Tahdon lapsen. (16v.)

mäkin 16 aina ollut vauvakuume ja nyt raskaana.. mutta mun elämäntilanne on kans aika hyvä et oon seurustellu kihlatun kaa melkeen 2v ja meil on tosi terve parisuhde :)

siinä musta..
mutta niin, eli siis mun neuvo on että älä hanki lasta ennenkun sulla on asunto ja tuloja, koska tää on ihan hirveetä! Varsinki jos asut helsingissä niin ku sitä kämppää on nii vaikee saada.. mäki täällä stressannu monta kk et miten käy :S eikä tilanne vieläkään selvinny. Pieneltähän toi kuulostaa mut jos tulee lapsi ni elämäntilannekki pitää olla kunnossa.. jnejne :D mut hei pari vuotta vielä jos jaksaisit, kyl se siitä :)

Oletko tosissasi? Vai onko provo :D

Nuoren äidin neuvoja/oma tarina:

Olen ollut samassa tilanteessa. Olin 16-v ja hirveässä vauvakuumeessa. Vuotta myöhemmin sitten raskaaksi tulinkin, mutta, olin samanlainen, tunnollinen, ahkera, koulussa pärjäsin kohtalaisen hyvin, ka 8,5 lukiossa 8,2. Tein yläasteella iltapäivätöitäkin. Seurustelin yhdeksännen luokan puolivälistä (ja edelleen) ja kihloissakin ollaan =) Komentelin myös äitiäni ja vähän kaikkia.... Nyt olen 18-vuotias kohta vuodenikäisen pojan äiti. Pojan isä muutti kanssani yhteen raskauden selvittyä. Koska synnytin ala-ikäisenä, tehtiin lastensuojelun ilmoitus, ja saimme pitkät luennot sosiaalitoimiston palveluista. Lisäksi sossut puolsivat meidän asuntomme ja sossun määräyksestä meille tuli pariksi kerraksi perhetyöntekijä katsomaan miten pärjäämme. No, hyvin pärjättiin, eikä hänen palvelujaan tarvittu. Kelan tuet saatiin (ja saadaan) ja avomieheni käy töissä. Itse opiskelen lukio-opintoja etänä ja suoritin yhden avoimenyliopistonkurssin.

Opiskelulle on vaikea löytää aikaa, joten se on aika intensiivistä ja muuttunut korkeasta tähtäimestä läpipääsyyn. Raha tilanne on tiukka, eikä se helpotu, ennen, kun on aikaa käydä kunnolla töissä. Mikä lapseen tulee: Olin hoitanut paljon lapsia, ollut jopa viikonlopun yksin alle 1v serkun kanssa. Silti oman lapsen mukanaan tuoma vastuu tuli lähes yllätyksenä. Eikä edes heti, alussa se vaan syö ja nukkuu. Sittemmin se alkaa touhuta niin, ettei voi jättää sekunniksikaan silmistään. Ja tästä vielä vaikenee, tulee kolmen vuoden uhmat ym. Lapsi on kaiken aikaa ykkösenä, kaverit ovat ihan kokonaan vaihtuneet. Lista ykkösenä on : Vauva. 2. itsen hoito 3. raha 4. siivous ja kunnossapito 5. parisuhde ja sitten vasta koulut ja kaverit. Koko elämä muuttuu. Hyvin radikaalisti, ja loppuelämäksi. Perhe elämä on ihanaa, nautin siitä kympillä, mutta tukala talous tilanne ja vakiintunuus välillä ahdistaa ja välillä toivoo olevansa, kuten muut nuoret.

Neuvona: Opiskele ensin loppuun ja hoida taloutesi kuntoon. Lisäksi sinulla ei tainnut vakituistasuhdetta olla? Ei tee lapselle hyvää elää epävakaassa tilanteessa ja epävakaiden ihmissuhteiden keskellä. Isä pitää olla, ja sellainen, joka pysyy lapsen elämässä ja hänen tukenaan. Ei sinulla kiire ole, edessä on vielä useita kymmeniä vuosia. Käy edes amis pois!

Jaksamisia kaikille teiniäideille! =)

"Ja olen kypsä."

juu ihan varmaan

Lapsi tahtoo lapsen. Ei hyvä. Mutta kun ei 16-v voi tietää mitä elämä on.

18-vuotias äiti neuvoo näin: Opiskele itsellesi ainakin ammatti tai vaikka ne lukio-opinnot valmiiksi ja mielummin se ammatti ja käy vähän aikaa töissä. Saat suurempaa äitiysavustusta ja voit hommata lapsellesi jotain mukavaa vaikka nettikaupasta (itse kun joudun niistä vain haaveilemaan) itselläni on ammattilukio kesken (äitiysloman takia) ja olen vaihtamassa koulua. Ja minulle sanottiin ettei ole ollenkaan varmaa että pääsenkö opiskelemaan alaani tulevassa koulussa, kun on niin paljon hakijoita ja opiskelijoita! Lukioon kyllä pääsen mutta ammattikoulun kanssa se on hankalampi. Yläasteella ka.ni oli 9.0 ja lukiossa 8.7 ja amiksessa 3 eli ei kyse ole siitä olenko huono koulussa, vaan siitä miten vapaa-aikani käytän.

Onnea kuitenkin jatkossa elämääsi, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä! Mutta vakituinen suhde olisi mukava varsinkin vauvan kanssa ollessa. Siinä lapsessa on holhottavaa 20:ksi vuodeksi ellei kauemmaksikin.

Siinä parhaassa iässä kun ollaan vapaita ja pystytään tekemään kaikkea. Niin nää haluu pilata sen aikansa jollain lapsilässytyksellä. En mä voi käsittää miten tuon ikäistä ihmistä voi kiehtoa joku lapsi ja kaikki siihen liittyvät sössötykset. Eikö niille tuu haikee mieli ettei ne tuu enää koskaan olemaan sitä mitä ne oli ennen? Tai mitä ne vois olla. Tää on kertakaikkiaan väärin. Sitten vaatii ite että muut hyysää niitä. Oma vika ku astu paskaan. Ois pitäny kattoo minne kävelee, eikä olla että ..oho..

Mikä on päässä vikana ku kakara miettii aikuisten asioita ja lisääntymistä? 16-vuotiaalla on valovuosia aikuisuuteen. Se ei voi edes tietää mitä kaikkea aikuisuus tarkoittaa. Löytäkää itsellenne harrastus! Disco, ratsastus, liikunta, laulu, keskittykää opiskeluunne! Ei se ole normaalia.

hei onnea sinulle toivon sydämmestä et saat lapsen itse en ole saanut lapsia mut onnea toivoo yksi mies

tuki nössö turpas. kuulostat kukkavillapaitaselta tädiltä, vaikka luulen että kyseessä on joku pikku sösertäjä.

SEN KUN TEET

Kuten pienenpojanäiti neuvoo, kannattaa käydä ainakin ammattitutkinto ja hetken olla töissä. Näin saa ainaki vähän suurempaa äitiysavustusta ja helpompi päästä työelämään takaisin lapsen kasvettua, kun on työkokemusta takana. Itse olen 19-vuotias amislukion käynyt. Tosin lukio jäi kirjotuksia vaille, siihen vaikutti se, että kävin töissä samaan aikaan, nii ei riittän motivaatio enää lukemiseen.. Nyt olen viimeisilläni raskaana ja iloinen kun on koulutus ja hieman työkokemusta takana. Ja kun se äitiysavustuskin on hieman suurempi.. Silti oma taloudellinen puoli askarruttaa hieman kun ei saa juurikaan tukia, kun joka asiassa otetaan huomioon avopuolison hyvät tulot...

Onnea kuitenkin päätät tehdä miten vain! : )

40-v mammojen aivan turha tulla tänne puhumaan kuinka kypsä 16v on, kun ei ole hajuakaan millä tasolla kyseinen henkilö on.

Älkää nyt koko ajan sitä että onko hyvä äiti sille lapselle. Vaan mitä se lapsi sulle antaa? Sä et enää ikinä pääse siitä eroon. Missä teidän vanhemmat, miten ne voi olla niin passiivisia? Tää on sitä vapaakasvatuksen tulosta. Ajattele jos sinä saisit tyttären 16-vuotiaana ja tämä saisi sitten tyttären 16-vuotiaana niin sinä olisit 32-vuotiaana mummo! Jos sun lapsenlapsi saisi myös 16-vuotiaana lapsen niin sinä olisit 48-vuotiaana isomummo!

Täytynee sanoa, ettei äidiksi ole ikinä valmis, siihen kasvetaa kun lapsi syntyy.. Mäkin halusin teininä lapsen.. En tehnyt silloin kylläkään ja nyt melkein 30 vee en halus lapsia ollenkaan kun kattelen minkälaisia on suurimmaksi osaksi lapset nykyään.. Ja vanhemmat jotka haluaa vaa omaa aikaa ja lapset on hoidossa ja villkkaita.. Juu ei kiitos, ei sellasta! Joten enää en halua..

Ystäväni sai lapsen tammikuussa. Hän on 25, käynyt amiksen ja on nyt töissä, vaimo 26 ja myös suorittanut ammattiopinnot ja ollut jo vuosia töissä. He ovat olleet naimisissa jo 3 vuotta, seurustelua sitä ennen 3 vuotta. Oma koti, auto jne kunnossa. Ja kuitenkin molemmat ovat aivan järjettömän väsyneitä eikä heitä oikeastaan enää näe. Tottakai onnellisia pienestä tytöstään ja hän on suloinen vauva, mutta vaimo kertoi ettei ole syntymän jälkeen nukkunut kuin max 3 tuntia putkeen yöllä koska vauva vaatii jatkuvat yösyötöt, vaipan vaihdot ja sitten tulee vatsaongelmia jotka itkettävät ja valvottavat pikkuista. Viestini on se että lapsen saaminen on aivan mullistava kokemus ja jopa naimisissa olevat aikuiset pariskunnat usein kärsivät ongelmista kun jatkuva unenpuute ja stressi iskee.

Työskentelen itse lasten kanssa ja näen usein hajonneita perheitä joissa vanhemmat riitelevät tapaamisoikeuksista ja aina lapsi on se joka kärsii. Lasta ei siis kannata hankkia vain siksi että itse haluaa lapsen, vaan siksi että haluaa yhteisen lapsen tämän tietyn ihanan ihmisen kanssa joka varmasti pysyy rinnalla ja isänä lapselleen. Avokkini (28v) sanoi minulle että parin pitäisi olla VÄHINTÄÄN 4 vuotta yhdessä ennen lapsia että varmasti tietää että parisuhde toimii. Ja aikuinen parisuhde on vaativa kun alkuhuuma jää taakse ja arki ja kotityöt astuvat kuvioon. Rakkaus vaatii aivan mittaamattoman paljon tahtoa, molemminpuolista kunnioitusta ja kärsivällityyttä. Tätä on nuoruuden ensirakkaudessa vaikea ymmärtää. Ja todellakaan toista ei oikeasti tunne ennenkuin on yhdessä asuttu ja jaettu arkea vähintään vuosi.

Lapsi taas vaatii paljon enemmän kuin parisuhde, ja kun yrittää sovittaa molemmat samaan kuvioon niin kyllähän se vaatii paljon epäitsekyyttä ja uhrausta. Olen itse vasta nuori parikymppinen mutta minulle on selvää että lasten aika on sitten kun olemme miehen kanssa naimisissa ja pystymme tarjoamaan lapselle tasapainoisen kasvuympäristön. Rakkautta riittäisi vaikka kuinka paljon jo nyt mutta haluan omalle lapselleni sen pysyvän kodin, ja taloudellisen ja henkisen turvan. Pelkkä rakkaus kun ei aina yksin riitä.

Tää on just sitä oikeaa totuutta. Näin se menee! ..Mutta ei noi asosiaaliset teinit tunnu ymmärtävän minkäänlaista puhetta. Ne on pahempia kuin tuhoamattomat bakteerit. Mitkä vanhemmat niillä oikein on? Kukaan ei ole paiskannu niiden naamaa lattiaan ja sanonu, tää on viimenen kerta! Nyt loppu! Ne ei ole saanu mitään kasvatusta. Jokainen asia vaati käsittelyä. Myös nurmikko täytyy ajaa ruohonleikkurilla muuten lopputulos on villi puska!