestasi. Kerrot siis rehellisesti aivan kaiken mikä mättää sillä vain sitä kautta he osaavat auttaa. Jos kriteerit osastohoitoon täyttyvät, voit päästä osastolle lääkärin kautta vapaaehtoisella B1 lähetteellä, jolloin kyse ei ole siis pakkohoidosta vaan sinun valinnastasi.
Rohkeasti hakemaan apua!
Mitä kriteerejä vapaaehtoiseen osastohoitoon yleensä tarvitaan, jos on aikuinen kyseessä? Ja käyn terapiassa, että siellä voisin puhua tästä osastosta...
"Vapaaehtoinen sairaalahoito
Suurin osa kaikesta psykiatrisesta sairaalahoidosta tapahtuu potilaan vapaaehtoisuuteen perustuen. Mielenterveyslaki korostaa potilaan omatoimisuuden ja itse hoitoon hakeutumisen mahdollistamisen tärkeyttä.
Sairaalaan lähettämisen tulisi aina olla suunniteltua ja osa potilaan kokonaishoitoa. Psykoottinen potilas ei välttämättä tarvitse sairaalahoitoa, joten avohoidon mahdollisuudet on syytä selvittää.
Potilaan hoidosta tulee tehdä suunnitelma yhdessä mielenterveystoimiston tai psykiatrisen poliklinikan kanssa. Monin paikoin psykoosityöryhmät tarjoavat mahdollisuuden uusien potilaiden alkuvaiheen selvittelyyn myös vaihtoehtona sairaalahoidolle. Kokemukset tällaisten työryhmien toiminnasta ovat olleet erittäin myönteisiä. Erityisesti ensi kertaa psykoosin vuoksi terveyspalveluja hakevien potilaiden, mutta myös muiden psykoosipotilaiden kohdalla, tutkimuksen ja hoidon alkuvaiheeseen tulisi panostaa. Säännönmukainen ja mahdollisimman varhain toteutettu psykiatrinen konsultaatio, jossa potilaan lisäksi ollaan yhteydessä myös omaisiin ja muihin läheisiin henkilöihin, on usein johtanut siihen että on voitu välttää turhia sairaalaan ottoja hyvinkin akuutilta vaikuttaneissa tilanteissa.
Jos sairaalahoidon indikaatiot ovat olemassa ja potilas on yhteistyökykyinen, on tavallisen lähetteen käyttäminen (B1) paikallaan sairaalahoidon järjestämiseksi.
Aina ei voida odottaa sairaalapaikan järjestymistä normaalin lähetteen kautta. Tällöin potilas joudutaan lähettämään sairaalaan päivystyksenä. Kiireisiltäkin tuntuvissa tapauksissa olisi kuitenkin ensin selvitettävä muut hoitomahdollisuudet. Jos tilanne sallii, olisi ratkaisu sairaalahoidon aloittamisesta lykättävä normaalina työaikana tapahtuvaksi, jolloin aikaa ja resursseja tilanteen selvittämiseksi on eniten ja turhilta sairaalahoidoilta voitaisiin välttyä. Epävarmoissa tapauksissa on hyvä neuvotella sairaalan päivystävän lääkärin kanssa ennen lähettämistä."
Meihin omaisiin ei ikinä otettu yhteyttä,kun veljemme joutui pakkohoitoon osastolle. Hoidon tarpeessa olikin, nyt myöhemmin se ollaan huomattu. Emme edes tienneet kuinka vakavasti hän oli sairastunut, itse hän ei kertonut eikä koskaan kukaan lääkäri ottanut yhteyttä. Olisimme ehkä voineet vaatia pidempiaikaista hoitoa kuin kaksi viikkoa, mutta kun emme tienneet. Hänen oudot puheet puhelimitse menivät minulla alkoholin piikkiin,koska oli myös alkoholisti.
Hänellä olikin pitkälle edennyt skitsofrenia,mutta meihin ei koskaan otettu yhteyttä. Puhun menneessä muodossa,koska veljeni kuoli psykoosissa ollessaan - tapaturma.
Miksi omaisen vakavaa mielenterveyden sairautta salaillaan?
Olisin vaatinut hänelle hoitoa jos olisin tiennyt.