Todellista yhteiskristillisyyttä kannattaa suosia. Mitä tämä todellinen yhteiskristillisyys on? Sen perusta on siinä, että ollaan evankeliumissa yksimielisiä. Efesolaiskirjeessä puhutaan rauhasta ja siitä mikä tämä rauhan yhdysside sitten on, jonka perusteella voidaan turvallisesti toimia.
Tämä yhdysside on: "yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef. 4:4-6).
Painopiste on siis uskonopissa, jossa tämä rauha ja yhteys voidaan saavuttaa. Se on yksi ainut evankeliumi, yksi ainut Herra, yksi ainut kaste jne. Jeesus itse rukoili ylimmäispapillisessa rukouksessa seuraavasti: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh.17:17). Juuri tämä Jumalan sana luo pohjan seurakuntayhteydelle ja evankeliumille.
Kun toimitaan sanan pohjalla, niin silloin ei jää kuin yksi evankeliumi ja yksi uskon oppi. Harhaa ei tule sallia totuuden rinnalla, koska harhalla on taipumus syrjäyttää totuus: "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan" (Gal. 5:9).
Tämän päivän tilanne on se, että jo varhain kristikuntaan saapunut harha ja lakihenkisyys rehottaa totuuden rinnalla. Nykyisin on paljon niin sanottua "yhteiskristillistä" toimintaa, jonka perustana ei ole se evankeliumi, minkä Raamattu evankeliumiksi ilmoittaa.
Yhteistyötä tehdään totuuden ja evankeliumin kustannuksella. Puhutaan Jeesuksesta, mutta sillä ei ole väliä, mitä puhutaan ja miten syntinen lunastusta kaipaava ihminen tulee osalliseksi tästä sovituksesta.
Näitä poloisia ohjataan lain tekoihin etsimään pelastusta rukoilemisesta ja muista pyhitysteoista. Tällöin perustana ei ole yksin uskon kautta tapahtuva vanhurskautus, vaan aina jossain määrin se, että ihminen jotenkin pyrkii ansaitsemaan tämän koko maailman sovituksen itselleen.
Tai sitten hän luulee, että sovitus ei olisikaan tapahtunut, ja näin pyrkii pääsemään Jumalan suosioon ansioiden kautta.
Evankeliumihan on puhtaasti sitä, että se tarjoaa lepytetyn Jumalan Kristuksessa (2 Kor. 5:19), eikä ihminen tarjoa siinä mitään vaan vastaanottaa sen minkä Jumala antaa armonvälikappeleiden so. evankeliumin kautta.
Tämä yhdysside on: "yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa" (Ef. 4:4-6).
Painopiste on siis uskonopissa, jossa tämä rauha ja yhteys voidaan saavuttaa. Se on yksi ainut evankeliumi, yksi ainut Herra, yksi ainut kaste jne. Jeesus itse rukoili ylimmäispapillisessa rukouksessa seuraavasti: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Joh.17:17). Juuri tämä Jumalan sana luo pohjan seurakuntayhteydelle ja evankeliumille.
Kun toimitaan sanan pohjalla, niin silloin ei jää kuin yksi evankeliumi ja yksi uskon oppi. Harhaa ei tule sallia totuuden rinnalla, koska harhalla on taipumus syrjäyttää totuus: "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan" (Gal. 5:9).
Tämän päivän tilanne on se, että jo varhain kristikuntaan saapunut harha ja lakihenkisyys rehottaa totuuden rinnalla. Nykyisin on paljon niin sanottua "yhteiskristillistä" toimintaa, jonka perustana ei ole se evankeliumi, minkä Raamattu evankeliumiksi ilmoittaa.
Yhteistyötä tehdään totuuden ja evankeliumin kustannuksella. Puhutaan Jeesuksesta, mutta sillä ei ole väliä, mitä puhutaan ja miten syntinen lunastusta kaipaava ihminen tulee osalliseksi tästä sovituksesta.
Näitä poloisia ohjataan lain tekoihin etsimään pelastusta rukoilemisesta ja muista pyhitysteoista. Tällöin perustana ei ole yksin uskon kautta tapahtuva vanhurskautus, vaan aina jossain määrin se, että ihminen jotenkin pyrkii ansaitsemaan tämän koko maailman sovituksen itselleen.
Tai sitten hän luulee, että sovitus ei olisikaan tapahtunut, ja näin pyrkii pääsemään Jumalan suosioon ansioiden kautta.
Evankeliumihan on puhtaasti sitä, että se tarjoaa lepytetyn Jumalan Kristuksessa (2 Kor. 5:19), eikä ihminen tarjoa siinä mitään vaan vastaanottaa sen minkä Jumala antaa armonvälikappeleiden so. evankeliumin kautta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on elintärkeä asia,sillä siinä on sielujemme autuus kysymyksessä. Siinä on syntienanteeksi saaminen ja usko sielun pelastumisesta.Kun evankeliumin hyvän sanoman ottaa vastaan,niin Taivas vastaa rauhalla,ja silloin saa myös Pyhän Hengen ohjaamaan ja opettamaan,lohduttamaan ja myös varoittamaan synnistä. Evankeliumi on saarnaa Jeesuksesta Kristuksesta syntien sovittajasta!
seurannut näitä sivuja, joiden keskeinen asiasisätö näyttää olevan pieniin arkipäivän asioihin sisältyvät kiellot. Varsinainen uskon keskeinen sisältö, jonka löydämme evakeliumeista ei juuri ollenkaan tule esille.
Olen tehnyt muutaman asiaa koskevan aloituksen lestadiolaisuus palstalle, saamatta vastauksia joskus avaukseni asiasta on tullut peräti poistetuksi. Näin minulle on vahvistunut käsitys jonkin TV: katsomisen tai katsomatta jättämisen olevan evankeliumeja tärkeämmän.
Minua ilahduttaa nähdessäni joukossanne olevan edes yhden joka muistaa evakeliumit, joiden rakkauden sanoma on tärkein meille tavallisille syntisille.
Sehän se on sielun pelastumisen kannalta ydinjuttu
Evankeliumin saarna syntienanteeksi saamiseksi,ja kun tämän "lahjavanhurskaden" omalle kohdalleen uskoo,niin silloin Taivas vastaa rauhalla.Jeesus on tehnyt "kaiken työn" me emme omien hyvienkään tekojen tähden ansaita pelastusta,vaan se annetaan meille lahjaksi,mutta monien ihmisten on vaikeaa ottaa mitään "ilmaiseksi"koska jollain tavalla se armo pitäisi ansaita. Mutta oma ansio on kuin saastainen vaate,Jumalan silmissä. Siksi on "turvallista uskoa aivan "lahjaksi" Silloin Pyhä Henki tulee "oppaaksi" ja neuvoo jokapäiväisessä kilvoittelussa syntiä vastaan. Hengen Hedelmät näkyvät silloin uskovaisessa ja uskovainen ihminen haluaa kilvoitella Jumalan sanan mukaisesti. Armosta te olette autuaiksi tulleet ette omien tekojen tähden ettette kerskaisi. Armosta uskominen ei ole kovin helppoa koska "itsekkin pitäisi ansioita kerätä"
Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo,
että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.