Tämmöinen tuli mieleeni, kun eräs tuttava pistäytyi äsken kylässä.
Ja kiva, että kävi. Huomasin vain että kovasti halusi kertoa kuulumisiaan ja mielelläni kyllä kuuntelen, mutta kun yritin itse kertoa jotain niin tuntui, että hän ei kuuntele ollenkaan.
Sama tapahtui toissapäivänä kun soitin kauempana asuvalle tuttavalle, ei häntäkään kiinnostanut kuunnella minun asioita vaikka itse kuuntelin kaikki mitä hän halusi kertoa...
Oishan se kiva jos jotakin joskus kiinnostais kuunnella minunkin kuulumiset.
Ja kiva, että kävi. Huomasin vain että kovasti halusi kertoa kuulumisiaan ja mielelläni kyllä kuuntelen, mutta kun yritin itse kertoa jotain niin tuntui, että hän ei kuuntele ollenkaan.
Sama tapahtui toissapäivänä kun soitin kauempana asuvalle tuttavalle, ei häntäkään kiinnostanut kuunnella minun asioita vaikka itse kuuntelin kaikki mitä hän halusi kertoa...
Oishan se kiva jos jotakin joskus kiinnostais kuunnella minunkin kuulumiset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinpä. Taitaa vain olla niin, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat eivätkä siitä hevillä muuksi muutu. Siskoni pystyy puhumaan puoli tuntia putkeen vetämättä edes henkeä välillä. Sitten hän ehkä vetää henkeä ja puhuu toiset puoli tuntia putkeen. Voihan siihen väliin yrittää jotain sanoa mutta se on aika työlästä. Mieluummin vain rentoudun ja jättäydyn yhden hengen yleisöksi. Mutta täytyy tietysti ymmärtää ja muistaa asian myönteinen puoli. Siskoni haluaa kertoa minulle asioistaan. Ja tietysti, jos minulla on jotain tuikitärkeää sanottavaa, kyllä hän kuuntelee. Arkipäiväinen jutustelu vain tahtoo olla hieman yksipuolista. Mutta kukin tyylillään, olen ajatellut.
Kyllä mä olen hiljaa jos muut puhuu mutta kun itse sanoo jotain niin kaikki muut puhuu vaikka ryhmässä .