Niin, story of my life. Ei vain löydy ihmisiä joiden kanssa synkkaisi. Ihan pienestä pitäen olin ulkopuolinen, mistään ei löytynyt oikeita kavereita. Mielikuva päässä 7-vuotis-syntymäpäiviltä, kun itkin yksinäisyyttä, vaikka talo täynnä sukulaisia ja "ystäviä".
No, aina ihmiset minun seuraan hakeutuu, syystä tai toisesta, mutta vähän ajan kuluttua sitten katoavat. Aina en ole jaksanut tehdä töitä pitääkseni ihmisiä lähelläni, mutta pari on pysynyt. Näissä tosin takana vahvat sukulaisuus siteet.
Viime aikoina olen yrittänyt vaalia ystävyyssuhteita, luoda uusia jne, mutta edelleenkin tuntuu ettei lähempää kontaktia onnistu saamaan kenenkään. Ja tosiaankin olen yrittänyt opetella sosiaalikseksi, korjata minussa olevia vikoja jne, mutta mitään ei tapahdu.
Joten auttakaa, miten ihmeessä sosiaaliseksi opetellaan. Pakko sen on jollain tavalla onnistua, kun joka puolelta tätä toitotetaan.
Millä ihmeellä opetellaan sosiaaliseksi???!!!!
43
2306
Vastaukset
- Toinen mies 44
Jaah.
No olisikohan parempi unohtaa koko juttu.
Ei kenenkään ole pakko olla sosiaalinen, tai pakko olla ylipäätään yhtään mitään. - kdfcjgfdjig
Kysy vinkkejä muista osioista, täällä on aika paljon katkeroituneita vittuilijoita.
- å
"Joten auttakaa, miten ihmeessä sosiaaliseksi opetellaan."
Ratkaisu riippuu siitä, mikä ongelman aiheuttaa. Vikaa on varmasti muissakin, koska kukaan ei ole täydellinen, mutta et voi muuttaa muita joten keskity itseesi. Mikä sinussa tai toiminnassasi on sellaista, ettei lähempi ystävystyminen onnistu? Et ehkä pidä ehdotuksesta, mutta voisitko palkata jonkun "sosiaalisesti älykkään" henkilön jolle kerrot tilanteestasi, joka tarkkailee käytöstäsi sosiaalisissa tilanteissa ja kertoo, missä on parantamisen varaa? Sopivan henkilön löytäminen voi olla vaikeaa, koska et tietenkään tahdo muuttua miksikään mitä et ole. Toinen vaihtoehto on etsiä vertaistukea, jossa kumpikin yrittää auttaa toistaan,- Toinen mies 44
Niin no. Jos nettipalstoilta löytyisi ratkaisuja ongelmiin, sittenhän maailmassa ei enää ongelmia olisikaan.
Minusta aloittajan viestissä on kuitenkin sellainen sävy, että hänen mielestään hänen olisi pakko pystyä olemaan sosiaalisempi kuin itseasiassa pystyy olemaan.
Ei sellaista pakkoa ole. - voin olla väärässäki
Toinen mies 44 kirjoitti:
Niin no. Jos nettipalstoilta löytyisi ratkaisuja ongelmiin, sittenhän maailmassa ei enää ongelmia olisikaan.
Minusta aloittajan viestissä on kuitenkin sellainen sävy, että hänen mielestään hänen olisi pakko pystyä olemaan sosiaalisempi kuin itseasiassa pystyy olemaan.
Ei sellaista pakkoa ole.Minä taas tulkitsin, että aloittaja tahtoo sosiaalisemmaksi koska hän kaipaa kovasti ystäviä. Ei siis siksi, että ympäristö asettaa paineita sosiaalisuudelle.
- Toinen mies 44
voin olla väärässäki kirjoitti:
Minä taas tulkitsin, että aloittaja tahtoo sosiaalisemmaksi koska hän kaipaa kovasti ystäviä. Ei siis siksi, että ympäristö asettaa paineita sosiaalisuudelle.
Mjoo... mutta entäpä jos ympäristö on saanut hänet kaipaamaan ystäviä antamalla ymmärtää, että ystäviä on oltava. Ja yleensähän niin on, että ystäviä on oltava. Mutta on kuitenkin myös sellaisia ihmisiä jotka ihan oikeasti viihtyvät paremmin yksin.
Tuskin siitäkään hyvää seuraa jos ihminen yrittää pakottaa itsensä käyttäytymään luonteensa vastaisesti. - Pikku hiljaa turhaut
Toinen mies 44 kirjoitti:
Mjoo... mutta entäpä jos ympäristö on saanut hänet kaipaamaan ystäviä antamalla ymmärtää, että ystäviä on oltava. Ja yleensähän niin on, että ystäviä on oltava. Mutta on kuitenkin myös sellaisia ihmisiä jotka ihan oikeasti viihtyvät paremmin yksin.
Tuskin siitäkään hyvää seuraa jos ihminen yrittää pakottaa itsensä käyttäytymään luonteensa vastaisesti.Ei, ympäristö ei aiheuta mitään paineita ja pitkään olinkin hyvinkin onnellinen siitä että sain olla yksinäinen. Mutta sitten pinnallisesti sain tutustua ihmisiin, joiden seurassa oikeasti viihdyin ja ymmärsin että ehkä sittenkin ihmisten seurassa voisi olla parempi. etenkin kun ne elämää suuret intohimot asioihin ovat alkaneet laimentua ja uusia ei ole löytynyt. Ja vahva tunne siitä onkin, ettei uusia yhtä vahvoja tule löytymäänkään. Ja silloin tuntuu pahalta ajatella mikä on tilanne 10 vuoden päästä.
Ja viihdyn hyvinkin yksin eikä minusta koskaan mitään todella sosiaalista ihmistä tule, siitä olen varma, mutta olisi mukavaa jos jollain tavalla saisi lähelleen ihmisiä, jotka hakeutuisivat minun seuraani muustakin syystä kuin säälistä.
Ja olen yrittänyt tarkkailla omaa ja muiden käytöstä sekä miettiä millä tavoin itseäni pitäisi muuttaa, mutta vaikutus lähes mitätön. - Pikku hiljaa turhaut
Päinvastoin, tiedän että ongelma on tasan tarkkaan minussa ja kovasti olen yrittänyt tehdä töitä saadakseni selville mikä se ongelma on. Mutta itse en sitä vikaa ole keksinyt eikä kukaan ole suostunut minua auttamaan("ole oma itsesi") eikä edes mistään löydy ohjeita, mistä apua voisi yrittää etsiä.
Ja nyt en tosiaan puhu siitä, että pakotetuissa sosiaalisissa tilanteissa ei pystyisi small talkkia harrastamaan. Se on helppoa ja vähän kun viitsii vaivaa nähdä sen oppii. Mutta se ei ole mielenkiintoista. Ja vaikka ajoittain olen katkera, niin sen onnistun taistelemaan pois tarvittaessa, joten en ole tosikko tai huumorintajutonkaan. - Itsensä arvostaminen
Toinen mies 44 kirjoitti:
Niin no. Jos nettipalstoilta löytyisi ratkaisuja ongelmiin, sittenhän maailmassa ei enää ongelmia olisikaan.
Minusta aloittajan viestissä on kuitenkin sellainen sävy, että hänen mielestään hänen olisi pakko pystyä olemaan sosiaalisempi kuin itseasiassa pystyy olemaan.
Ei sellaista pakkoa ole.Olen samaa mieltä. Ei tarvitse väenväkisin yrittää muuttua joksikin mitä ei ole.
Ihminen on vetovoimaisin silloin, kun pystyy olemaan mahdollisimman aito oma itsensä. Joku ihminen on puheliaampi, toinen taas hiljaisempi, molemmat ja lukemattomat muunlaiset persoonat ovat viehättäviä luonnollisina itsenään. Erilaisia tyyppejä tarvitaan ja usein vilkas ja seurallinen henkilö tulee toimeen rauhallisemman kanssa jne.
Kysymys onkin kait siitä, että kun on joskus tullut torjutuksi, niin on alkanut yrittämään liikaa toisten miellyttämistä! Ei enään uskalla olla oma itsensä!
Kun näin käy, ei henkilö enää arvosta itseään, eikä silloin muutkaan arvosta häntä!Sellainen miellyttämisen tarve paistaa "läpi" ja se ärsyttää, eikä sellaista miellyttäjää koeta mielenkiintoiseksi ihmiseksi.
Jollain keinolla pitäisi siis itsetunto saada kohoamaan ja elämänilo ja tyytyväisyys nousemaan.
Elämän ilo ihan omista harrastuksistaan, mielenkiinnon kohteista ja se että viihtyy "omasta seurassaan", alkaa ihan kummasti vetää ihmisiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.
Tietysti myös se on tärkeää, että on kiinnostunut toisen tunteista, ajatuksista ja harrastuksista jne. - ap
Itsensä arvostaminen kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ei tarvitse väenväkisin yrittää muuttua joksikin mitä ei ole.
Ihminen on vetovoimaisin silloin, kun pystyy olemaan mahdollisimman aito oma itsensä. Joku ihminen on puheliaampi, toinen taas hiljaisempi, molemmat ja lukemattomat muunlaiset persoonat ovat viehättäviä luonnollisina itsenään. Erilaisia tyyppejä tarvitaan ja usein vilkas ja seurallinen henkilö tulee toimeen rauhallisemman kanssa jne.
Kysymys onkin kait siitä, että kun on joskus tullut torjutuksi, niin on alkanut yrittämään liikaa toisten miellyttämistä! Ei enään uskalla olla oma itsensä!
Kun näin käy, ei henkilö enää arvosta itseään, eikä silloin muutkaan arvosta häntä!Sellainen miellyttämisen tarve paistaa "läpi" ja se ärsyttää, eikä sellaista miellyttäjää koeta mielenkiintoiseksi ihmiseksi.
Jollain keinolla pitäisi siis itsetunto saada kohoamaan ja elämänilo ja tyytyväisyys nousemaan.
Elämän ilo ihan omista harrastuksistaan, mielenkiinnon kohteista ja se että viihtyy "omasta seurassaan", alkaa ihan kummasti vetää ihmisiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.
Tietysti myös se on tärkeää, että on kiinnostunut toisen tunteista, ajatuksista ja harrastuksista jne.Niin, en tullut torjutuksi. Vedän ihmisiä puoleeni, olemuksella tai jollain, mutta ihmiset myös katoavat, joskus minuuteissa, joskus tunneissa, joskus viikoissa. Mutta aina katoavat. Aikaisemmin ajattelin, että jos en kelpaa itsenäni, niin ollaan sitten yksin. No, enään ei haluaisi olla yksin.
Minulla ei ole ongelmia itsetunnon kanssa, ei mielenterveudellisiä ongelmia. En ole hiljainen, en syrjäänvetäytyvä. Ongelma on epäsosiaalisuus, jonka haluaisin korjata. Vastauksia jo parikymmentä eikä kukaan osaa edes ohjata oikeaan suuntaan, mistä voisi apua löytää.
- milla+
"Joten auttakaa, miten ihmeessä sosiaaliseksi opetellaan. Pakko sen on jollain tavalla onnistua, kun joka puolelta tätä toitotetaan."
Se on peli jota pelataan tietyillä kirjoittamattomilla säännöillä ja jos jatkuvasti rikkoo sääntöjä, niin joutuu auttamatta jäähylle, eikä pääse enää sen jälkeen niin helposti pelaamaan. Ne säännöt on opittu jo leikki-iässä, itse jäähylle joutumisen ongelma johtuu siitä, että on kehno pelaaja, säännöt ei miellytä tai pelaaminen ei huvita. Sääntö numero yksi on, että pitää osata joko alistaa tai tulla alistetuksi.- Pikku hiljaa turhaut
Niin, mutta jos joka paikassa neuvotaan että sosiaaliseksi voi oppia, niin tuohan ei pidä paikkaansa. Kukaan ei vain suostu kertomaan että miten se sosiaaliseksi opettelu tapahtuu tai mistä saisi apua.
- jullikka........
vaaditko itseltäsi liikaa va muilta? useimmat muutkin on yksinäisiä, vakkakin puheliaita, apuakin saa jos tarvitset. pskologi. -hyvät ystävät.
- ulisi2
tärkeintä olla sinut itsensä kans.ei aina onnistu
- ...............
"Ja nyt en tosiaan puhu siitä, että pakotetuissa sosiaalisissa tilanteissa ei pystyisi small talkkia harrastamaan. Se on helppoa ja vähän kun viitsii vaivaa nähdä sen oppii. Mutta se ei ole mielenkiintoista. "
" Ei, ympäristö ei aiheuta mitään paineita ja pitkään olinkin hyvinkin onnellinen siitä että sain olla yksinäinen. Mutta sitten pinnallisesti sain tutustua ihmisiin, joiden seurassa oikeasti viihdyin ja ymmärsin että ehkä sittenkin ihmisten seurassa voisi olla parempi."
Jotenkin tunnen nämä aloittajan lausunnot hyvin omikseni. Itselläni on ollut tosin paljon totaaliyksinäisiä aikoja ja ne ovat saaneet vimmatun epätoivoiseksi varsinkin teini-iässä. Myöhemmin kavereita on piisannut, varmasti niitäkin, joista olisi hyväksi ystäväksikin asti. Jokin kuitenkin aina tulee väliin. Joko itse väistyn ja otan kontaktia toiseen hyvin harvoin tai sitten tapahtuu muutos toisessa osapuolessa.
Useimmat kontaktit useimpien ihmisten kanssa ovat lopulta aika tylsiä ja mitäänsanomattomia, juuri tuollaista smal talkia, kun itse haluaisin käydä syvällisiäkin keskusteluja elämästä ja sen ilmiöistä, ja miksei ihan turhastakin, jos vaan juttua riittää luontevasti. Voisiko aloittajalla olla samaa "vikaa" ettei useimmat ihmiset nyt vaan sytytä siinä kaverimielessä ja se ehkä välittyy sitten myös kanssakäymisessä?
Ei siitä saakaan mitään, jos väkisin yrittää olla sosiaalinen sellaisten kanssa, joiden kanssa ei tule sitä luontevaa tunnetta yhdessäolosta. Kun oikeat ihmiset sattuu kohdalle, ei sitä tarvi miettiäkään, miten olla sosiaalinen vaan se tulee siitä, että haluaa olla toisen kanssa ja on yhteistä. - Pikku hiljaa turhaut
No, pitkälti kyllä samaa mieltä. Kaikkien ihmisten kanssahan ei vain pysty tulemaan toimeen. Mutta eipä niitä syvempiä ystävyyksiä ole syntynyt kenenkään muunkaan kanssa. Lähinnä minuun ollaan yhteydessä olosuhteiden pakosta, siis kun minulta jotain tarvitaan. No, joskus säälistä, tai ainakin siltä tuntuu kun juttelu on vaivautunutta ja väkinäistä. Mikä kyllä satuttaa pahasti. Ja tuttuja joiden kanssa olen tekemisissä on satoja.
Mutta enitenhän tämä vaivaa juuri parisuhteen kannalta. Useita molemmin puolisia ihastuksia, jotka kuivuvat kasaan, vaikka kuinka yrittäisi vaivaa nähdä. - Älytöntäkö
Ilmoittaudun samaan porukkaan.
Itsekin kaipaan sosiaalisempaa elämää.
Vain erittäin harvan tuntemani henkilön kanssa löytyy todellinen yhteinen sävel.
Toki pärjään töissä ja sukulaisissa, minua pidetään jopa hauskana seuramiehenä, mutta aitoja ystävyyksiä on harvassa.
Haluan jotenkin pitää omasta reviiristäni kiinni, enkä osaa päästää lähelleni oikein ketään.
Ainut asia millä selitän tämän itselleni on se,
että olen päässyt Mensan seulasta läpi.- Hyvä niin
Ehkäpä ihmiset, joiden kanssa synkkaa, ovatkin sinulle sitten kunnolla läheisiä ja arvokkaita.
Ei sitä kaikkien kanssa voi, eikä tarvitsekaan tuntea syvempää yhteenkuuluvaisuutta.
Hyvä niin, erottuu paremmin ne "omat tyypit". ; )
- silverfire
Itsekin olen vähitellen oppinut sosiaaliseksi, sen voi oppia - vähän kerrallaan ja sellaisten ihmisten kanssa keiden kanssa on yhteistä puhuttavaa. Yleensä se auttaa että on yhtenäiset kiinnostuksen kohteet, silloin se kiinnostava asia on keskiössä ja ujokin unohtaa pelätä siitä mitä hänestä ajatellaan hetkeksi. Eli panosta kavereihisi joiden kanssa tunnet synkkaavan & yhteisiä harrastuksia...
Kestää vuosia, mutta tietty "pinnallisuus", ettei kaikkea tarvi ottaa niin vakavasti, on hyvä oppia!
Itselleni ainakin sopii kuitenkin se, että on muutama todella hyvä kaveri johon panostaa eikä yritä kaikille jakaa aikaansa, se ei välttämättä toimi - omaa aikaa sosiaalisista tilanteista palautumiseen kun pitää olla: :)
Mutta summa summarum - sosiaaliseksi voi (osin) oppia, no hätä :)- ap
Näistä kyllä olen paljolti samaa mieltä. Mutta minusta tuntuu jotenkin oudolta se, että ei tunnu synkkaavan oikein kenenkään kanssa. Ja sitä kai sosiaalisuus on että saisi synkkaamaan ihmisten kanssa?
Olen jo päässyt tuohon pisteeseen, että pystyn jauhamaan tyhjää, mutta se tyhjä ei kai vain ole kiinnostavaa. Itse kiinnostun joistain ihmisistä, mutta kukaan ei tunnu kiinnostuvan minusta. Ehkä se suurin ongelma on juuri uusien tuttavuuksien kanssa.
Ja kyllä, kaikki sanovat että sosiaaliseksi voi oppia, mutta edelleenkään kukaan ei ole pystynyt kertomaan miten. Harjoittelu on tärkeää, mutta siinähän on kyse siitä, että yritetään soveltaa opittuja asioita käytäntöön. - jospa
ap kirjoitti:
Näistä kyllä olen paljolti samaa mieltä. Mutta minusta tuntuu jotenkin oudolta se, että ei tunnu synkkaavan oikein kenenkään kanssa. Ja sitä kai sosiaalisuus on että saisi synkkaamaan ihmisten kanssa?
Olen jo päässyt tuohon pisteeseen, että pystyn jauhamaan tyhjää, mutta se tyhjä ei kai vain ole kiinnostavaa. Itse kiinnostun joistain ihmisistä, mutta kukaan ei tunnu kiinnostuvan minusta. Ehkä se suurin ongelma on juuri uusien tuttavuuksien kanssa.
Ja kyllä, kaikki sanovat että sosiaaliseksi voi oppia, mutta edelleenkään kukaan ei ole pystynyt kertomaan miten. Harjoittelu on tärkeää, mutta siinähän on kyse siitä, että yritetään soveltaa opittuja asioita käytäntöön.yrittäisit seuraavalla kerralla, kun jonkun kanssa tuo tyhjän jauhaminen onnistuu luontevasti, tehdä itse aloitetta niiden asioiden suuntaan, jotka sinua oikeasti kiinnostavat? Vain sitä kautta voit päästä selville siitä, ovatko he samantyyppisiä. Kun voi olla, että se toinenkin osapuoli odottelee jonkun muun aloitetta, se on meille suomalaisille niin helppoa vain tyytyä odottamaan. Kyllä sen nopeasti huomaa, jos toinen vaihtaa lähinnä aihetta, vaivaantuu tms. Toisinaan joku voi torjua läheisemmän tuttavuuden siksikin, että hänellä on jo nähdäkseen tarpeeksi niitä hyviä tuttavia, sille ei sitten mahda mitään, mutta varmasti on monia, jotka toivoisivat lisää hyviä ystäviä.
- Teppo Tulppu
Pakko se on myöntää, että mun on suht helppo lähestyä ihmisiä ja tutustua. Syvällä sisimmässäni on jokin lukko, joka joka estää kaverisuhteiden syvenemisen ystävyydeksi. Tuntuu, että kyseessä on vain sellaista pintapuolista jutustelua, kuulumisten vaihtoa, mutta niistä syvistä tunteista ei puhuta mitään.
- 2
Samoilla linjoilla Tulpun kanssa, pintapuolinen paskan jauhanta kyllä pelaa mutta sitten kun hoksaa että alkaa ystävystyyn niin iskee jarrutusvaihde päälle, näin siis äijien kanssa.
Naisten kanssa ystävystyminen on paljon helpompaa johtuen lähinnä siitä että olen kova tanssimaan ja hyvällä tanssimiehellähän on aina melkoinen valinnan vapaus.
Tämä puolestaan on luonut varmuutta olemukseen joka monelta totaaliyksinäiseltä puuttuu. - ap
2 kirjoitti:
Samoilla linjoilla Tulpun kanssa, pintapuolinen paskan jauhanta kyllä pelaa mutta sitten kun hoksaa että alkaa ystävystyyn niin iskee jarrutusvaihde päälle, näin siis äijien kanssa.
Naisten kanssa ystävystyminen on paljon helpompaa johtuen lähinnä siitä että olen kova tanssimaan ja hyvällä tanssimiehellähän on aina melkoinen valinnan vapaus.
Tämä puolestaan on luonut varmuutta olemukseen joka monelta totaaliyksinäiseltä puuttuu.No, minultahan puuttuu tuo tanssitaito. Ja ehkä sitä kaikista eniten kaipaa juuri sitä naisen ystävyyttä/kumppanuutta, mutta melko mahdoton mitään saavuttaa kun ei löydy sitä sosiaalisuuttakaan. Varmuutta kyllä löytyy, kun menestystä muilla elämän osa-alueilla on tullut paljon. Ja siitä kai vahva usko siihen, että omilla toimilla pystyisi tilanteen muuttamaan. Kun on kaiken muunkin elämässä onnistunut kääntämään voitoksi.
Ja toisaalta mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vaikeampaa on syvää ystävyyttä miesten kesken saavuttaa. Se kun vaatii täydellistä luottamusta ja suurimmalla osalla ihmisistä menee oma puoliso ja/tai lapset 100% ajasta edelle. Mikä voi siis tuoda melkoisia eturistiriitoja, esim perheen taloudellisen turvan vuoksi ollaan valmiita pettämään kaverit.
Mutta itse kun en saa edes sellaista pintapuolista pysyvää tuttavuutta aikaiseksi. Olisi tosi mukava jos joku tahtoisi parille kaljalle kaveriksi tai muuta vastaavaa. Ja ennen kaikkea siksi että haluaa minun seuraa. Nyt joku saattaa kerran tai kaksi erehtyä näin tekemään. Tai satunnaisesti joku tekee sen säälistä, mikä tuntuu lähinnä pahalta. - 2
ap kirjoitti:
No, minultahan puuttuu tuo tanssitaito. Ja ehkä sitä kaikista eniten kaipaa juuri sitä naisen ystävyyttä/kumppanuutta, mutta melko mahdoton mitään saavuttaa kun ei löydy sitä sosiaalisuuttakaan. Varmuutta kyllä löytyy, kun menestystä muilla elämän osa-alueilla on tullut paljon. Ja siitä kai vahva usko siihen, että omilla toimilla pystyisi tilanteen muuttamaan. Kun on kaiken muunkin elämässä onnistunut kääntämään voitoksi.
Ja toisaalta mitä enemmän ikää tulee, niin sitä vaikeampaa on syvää ystävyyttä miesten kesken saavuttaa. Se kun vaatii täydellistä luottamusta ja suurimmalla osalla ihmisistä menee oma puoliso ja/tai lapset 100% ajasta edelle. Mikä voi siis tuoda melkoisia eturistiriitoja, esim perheen taloudellisen turvan vuoksi ollaan valmiita pettämään kaverit.
Mutta itse kun en saa edes sellaista pintapuolista pysyvää tuttavuutta aikaiseksi. Olisi tosi mukava jos joku tahtoisi parille kaljalle kaveriksi tai muuta vastaavaa. Ja ennen kaikkea siksi että haluaa minun seuraa. Nyt joku saattaa kerran tai kaksi erehtyä näin tekemään. Tai satunnaisesti joku tekee sen säälistä, mikä tuntuu lähinnä pahalta.Ainakin itselläni on niin että ne parhaat kaverit olivat niitä lapsuuden kavereita, niitä joitten kanssa kokeiltiin monet seikkailut ja pöljyydet.
En usko että omalle kohdalleni enää sattuu vastaavaa ja nuo lapsuuden kaveritkin ovat maailmalla omine touhotuksineen.
Noita tuttavuuksi, voi kait niitä hyviksi kavereiksikin sanoa olen saanut pappamopohommista, on säännöllistä talli-iltaa/kaljoittelua, pikkujouluja ja enennkaikkea heinoja moporeissuja etenkin kesäisin. Tuo mopoveljeys on hieno asia, kaveria ei jätetä muuten kuin pensan loputtua :)
- ap
http://www.positivityblog.com/index.php/2007/09/10/how-to-improve-your-social-skills/
No, nyt löytyi jotain josta apua voisikin olla! Ja vaikka vastaavaa tekstiä on tullutkin luettua, niin nyt löytyi jotain josta sai ihan oikeasti ahaa-elämyksiä. Etenkin kun mietiskelin niitä aikaisempia epäonnistumisia ja harvoja onnistumisen hetkiä.
Vielä jos joku osaisi kertoa, minkälaiset asiat ovat mielenkiintoisia keskustelun aiheita täysin tuntemattomien ihmisten seurassa, niin pikku hiljaa alkaisi olla ainakin hyvä alku edessä- 6
Itse sanoisin että kun pyrit järkeistämään tuon sosiaalisuuden niin silloin mennään metsään. Tulee jännityksiä, kömpelyyttä ja vastapelurita tajuavat että esität jotain mikä ei ole aitoa sinua.
Parhaiten onnistuu kun et kiinnitä koko tilanteeseen mitään huomiota, annat tilanteen vain virrata luonnollisella tavalla.
Olen muutaman kerran jutellut ns. hc-yksinäisen kanssa ja juttelu on aika vaikeaa kun rytmitys ei pelaa.
Täytyy tavallaan itse ajatella myös kaverin puolesta jotta saisi jotain tolkkua ja tämä jos mikä karkottaa keskustelukumppanit.
Tule pois sieltä sielun alemmuudesta, ei sinua kukaan syö. - ap
6 kirjoitti:
Itse sanoisin että kun pyrit järkeistämään tuon sosiaalisuuden niin silloin mennään metsään. Tulee jännityksiä, kömpelyyttä ja vastapelurita tajuavat että esität jotain mikä ei ole aitoa sinua.
Parhaiten onnistuu kun et kiinnitä koko tilanteeseen mitään huomiota, annat tilanteen vain virrata luonnollisella tavalla.
Olen muutaman kerran jutellut ns. hc-yksinäisen kanssa ja juttelu on aika vaikeaa kun rytmitys ei pelaa.
Täytyy tavallaan itse ajatella myös kaverin puolesta jotta saisi jotain tolkkua ja tämä jos mikä karkottaa keskustelukumppanit.
Tule pois sieltä sielun alemmuudesta, ei sinua kukaan syö.Ymmärrän kyllä pointin ja varmaankin yleisellä tasolla olet oikeassa. Mutta tosiaan minulla kyse ei ole siitä, etteikö itseluottamusta ja rohkeutta löytyisi, jos tätä tarkoitat sielun alemmuudella. Mutta tosi asiahan on, että tulen olemaan hyvinkin yksinäinen tulevaisuudessa, jos en jotain muuta itsessäni. Jonkinlaiset sosiaaliset piirit ovat säilyneet, lähinnä lapsuuden ystävien ja sukulaisten vaivan näön vuoksi. Mutta ei tunnu hyvältä saada mitään säälistä, mikä varmasti poikkeaa monen muun yksinäisen ajatusmaailmasta. Ja koko ajan vähemmän aikaa ja resursseja näiltä ihmisiltä löytyy minun perässä vetämiseen.
Mitä taas hc-yksinäisiin tulee, niin juttelu on vaikeaa juuri siitä syystä että heiltä sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat kadonneet, kun niitä ei ole päässyt käyttämään. Ja tälläiselle ihmiselle "ole oma itsesi" on se kaikista huonoin neuvo jonka voi antaa.
Ja taas mitä itsensä muuttamiseen tulee, niin sen kyllä ymmärrän että pinnalliset muutokset eivät ole ratkaisu, vaan niitä muutoksia pitää tulla syvemmallä tasolla. Esimerkkinä juuri tuo positiivinen asenne, jonka merkityksen olen itsekin ymmärtänyt jo aikoja sitten. Iloiset ihmiset ovat mukavampaa seuraa, mutta jos olet surullinen ja vedät tekohymyn naamalle, niin varmasti annat oudon vaikutelman. Jos taas saat itsesi uskomaan että tänään tulee olemaan elämäsi paras päivä, niin ei tarvitse esittää mitään, olla vain oma itsesi.
- Pot_akka
Terveisiä nimimerkille "Top_akka"
- mukavaaluettavaa:)
tarkistakaa tämä blogi http://mielenkiemurat.blogspot.com/ jospa löytyisi jotain apua :)
- hemmo_84
Eikös kaikki oo kuitenkin kiinni energia kentistä... positiivisen energian vaikutuksessa ihminen on automaattisesti monen muun hyvän lisäks myös sosiaalinen tavalla joka itsestä tuntuu hyvältä... ja jos tuntuu hyvältä on hyvä olla... tuolla http://vaihtoehtolaakitys.blogspot.com/ sivustolla ainakin joku hörhö yrittää muuttaa jotain energioita.
- plim.
Minulla on sama ongelma.Vaikka olen puhelias ihminen ja pystyn avaamaan keskustelun ventovieraidenkin kanssa,en silti osaa ystävystyä syvemmin.En saa luotua kontakteja,jotka kantaisivat pidemmälle.Ehkä minä olen liian outo ihminen eikä minun seurani kiinnosta.Myönnän kyllä sen,että jos vähäänkään koen olevani huonompi jollain tapaa,niin minä väistyn.Toiset ihmiset tahallaan tai tietämättään antavat itsestään kuvan,että ovat toisia parempia.Minä tahdon ystävän,joka on minun kanssani 'samalla viivalla'.Me kaikki olemme erilaisia,mutta jokainen meistä on arvokas.
- sandpaperkisses
"Joten auttakaa, miten ihmeessä sosiaaliseksi opetellaan. Pakko sen on jollain tavalla onnistua, kun joka puolelta tätä toitotetaan."
miksi ihmeessä sosiaalisuudesta on tehty tälläinen pakkopulla? Jos sosiaalisia suhteita pitää suorituksena niin pitäisi vähän miettiä miksi ylipäätään hakee niitä.
Jos väkisin yrittää jotain elämässä niin se on tuhoon tuomittu epäonnistumaan. Melkein kaikessa tämä pätee, varsinkin ihmissuhteissa. Nykyajan facebook-kulttuurissa haalitaan tuhat ystävää ja voidaan silti olla hyvinkin yksinäisiä.
Kannattaa vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minullekin soittelee enää vain puhelinmyyjät eikä se haittaa. - Hyviä vinkkejä
Täällä on todella laaja sivusto, josta löytyy sosiaalisuuteen ja ystävystymiseen liittyviä artikkeleita melkein joka lähtöön: http://www.succeedsocially.com Kaikki on ilmaista ja kirjoittajalla on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla ujo ja sosiaalisesti taitamaton. Lisäksi sillä tuntuu olevan jalat maassa sen suhteen, kuinka paljon aikaa ja vaivaa muutos vaatii, eikä se yritä tehdä kaikista tekopirteitä, yltiöpositiivisia toistensa kopioita. En ole samaa mieltä kaikesta mitä sivuilla sanotaan, mutta olen saanut sieltä paljon ajattelemisen aihetta ja se on auttanut muuttumaan parempaan päin ilman että kokisin esittäväni jotain mitä en ole.
- Kuka olet?
Ihminen tavattavissa.
Psykologi Tommy Hellstenin sivustolla saattaisi löytyä pohdittavaa.
Tärkeinä ei ole se, mitä teet, vaan kuka olet.
http://www.ihminentavattavissa.fi/
---
- Avoimuutta kehiin!
"Olen jo päässyt tuohon pisteeseen, että pystyn jauhamaan tyhjää, mutta se tyhjä ei kai vain ole kiinnostavaa. Itse kiinnostun joistain ihmisistä, mutta kukaan ei tunnu kiinnostuvan minusta."
Ovatko kaikki juttusi sitten "tyhjän jauhantaa"? Jos, niin ongelmasi avain taitaa olla tässä.
Itse kiinnostun ihmisistä, jotka jakavat itsestään ja elämästään asioita. Mitä heille kuuluu, mitä he ovat tehneet ja miltä heistä tuntuu. Myös asiat, joita menneisyydessä on tapahtunut ja tullut tehtyä, kiinnostavat. Tällaiset jutut antavat samaistumisen kohdetta, saattaa löytyä paljonkin yhdistävää ja aidosti mielenkiintoista keskusteltavaa.
Tällainen aito kohtaaminen ja elämistä keskusteleminen on hyvin hedelmällistä ja ihanaa. Tulee tunne, että toinen ihminen oikeasti välittää, on kiinnostunut ja luottaa, koska jakaa minulle asioitaan. Tuntee, että molemmat ovat aidosti läsnä ja haluavatkin oppia tuntemaan toisiaan, kun jutut eivät tosiaan ole vain sitä "hyvää päivää kirvesvartta."
Eli opettele avautumaan ja jakamaan itsestäsi muille jotakin. Paljasta itsestäsi oikeasti jotain, jotta ihmiset saavat nähdä kuvan aidosta sinusta. Muutoin juttusi tosiaan ovat tylsää tyhjänjauhantaa, ja välillänne tuntuu suojamuuri, jonka läpi et ole valmis ketään päästämään. Kukaan ei saa kosketusta aitoon sinuun ja kuinka kukaan voisi aidosti sinusta kiinnostuakaan, koska et vahingossakaan paljasta palaakaan itsestäsi tuon asiallisuuden ja normaaliuden tylsän tavanomaisuuden suojamuurin takaa!
En tarkoita, että sinun tulisi revitellä auki kipeimmät traumasi ja väkisin paljastaa itsestäsi asioita, joita et haluaisi. Tarkoitan vain, että oppisit olemaan vähän avoimempi itsestäsi, kertomaan omista ajatuksistasi, mielipiteistäsi ja tunteistasi, jotta ihmiset voivat saada käsityksen siitä, kuka ja millainen sinä oikeasti olet. Voit miettiä valmiiksi, mitä asioita haluat itsestäsi paljastaa ja mistä et halua puhua. Itse vedän rajan siihen, että minkä en haluaisi leviävän kaikkialle, siitä en puhu kenellekään, sillä ihmiset kuitenkin juoruilevat.
Minäkään en aiemmin pystynyt enkä halunnut puhua omista asioistani muille mitään. Kai tämä oli paljolti myös luottamuskysymys. Tavattuani hyvin avoimia ihmisiä, rohkaistuin itsekin puhumaan asioistani avoimemmin ja nykyään koen sen helpoksi. Olen myös huomannut, että tämän vuoksi minut koetaan mielenkiintoisempana ihmisenä, jonka asioista ollaan kiinnostuttu, ja jonka kanssa keskustelu on mukavaa. Tämän vuoksi olen saanut myös pari uutta ystävää, joilla on hyvin samankaltaisia elämänkokemuksia, joista käymme mielenkiintoisia keskusteluja usein tavatessamme. - harjoitus -> mestari
Sosiaalisuuteen pätee sama kuin moneen muuhunkin asiaan: harjoitus tekee mestarin. Ajan mittaan yritys ja erehdys opettaa löytämään ne tavat, joilla onnistut.
- asiaaa
niin mulla on sama ongelma en osaa laatia ystävyys suhteita en osaa olla sosiaalinen jos joku alkaa puhua jotain mene aivan lukkoon, ja se voi johtuu siitä että en luota itseeni ja olen ujo ja jos luotan itseeni pelkään että luotan liikkaa ja kaikki menee (pilalle) olen ollut yksinäinen 3-luokasta asti tai nyt olen 7luokalla minulla on 4 kaveria 1 kaveri on kauhean ujo se ei uskalla puhua ja se on kauhean syrjäytynyt se vaan ei kertakaikkkea haluu olla meidän luokkalaiset kaa eikä poikien kaa!3 kaveria on ihan jees toinen on aika lapsellinen (mut se ei haittaa) mutta heidenkään kanssa en ole vapaa-ajalla minua ärsyttää koska olen nuori 13 vuotias ja kaikki minun ikäiseni ovat tostensa kanssa vapaa ajalla ja tekevät kaikkkea yhdessä ja puhuvat koulussa kaikkea mitä oli tehnyt yms.. olen yrittänyt pyytä niitä kavereitani ulos ja mun luokseni mutta se syrjäytynyt ei halua tulla ku se ei vaan tuu!! vapaa-ajalla mun luo!! ja se on kauheen ärsyttävää(mut tuntuu et mun pitää olla sen kaa koulussa ku sillä ei oo yhtää kaverii muuten) ja ne loput 3 kaverii asuu niin kaukana että niillä ei ole mahdollisuutta tulla luokseni ja minulla ei heidän luoksensa.Minä välillä vihaan itseäni ajattelen yksin miksi minä olen tällainen?syrjäytynyt?miksi minulla ei ole kavereita? miksi minä en osaa luoda ystävyyv suhteita? ja aina kun menen koulun liikunta yms: kerhoihin vapaa-ajalla kaikki ihmiset katsovat mua päästä varpaisiin halveksuen ja minä tyhmä kiinnitän heihin vvielä huomioni ja alan katsomaan itseäni että oonko mä nyt hyvän näköne yms: mä tarviin apuu haluun ystävii oon syrjäytynyt ja masentunut ja se saa luvan riittää istun illat yksin kotona ja yms! olisiko kennellään mitään neuvoja :) kiitti jo etukäteen!
- Tuttu juttu.
asiaaa: "minulla on 4 kaveria"
Hieno juttu, että sulla sentään on joitakin kavereita koulussa! Ja hieno juttu sekin, että et ole jättänyt yksin sitä yhtä kaveriasi, joka "ei vaan tuu" sun luokse vapaa-aikana! (Olet hänelle tärkeä ihminen!)
En osaa oikein sen kummempia neuvoja antaa. Vaikka kaverit olisi pinnallisiakin niin onhan ne silti parempi kuin ei mitään. Ja vaikkette vapaa-aikana tapaakaan, niin silti on tosi hyvä juttu, ettei koulussa tarvitse olla yksin!
Minullakin oli kouluaikana 5-9 luokilla lähinnä vain koulukavereita, vapaa-aikana harrastin omia juttujani itsekseni (liikuntaa, musiikkia, lukemista). Esim. liikuntaa harrastin ryhmässä, mutta olin yksin siinä joukossa eli menin vaan mukana, mutten oikein puhunut kenenkään kanssa mitään. Tutulta myös kuulosti tuo kertomasi asia, että sinua katsotaan halveksuen...
Kyselit siis neuvoja... ehkä neuvoksi voisi antaa sen, että yrittäisit tehdä elämästäsi elämisen arvoista, vaikkei niitä ystäviä kovin paljoa olisikaan. Tekisit itsellesi mieluisia asioita. Ja se, että osaisit iloita niistä vähistä ystävistä, mitä sinulla on, vaikket heitä usein tapaisikaan. - NuoriNainen
Kun minä olin sinun ikäinen, toivoin että joko pääsisin lastenkotiin tai saisin kuolla. Uskoin että minusta ei koskaan ole mihinkään ja että olen erilainen kuin muut. Ja nyt paaaaaljon myöhemmin olen kuitenkin onnellinen, sanoisin että jopa paljon onnellisempi kuin moni muu :)
Tärkein asia: ei saa halveksua itseään!! Itseään pitää arvostaa. Älä ajattele, että se on sinusta kiinni, että ihmiset töllää (niin ne tölläsivät minuakin). Uskon että pystyt olemaan vähintään yhtä hyvä ystävä kuin muutkin, mutta sinulla on vaan niin huono tuuri, että et ole vielä sattunut kohtaamaan oikeita ihmisiä. Sulla ei varmaan ole ketään kuka osaisi sanoa mitä kaikkea sinä teet hyvin ja miten ihana ihminen sinä olet (minulla ei ainakaan ollut). Mutta älä menetä toivoasi! Joku päivä kaikki muuttuu, ja huomaat miten hienoa on olla juuri sinä.
Kai sinä harrastat jotain?
- Epäsos erakko
Miksi sen pitäisi onnistua? Hyväksy itsesi. Ole onnellisesti oma epäsosiaalinen itsesi. V**** muista.
- Miksi?
Miksi sitten pitäisi onnistua olemaan onnellisesti epäsosiaalinen? Aloittajan olisi parempi hyväksyä itsensä kuin koittaa väkisin muuttua erakkohenkiseksi. Sosiaalisia taitoja voi oppia, mutta kaipuu merkityksellisiä ihmissuhteita kohtaan on osa ihmisyyttä josta ei niin vaan pääsekään eroon.
- z
Täytyy vaan jaksaa yrittää...
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1242150Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1352053Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2111822Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2581498Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341404Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5581181Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.501005Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115942Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse350936