Poliittinen manipulaatio ja galluppikeisarit

Poliittinen manipulaatio Suomessa lienee vertaansa vailla. Turhaan täällä
messutaan itäisestä demokratiavajeesta, kun omassa maassakin olisi töitä
vähintäänkin kirveelle. Milloin media päästää ilmoille suoranaisia valheita
tilattujen noottien muodossa, milloin uurnasta katoaa ääniä mystillisellä
tavalla, milloin kaasuputki nousee kummittelemaan kotimaisen Siperian
kartalla keskellä kylmintä Nääsvilleä. Milloin ehdokkaiden eteen tyrkätään
leegio outoja naamoja tunnistettavaksi siinä toivossa, että
tietämättömyydellä päästäisiin revittelemään sydämen kyllyydestä.

Erityisesti galluppien avulla tapahtuva manipulaatio on jokapäiväistä ja
ilmeisesti jopa laillista puuhaa, sillä siinä määrin porukkaa kokoontuu
selittämään vaalikansalta kerättyä numeroaineistoa, että jos touhu olisi
laitonta, niin media varmaan istuisi linnassa viimeistä ukkoa myöden.
Nyt media on ottanut jälleen kohteekseen Paavo Väyrysen mukavaan nousuun
päässeen vaalikampanjan. Paavon kannatuksen kasvu on saanut mediaukot
kerrassaan kauhun valtaan. Siksi on pitänyt ryhtyä spekuloimaan, ei sillä
kuka saa eniten ääniä, vaan sillä, kuka ehdokkaista pärjää parhaiten Sauli
Niinistöä vastaan toisella kierroksella. Niin kuin nyt olisi itsestään
selvää, että Sauli Niinistö edes toiselle kierrokselle pääsee. Nyt sitten
media on saanut oivan valtin vaikuttaa vaalitulokseen havaitessaan, että
Pekka Haavisto pärjäisi yllättäen parhaiten Sauli Niinistöä vastaan
toisella kierroksella.

Vaara tällaisessa spekulaatiossa, peijaisten pitämisessä ennen varsinaisen
karhun kaatamista, on että heikoimmalla ymmärryksellä varustettu kansanosa
menee siihen mukaan ja spekulaatio alkaa toimia itse itseään toteuttavana
ennusteena.Viitteitä tästä onkin sikäli, että Pekka Haaviston kannatus on
oudoksuttavan suuri.