Mua pelottaa. En tässä ikääni kerro koska olen saanut paaaaljon viestejä joissa lukee ettei tämän ikäinen voi osata kirjottaa/kuvailla tilanteita näin hyvin, mutta itehän mä tässä kirjotan....
NIIN asiaan. Mua pelottaa, pelottaa siks, että oon ikäänkuin noidankehässä. Tässä on viime aikojen tapahtumat
- Viiltelin
- Tein itsemurhasuunnitelman vihkoon
- Yritin mennä (tänään) terkkarille mut käännyin pois koska en tiiä mitä sanoisin
- Yritän keksii omii maailmoja ettei tarvis elää tääl paskassa -.-
- Kaks ääntä mun päässä, toinen sanoo etten oo masentunu, toinen sanoo että olen!
- vituttaa.
En tiiä mitä pitäs tehä, porukat ei usko mua ku kerroin vuos sitten täst. Ne väitti että oon vaa keksiny kaiken,... se loukkas mua... oon niin täynnä tätä. Miks en voi lähtee vaan?
Kiitos et jaksoit lukee näin pitkälle... ainii, oon 11 vuotias tyttö.
NIIN asiaan. Mua pelottaa, pelottaa siks, että oon ikäänkuin noidankehässä. Tässä on viime aikojen tapahtumat
- Viiltelin
- Tein itsemurhasuunnitelman vihkoon
- Yritin mennä (tänään) terkkarille mut käännyin pois koska en tiiä mitä sanoisin
- Yritän keksii omii maailmoja ettei tarvis elää tääl paskassa -.-
- Kaks ääntä mun päässä, toinen sanoo etten oo masentunu, toinen sanoo että olen!
- vituttaa.
En tiiä mitä pitäs tehä, porukat ei usko mua ku kerroin vuos sitten täst. Ne väitti että oon vaa keksiny kaiken,... se loukkas mua... oon niin täynnä tätä. Miks en voi lähtee vaan?
Kiitos et jaksoit lukee näin pitkälle... ainii, oon 11 vuotias tyttö.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pakko tunnustaa, etten usko olevasi 11 vuotias, mutta enivei, täällä pitäisi auttaa eikä tuomita. Olet jo tehnyt pienen askelen eteenpäin, kun melkein uskalsit puhua terkkarille. Yritä huomenna uudelleen, kerro mikä painaa mieltäsi tai jos et heti uskalla niin kerro asioita joista kirjoitit tänne, kerro ettet jaksa enää.
Ihmisten on vaikea uskoa että tuon ikäinen tietäisi edes mikä masennus on, eihän alakoulussa sellaisesta opeteta, eihän? Älä sano terkkarille suoraan että olet masentunut, vaan kuvaile tilannettasi ja anna hänen vetää johtopäätöksiä. Muuten hän voi luulla, että luit netistä oireista ja tulkitsit olevasi sairas.
Hei!
Kuten "jokurandom8" olet tehnyt pienen askelen eteenpäin, kun melkein uskalsit puhuta terkkarille. Toinen iso askel oli, kun kirjoitit tänne. Näin vaikeita asioita voi viedä eteenpäin, vaikka se ei sinusta siltä tunnukaan, mutta nämä kumpikin on eräänlaisia avunhuutoja, haluat apua.
Jospa kirjoitat sen, mitä haluat terkkarille sanoa, kirjoittaen asian kertominen on helpompaa, samalla se tulee kerrottua tarkemmin ja ehkä myös yksityiskohtaisemmin. Eli ilmaise mielialasi olotila kirjallisena ja anna se niin terkkarille, mutta myös vanhemmillesi.
Moni haluaa suojella äitiä ja isää ikäviltä asioilta, ja siten patoavat mieleensä pahan olon, jopa ikävät ja itsetuhoiset ajatukset, ehkä yritykset tehdäkin jotain pahaa. Jos sitä pahaa oloa ei pysty purkamaan mielestään, tilanne vaikeutuu, eli ahdistus lisääntyy jopa sietämättömäksi, ehkä purkautuu hallitsemattomasti.
Mm tämä keskustelupalsta on yksi vaihtoehto edes vähän helpottaa ahdistusta, koska tietää, että kirjoituksesi luetaan ja moni lukija pyrkii löytämään jonkin ratkaisuehdotuksen, miten toimia eteenpäin.
Huomenna perjantaina sinulla on koulusta vapaapäivä. Luonto on mielen tasapainottaiselle hyvä, rauhoittava paikka. Paikka, missä voit ajatella vain luonnon omia ääniä kuuntelemalla, ajattelet mielessäsi, että sinulla ei ole mitään hätää, olet osa sitä luontoa, kuten puut, mättäät, linnut, vaikka sammakot (talviunillaan), oravat jne.Voisitko jotenkin edes hetkeksi ajatella, että ne luottavat elämänsä, elävät vapautuneita, eihän niillä ole viihde-elektroniikkaa eri tarjontoineen häiritsemässä, ei hevyä, ei nettiä, ei kännykkää... Ne elävät vapautuneina luottaen, että elämä kannattelee, ruokaa järjestyy, lepopaikkakin löytyy. Ne elävät vaatimattomasti, ja samalla vain sitä kuluvaa hetkeä vaistonsa mukaan.
ihmisenkin pitäisi oppia luottamaan siihen, että niinkuin esim. lintu, puu, kasvi mikä tahansa luonnon elossa oleva asia tyytyy osaansa, elää vaistonsa varassa, pitäisi ihmisen lapsenkin samanlaisena osana luontoa antaa elämän kannatella, antaa sille mahdollisuus, mitä sillä on esim. sinulle annettavana. Sinähän olet vasta lapsi, ovet elämääsi vasta ovat raottumassa, et voi tietää, mitä sieltä tulee.
Aikuisen, vanhemmankin ihmisen on hyvä olla, kun hän luottaa siihen, kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu elämään, mikä hänelle on silloin tarkoitettu. Ihminen on samaa "materliaalia" kuin nuo vapautuneina kasvavat puut, linnut, oravat, vaikka ne sammakot, mättäät.
Toivon, että löytäisit rohkeutta heittäytyä elämälle, ja uteliaisuutta, mitä kaikkea sillä on sinulle tarjolla elämäsi aikana. Kun kuuntelet sisimpäsi ääntä, tiedät, mikä on oikein, mikä ei. Omatunto meillä jokaisella on, se neuvoo sinulle oikeat ratkaisut, kun luotat siihen.
Toivon kaunista elämän polkua sinulle nuori!
Rakkaudella "Santra"
Mä oon 12 vuotias tyttö, ja kerroin pari päivää sitten terkkarille että mä uskon että mulla on masennus.
Se terkkari tietenki soitti heti mun äitille, ja se on alkanu 'olee enemmän mun kanssa', tai käyttäytyy sillen ku mä tarttisin jotai erikois huomioo..
Et ei sekää oo niin kivaa...
Mä en ees 'varsinaisesti' tiiä, et miks mul on masennus, mut ainaki mä inhoon itteeni aika hemmetin paljon ! Se on varmaan osasyy... samoin mun itsetunto on maassa.
Kesällä, eli noin puol vuotta sitte, mietin, miten menisin meiän navettaan (ei meil oo mtn lehmii tms !) ja hirttäisin itteni, miten mun mutsi löytäis mut...
Mitetin myös, miten kirjoittaisin kavereilleni jäähyväiskirjeet, ja surisiko kukaan minua. Olin jo valinnut päivämääränkin...
Mutta olen onnellinen, että minulla on eräs kaverini, joka ... no, on maailman paras ihminen.
Ystäville kannattaa kertoa, vaikka aluksi se voi tuntua vaikealta.
Sitten kun on tarpeeksi vahva, kun on saanut ystäviltä tukea ja/tai ymmärrystä, voi kertoa vanhemmille ja/ti terkkarille.
En oikeasti usko, että tuosta oli apua, mutta halusin sen kertoa koska en ole kertonut tuota koskaan kenellekkään, eikä minua täältä voi tunnistaa (:
Voimia
Tytöt kehittyy huomattavasti poikia nopeammin, niin henkisesti kuin fyysisesti. Aivan hyvin voi olla oikeasti 11-vuotias.
Ex-avovaimoni oppi lukemaan 2-vuotiaana.
Jos on ulospäin iloinen, puhelia ym. on vaikea uskoa. Kirjoitukistasi päätellen minä ainkin uskon. Mene vain terkkarille: Jos on vaikea puhua, niin näytä ensi alkuun vaikka nuo kirjoitukset ja paperit sille hoitsulle. Nuo ammattilaiset näkevät ja kokevat kaikkea ja osaavat suhtautua ja eivät ala vähätteelemään. Varmaa sinulla on jotakin ongelmia, joista nykyinen mylläkkäsi johtuu: Kerro ihan avoimesti terkkarille mikä mättää.
Tsemppiä, pikkuenkeli
En vaan uskalla mennä terkkarille...
toistan, mitä teen enää?..
Yritä maanantaina uudestaan. Oletko kertonut jollekin kavereistasi ongelmistasi, jos olet, niin ota hänet mukaan terkkarille, niin ei tarvitse olla yksin odottamassa vuoroaan.
Miksi pelkäät käydä terkkarilla? Masennus ei ole syy huostaanottoon ja olen varma ettei terkkari nauraa sinun ongelmillesi. Älä ajattele ettet uskalla, vaan ajattele aamulla, että tänään on se päivä, jolloin saan apua ja elämäni muuttuu parempaan. Kirjoita se vaikka vihkoon ja lue montaa kertaa. Joskus on vaan kyettävä tekemään vaikeita ja pelottavia asioita, tekstistä päätelleen olet jo tarpeeksi kypsä siihen ja olet jo tehnyt vaikeita päätöksiä. Valitettavasti sinun ikäisellä ei ole muita vaihtoehtoja tossa tilanteessa, kuin terkkarille meno.
Lisäksi minä neuvon, että jos et saa terkkarille sanottua, mitä pitäisi sanoa, niin kirjoita se valmiiksi paperille ja anna se hänelle. Tiedän, että saattaa tulla tilanne, että et rohkenekaan sanoa asiaasi, silloin tuo muistiin kirjattu asia korjaa ongelman ja saat asiasi ilmaistua kirjallisena.
Toivon sinulle rohkeutta, sillä kyse on sinun parhaasta! Terkkari toimii oppilaiden parhaaksi, myös sinun.
aina nää trollit menee täällä läpi