olen 16v amiksessa opiskeleva poika. oikeastaan juurikin koulu on ainoa syy miksi jaksan nousta sängystä ylös arkena, viikonloppuna ei sitäkään. ei ole tyttöystävää eikä mitään. asun äidin kanssa kotona, sisko ja veli on jo muuttanu pois
kavereita ei oo juurikaan vapaa-ajalla eikä kyllä kiinnostaisi mitään tehdäkkään. minulla ei oo mitään tekemistä vapaa aikana, olen kyllä yrittäny keksiä jotain mutta aina vaan palaan tähän lähtötilanteeseen... olen yrittänyt löytää jotani harrastusta mutta mielikuvitus loppuu kesken ja oikeasti mikään ei tunnu kiinnostava, ei edes ne mitä tykkäsin tehdä aiemmin (ajaa mopolla kavereiden kanssa jne), kiinnostus on loppunut täydellisesti. eikä uusia mielenkkiintoisia juttuja ole ilmaantunut.
ja minua väsyttää tämä koko elämä, ei tässä ole mitään tarkotusta ja oon kyllä miettinyt jo aika paljon että mitä aion tulevaisuudessa tehdä ja vastaus on aika yksinkertainen: en mitään. en vaan näe itelläni mitään muuta tulevaisuutta kun löhöän kotisohvalla, syöden mäkkärin hampurilaisia ja käyn joskus töissä...
välillä minulla on ihan normaali olo, joskus teen jotain (esim siivoan huoneen tms), ja joskus taas semmonen että mikään ei kiinnosta eikä millään oo mitään väliä. tuntuis vaan niin paljon helpommalta jos olisin mullan alla, ei tarvis miettiä mitään tämmösiä asioita...
mitä minä voin tehdä?
olenko minä masentunut...
11
168
Vastaukset
- valoa sittenkin polu
Hyvä juttu että jaksat kirjoittaa: Se että pukee murheitaan sanoiksi vaikka kirjoittelemalla, helpottaa ja työstää pahaa oloa. Masentunut olet ja tuollaiset tuntemukset kuuluvat kuvaan. Hyvä että sinulla on tuo opiskelu ja jakasat nousta ja lähteä ja on arjessa tekemistä. Sekin on hyä että ajoittain on ihan normaali hyvä olo: Monella tuollinen kuuluu normaaliin nuoruuteen ja elämä alkaa sitten rullaamaan. Kannattaisi varmaan keskustella jonkun kanssa ja etsiä tukea. Niin sinä nyt teetkin kirjoittekemalla tänne. Varaa ika vaikka terveydenhoitajalta ja jos sinulla on mielessäsi jotakin, mistä luulisit että kenkä puristaa, kerro juuri noista asioista keskusteltaessa. Ajatus kuolemasta on varmasti sinulle aito ja ymmärrettävä, mutta meille on annettu tämä ajallinen elämä elettäväksi. Loppujen lopuksi: jokaisen elämässä on joskus synnkiä hetkiä ja jaksoja.
- suicide
Joo... Tuntuu että tilanne alkaa lipsua pahemmaksi...
Tänään oli pitkä koulupäivä 8-16 ja koulussa oli ihan mukavaa, mutta kun äiti oli illan töissä ja minä yksin kotona niin masennus palasi jälleen enkä minä tiedä yhtään mitään mitä pitäisi tehdä yms.
Ja tein tuossa jonkun asperger testin jonka löysin tältä palstalta. En tiedä pistemäärästä mutta löysin ainakin siitä monta hyvää lyhyttä lausetta kuvaamaan minua. Tietokone on paras ystäväni, minulla ei ole kavereita, hakeudun yleensä ryhmän ulkopuolelle, en ole juurikaan sosiaalinen...
Ja jos minulle sanotaan jotain, minä en voi jostain syystä sisäistää sitä, saatan muistaa ulkoa mitä minulle sanottiin mutta en ymmärrä sitä, tämä on ollut minulla koko ikäni ajan...tuntuu että kaikki pitäisi vääntää minulle rautalangasta että voisin saada jotain aikaiseksi tai pitäisi olla täysin päivänselvät, yksinkertaiset ohjeet miten menetellä. Yhtään monimutkaisempaa minä en jostain syystä osaa ymmärtää.....
Eikä vaan mikään enää kiinnosta. Ennen minulla tuli näitä ajatuksia vain lomalla öisin, mutta nyt on alkanut jo tulla päivälläkin......... Haluaisin muuttua mutta en enää tiedä jaksanko... toivottavasti jaksan edes käydä koulussa, tähän asti on ollut kiinnostavaa ja mukava käydä, aamulla on ihan kiva herätä mutta kun koulusta pääsen niin tulee synkät ajatukset mieleen...- suicide
Tässä vielä listaa niistä väitteistä jotka osuvat käytännössä täydellisesti minuun:
_____
Lapsena olin harvinaisen rauhallinen ja hiljainen.
Sosiaaliset kontaktit ovat perusongelmani.
Olen yleensä viimeinen, joka ymmärtää kerrotun vitsin kohokohdan.
Lapsena leikin yksin enkä viihtynyt muiden lasten leikeissä.
Keskustelutilanteessa minun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin.
Jään mieluummin kotiin kuin lähden juhliin.
Olen yksinäinen susi, en kuulu porukkaan.
Minun täytyy etukäteen tietää yksityiskohtaisesti mitä tulee tapahtumaan.
Seurustelen mieluimmin yhden henkilön kanssa enkä viihdy isossa ryhmässä.
Olen usein masentunut.
On vaikea saada uusia ystäviä.
En osa lukea "rivien välistä" tai noudattaa sanattomia sääntöjä.
Jotkut ovat sanoneet, että olen kielellisesti lahjakas.
Elän kuin omassa pienessä maailmassani, omissa oloissani.
Paras ystäväni on tietokone.
En osallistu joukkuepeleihin (esim. jalkapallo, jääkiekko) - Asperger pojan isä
Älä luovuta. Jatka vaikka kirjoittamista ja etsi joku jonka kanssa asiaa käydä läpi. Varaa aika kouluterveydenhuoltajalle tai omalle tk-lääkärille. Ne on siellä ihan tätä varten. Ja itse tehdyistä masennus tai asperger testeistä voi olla vaikeaa sanoa mitään. Masennuksesta voi parantua ja kaikki asiantuntijatkaan eivät ole sitä mieltä että asperger syndrooma olisi yksiselitteisesti sairaus. Pikemminkin ominaisuus. Vastakohta ääärimmäisele sosiaalisuudele. Jssain siitä voi ola harmia meidän nykyisessä yhteiskunassa. Jossain paikoin asperger piirteistä voi ola hyötyäkin. Jos asia olisi ollut tiedossa olisi aikanaan Albert Einsteinille ja Isaac newtonille mitä todennäköisimmin lätkäisty asperger diagnoosi. Ja maailma olisi aika erilainen paikka tänään ilman heidän saavutuksiaan.
- nosuicide
anteeks nyt omii juttuja ny tähän lisätä :D
Mut mullakin aina ollu sillai et oon saattanu joutuu kysyy jopa neljä kertaa tehtävänannon, sillä ei ole jostain syystä mennyt päähän vaikka yrittänyt kuinka keskittynyt olla. Myös se että en uskaltanut enää ylä-asteella viitata oikeen tunnilla koska jostain syystä ymmärsin kysymykset aivan liian usein väärin ja sitten kun joku toinen vastasi huomasin että oma vastauksenihan oli ihan erilainen et ihanku sitä olis asunu vääräl aaltopituudel siel koulussa. En oo koskaan sanonu näit asioit ääneen mut se on ihme juttu se.
Kuitenki mulla pääs käymään lukios just tollee et alko pikkuhiljaa oikeesti väsyttää vaan ne päivät. En tehny asialle mitään joten se tippu sit siihen et lopetin koko lukion, 3 kk sisällä ehti jo tulla itsemurha-ajatuksiakin, paljon. Jotenki kääntävä hetki se oli mun elämässä, sillä koskaan ennen en ollut ajatellut itsemurhaa vakavasti, se on vaan sellanen asia et ku sen menee läpi ni se koko maailmankuva muuttuu.
Kehottaisin ottaa koulupsykologiin yhteyttä, tai kuraattoriin kumpi siel sit onkaan. Itse otin, tosin ei auttanut tarpeeks et ois pitäny mut siin koulus.. Mut jotakuta sunlaista se vois viel kääntävästi auttaa. Jollekki aikuiselle joka välittää ja haluaa/on velvollisuus auttaa kannattaa kertoo kuitenki. Se on vaan se karmee totuus et itse sille asialle ei enää juuri mitään pysty tehdä kun alkaa väsymään tollee pikkuhiljaa. Siks pitäs hakee apua, kertoa jutustaan. Jos ei oo koskaan käyny psykologil yms. ni iso harppaushan se on, mut itekki sen otin eikä kaduta. Mä yritin auttaa itseäni enkä lopettanut, vaikka pelkkä psykologi ei kauan enää mulla riittänykkää. Toivottavasti se sulle riittäis, koska noi psykiatri yms meiningit ei sit oikeesti oo enää kovin kivoja.. mut niiden puoleen on käännyttävä jos masennus yltyy sellaseks et ei jaksa enää kouluukaa käyä.
- suicide
Joo... pitää yrittää jaksaa, toivottavasti ei vaan tämä ongelma enää pahenisi kovin paljoa vaikka siltä vahvasti tuntuukin... eikä suoraan sanottuna edes kiinnosta tehdä asialle mitään, minulta on kadonnut kiinnostus kaikkeen, elämä tuntuu pakkopullalta jne. Tuntuu että olisi paljon helpompaa vaan hypätä sillankaiteelta tuonpuoleiseen......
Luin netistä äsken aspergerin oireita ja koin eräänlaisen ahaa-elämyksen, jonkun verran oireista kyllä liittyy minuun.. tai itseasiassa aika paljon!
Tuntuu myös että tämän ongelman takia terveyskeskukseen meno tuntuu turhalta, ja ajanvarauksen kynnys ja sinne meno on liian iso kynnys... en enää tiedä mitään, enkä voi enää käsittää oikein mitään... - 18
Varmaan maailman paras neuvo on positiivinen ajattelutapa. Klisee, joo. Mutta positiivisuus parantaa mitä ihmeellisempiä asioita.
Kannattaa myös olla itselleen rehellineen. Tehdä asioita, joista pitää. Vaikka vaikeaahan se on jos ei yksinkertaisesti ole puhtia siihen. Olen aivan samankaltaisessa tilanteessa kuin sinäkin, olen 18-vuotias. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, voisi sanoa että niin kauan kuin muistan! Mutta viime aikoina olen kummallisesti alkanut taistella vastaan, sillä olen kyllästynyt "syyttämään" masennusta ja "heikkoa itsetuntoani" kaikesta mitä teen tai en tee.
Varmasti jollekin aikuiselle ammattilaiselle puhuminen helpottaa. Oikeesti. Itse en ole niin tehnyt vaikka niin minulle on täällä netissä kehotettu (irl en ole kertonut kenellekään mahd. masennuksesta). Toki on yksilöllistä, miten se vaikuttaa, mutta jos haluaa parantua masennuksesta niin varmasti se on aina mahdollista.
Ja ehkä olen väärässä, mutta mielestäni itsensä luokittelu ylipäätään henkisen sairauden mukaan ei kannata, ellei ole sitä diagnoosia. Saattaa hyvinkin olla, että tämän internetin kaikenmaailman masennus/asperger ym. testit saattavat vaikuttaa alitajuntaan. Kannattaa pitää pää kylmänä. Mutta oikeesti, mee puhumaan jollekin, jooko. On ihan kauheeta olla tällasessa tilanteessa yksin. - Vatulikko
Joku pika terapeutti voisi sanoa, että olet tehnyt jo ison prosessin, silloin kun päätit kirjoittaa nämä viestit. Olet tilanteessa josta haluat pois. Itse en ehkä kokonaisuudessa heitä niele, mutta pala kerrallaan.
Itsasi taas mielestäni on itsemääräämisoikeuden viimeinen linnake. Oikeus jota ei uskonto tai valtiovalta pysty estämään. Mutta itsarin suhteen suosittelen aina ammattilaista. Lähinnä sen takia että se vaan ei taida toimia, että yhtenä aamuna aamupalapöydässä rupeat puhumaan siitä että kuinka tekisi mieli vetää haulit hattuun.
Mut itsari ei ole suoranaisesti se syy, miks mä kehottaisin sua hakeutumaan ammattilaisen pakeille, vaan se että sua kalvaa tuo epätietoisuus. Tiedän että joku diagnoosi voi olla pelottava, mutta sitten jos siihen sitä kautta saadaan joitain selvyyttä, eikä välttämättä tarvitse kaikkea opetella itse kantapään kautta, vaan on olemassa kohtalotovereita. Ehkä se auttaakin.
Vaikka asian pitäisi lähteä käyntiin terveyskeskuksen kautta, niin koetappas katsella asuinpaikkasi nettisivuja, siellä pitäisi olla inffoa mielenterveyspalveluista, esim. toimiiko paikkakunnallasi joku mielenterveysklinikka? Akuutti työryhmä? Joku vastaava. Näille mielenterveysklinikoille, voi lähettää myös anonyymisti sähköpostia. Sähköpostissa he eivät tietenkään voi mennä yksityiskohtiin, tai puhua kenenkään henkilökohtaisista asioista, mutta se mikä on mahdollista on se että voit kysellä vaikka yleisellä tasolla, kuinka hoito tapahtuu, tai kuinka sieltä saa ajan varattua. - suicide
Nyt ei enää tunnu jaksavan nousta sängystäkään aamulla enää ylös, viikolla vielä jaksan kun tietää että on mentävä kouluun, mutta viikonloppuna vaan olen sängyssä vailla mitään virkaa. Itsetuntokin alkaa olla nollassa enkä tunne itseäni tarpeelliseksi. Enkä uskalla tästä äidilleni puhua... Jotenkin tuntuu tämä tilanne niin pelottavalta kokonaan, enkä tiedä miten hän suhtautuu...
- Suhmuran Santra
Minä lisäisin muihin kirjoituksiin, että päättynyt pimeä ja jatkuvasti sateinen syyskausi ei ole nostanut kenenkään mielialaa, alakuloa ja masentuneisuutta on ollut entistä enemmän. Et siis ole ainoa, jolla on mielenvire alhainen.
Sitten minulla on myös ehdotus, oletko saanut riittävästi C- ja D-vitamiinia, onko veriarvosi hyvät? Hyvin monelle suositellaan syksy- ja talviajaksi lisäravinteita. Suosittelen, että ostaisit Omega3 tai E-EPA-kapseleita ja D-vitamiinipillereitä ja niistä vähän kerrassaan saisit uutta puhtia elämääsi. Näiden vitamiinien käyttö pitäisi aloittaa jo heti alkusyksystä, jotta vire pysyisi pimeän kauden. C-vitamiinia saat myös hedelmistä, tuoremehuista ym, mutta myös vastaavista pillereistä.
Luettelit ominaisuuksiasi, jotka eivät ole laisinkaan poikkeavia. Kaikki eivät ole seurallisia, suuremmissa porukoissa viihtyviä. Jokainen löytää paikkansa ja osansa keskuudessamme, toisille se avautuu nopeammin, toisille myöhemmin. Kaikella on aikansa, hyvä saattaa odotuttaa pidempään, eikä omaa kohtaloaan voi kiirehtiä tai nopeuttaa. Näin minullekin joskus sanottiin, ja kun sen sisäistin, eli oivalsin, että asiat tapahtuu, kun niiden on aika tapahtua, minulle siitä tuli turvallinen ja rauhallinen olo, luotan siihen edelleen. Uskon paljon ikäviäkin asioita kokeneena, että niillä on ollut joku merkitys elämääni, ja sen on voinut kokea jopa "rikkautena" eli luonnetta jalostavana jälkeenpäin ajatellen, kukaanhan ei sellaisia itselleen eikä kenellekään muullekaan toivo.
Suosittelen myös keskustelemaan asiasta äidin kanssa, myös isän, jos hän on sinulle läheinen. He ovat sinun vanhempia ja heidän tehtävä on myös tukea lapsiaan vaikeuksissa.
Toivon valoa ja uskoa elämääsi, se kannattelee, kun rohkenet ottaa vastaan positiiviset ehdotukset, ajatukset, mitkä sisäinen minäsi sinulle kertoo!
- Ninna 1977
Mäkin rohkaisisin sua ottamaan asian puheeksi jonkun kanssa, jos äidille on hankala puhua, niin miten vaikka kouluterveydenhoitaja? Päivärytmistä kiinni saaminen olisi tärkeä asia ja ehkä jälkikäteen asiaa katsellen voisit olla tyytyväinen siihen, että sait otetuksi asian puheeksi...? Mitä oikeastaan voisit menettää siinä tilanteessa? Voittaa voit paljonkin.
Osaat kertoa tilanteestasi ja pohtia siihen liittyviä asioita selkeällä tavalla. Auttaisiko puheeksi ottamista, jos printtaisit vaikka tänne kirjoittamaasi tekstiä keskustelukumppanin luettavaksi?
Minusta tuntuu, että sinulle löytyy kyllä myös mielenkiintoista tekemistä, kun vaan rehellisesti mietit, mikä juuri sinua kiinnostaa ja mistä pidät, tai missä voisit tavata samanhenkisiä ihmisiä. Alussa uusiin juttuihin mukaan meneminen voi jännittääkin, mutta ajan myötä ja oikean tekemisen löydyttyä siihen tulee luontevuutta. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että huonoin vaihtoehto on jäädä yksin ja jättää yrittämättä mitään. Itsekin koitan haastaa itseäni ihmisten pariin ja harrastamaan ja vaikka välillä on hankalaa, niin koitan ajatella, että pitkässä juoksussa yritys palkitaan tavalla tai toisella.
Toivon kovasti tsemppiä ja voimia sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1221945Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1261852Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101789Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561458Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341390Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5041060Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50970Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115914Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347875