hänhän ei ollut edes ehdokkaana kisassa,mutta siitä huolimatta KANSA äänesti hänet toiseksi - se kertoo kaiken.
Mitä Mannerheimiin tulee,niin esim.Tampereella on edelleen paljon porukkaa,joiden mielestä marski on vaan pelkkä "lahtari-kustaa" - sensijaan Ryti kyllä kelpaa heille.
Mitä Mannerheimiin tulee,niin esim.Tampereella on edelleen paljon porukkaa,joiden mielestä marski on vaan pelkkä "lahtari-kustaa" - sensijaan Ryti kyllä kelpaa heille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se olisikin kumma juttu jos punikit kannattaisi Mannerheimia - tällä palstalla tosin sekin on mahdollista,sen verran sekaisia tyyppejä ovat.
Kuului Mannerheim rauhanoppositioon sodan loppupuolella.
Kun HItler kesäkuussa 1942 vieraili Mannerheimin luona tämän syntymäpäivillä, oli Ryti vielä melkoisesti Hitlerin lumoissa, mutta Mannerheim joka realistisesti arvioi Saksan itärintaman tilanteen (varsinkin Hitlerin omituisen rehellisten tilitysten perusteella) jo paljon varautuneempi. Mannerheim kun oli alkanut katua edellisen vuoden uhkapeliään, jolloin hänkin oli antanut innostuksen ja uskon Saksan voittoon viedä itsensä mukanaan, mistä seurauksena oli ollut esimerkiksi suursuomalaishenkinen "miekantuppipäiväkäsky" 11.7.1941 joka selkeästi ilmaisi Suomen johdon silloiset sodanpäämäärät. Mannerheim ei myöhemmin tahtonut myöntää sen enempää muille kuin itselleenkään sitä että hänkin, vanha Saksan vastustaja, ententen mies ja Venäjän tuntija, oli tullut veikanneeksi väärää hevosta.
Mannerheimin mielen kääntymys alkoi jo syksyllä 1941, kun saksalaiset epäonnistuivat ensin Leningradin valtaamisessa ja sen jälkeen etenemisessä lounaasta Syvärille suomalaisia kohtaamaan. Vuoden 1941 lopulta alkaen Mannerheim muuttui haluttomaksi avustamaan saksalaisia millään ratkaisevilla aktiivisilla hyökkäystoimilla. Toisaalta myös Suomen armeijan hyökkäyskyky oli siinä vaiheessa jo loppuun kulunut. Joukkojen moraali aleni heti kun kesällä 1941 luvattua nopeaa voittoa ei saatukaan. Pitkä asemasota sai suomalaisten taisteluhengen suorastaan luhistumaan, mikä ilmeni siinä kuinka nopeasti suomalaisten rintama luhistui Kannaksella kesäkuussa 1944. Kuten joulukussa 1939, Mannerheim uskoi jo hetken, että koko Suomi on mennyttä, ja vaipui depressioon, jopa epätoivoon.
Mannerheimia on syytetty siitä että venäläisten suurhyökkäyksen hetkellä suomalaiset joukot oli ryhmitetty väärin: Kannaksen puolustus oli suhteettoman heikko, Syvärin sillanpään miehitys suhteettoman vahva. Mutta juuri siksi, että ryhmitys oli väärä, se oli oikea. Sillä Kannaksen puolustus olisi jyrätty maahan ja sotkettu saveen joka tapauksessa, oli se kuinka vahva tahansa. Sellainen sotakoneisto oli puna-armeija kesällä 1944, jolloin venäläiset murskasivat Valko-Venäjän alueella koko Saksan itärintaman keskisen armeijaryhmän. Itä-Karjalasta peräytyvät joukot muodostivat sen reservin, jonka Mannerheim saattoi heittää tulee Viipurin menetyksen jälkeen saavuttaakseen ne muutamat "torjuntavoitot" joista Suomessa on kehittynyt niin vahva kansallinen myytti.
Juu, Koro se tuntee historian. Persut ovat enimmäkseen mutu-tiedon varassa. Olisi hyödyllistä Eerolan, Halla-ahon ja muiden vähän nähdä asiat tältäkin kantilta. Ettei jäätäisi ryssävihan ja kylmän sodan traumojen poteroihin makaamaan.
Saksassa Hitlerin äänestäminen oli kiellettyä samaisessa leikkimielisessä äänestyksessä. Ja onko tuo mikään ihme, että Ryti pärjäsi hyvin, kun Lasse Lehtinen runkkasi puhelimen melkein hajalle häntä äänestäessään.
Rytin suuren virheen olen aiemmin jo todennut: Suomen pankin väärä rahapolitiikka 1930-luvulla. Vuosikymmenen alkupuolella Rytin Lontoon pankkiirien mielen mukainen mutta Suomen kansallisten etujen vastainen tiukka linja kärjisti pulavuosien sosiaalista kriisiä lietsoen lapualaisuutta ja muita ääriliikkeitä. Vuosikymmenen loppupuolella tuo sama linja vaikutti siihen, ettei Suomella ollut puutteellisen varustelun vuoksi takanaan sitä sotilaallista voimaa, jota Suomen hallituksen Moskovan neuvotteluissa syksyllä 1939 omaksuma uhmamielinen taipumattomuus olisi edellyttänyt.
Mannerheim tiesi syksyllä 1939 armeijan kurjan tilan ja kehotti Suomen hallitusta myönnytyksiin Neuvostoliitolle - turhaan, koska varsinkin ulkoministeri Erkko ajatteli enemmän mainettaan länsimaisen lehdistön silmissä kuin Suomen eloonjäämistä. Mannerheim ihmetteli, mitä Suomi teki muutamalla Suomenlahden saarella ja palasella Kannasta - kannataisiko muka niiden vuoksi mahdollisesti joutua otaan, josta voisi tuloksena olla ainoastaan tappio tai täydellinen tuho? Tuhon Suomi vältti, mutta tappio tuli, ja Mannerheim joutui - ei vielä viimeistä kertaa elämässään - uhrautumaan ja johtamaan häviöön tuomittua sotaa.
Kautta koko Suomessa viettämänsä elämän Mannerheim joutui tavan takaa suomalaisten typeryyden uhriksi: v. 1918, jolloin Svinhufvudin senaatti kutsui saksalaiset miehittäjät maahan ja luovutti Suomen vasta julistetun itsenäisyyden Saksalle (nykyaikana historia toistaa tässäkin itseään) - mikä pakotti Mannerheimin lähtemään maanpakoon -, v. 1919, jolloin suomalaiset kieltäytyivät auttamasta Mannerheimia vapauttamaan Pietarin (koska suomalaiset halusivat keinotella bolševikkien kanssa edullisen rauhansopimuksen) - mikä mahdollisti neuvostojärjestelmän säilymisen vuoteen 1991 saakka - ja v. 1939, jolloin Suomen hallitus armeijan heikkoudesta ja Mannerheimin varoituksista piittaamatta pelasi mieluummin uhkapeliä (Tanner: sotaa ei tule!) kuin yritti voittaa aikaa lisävarustelulle suostumalla Neuvostoliiton ehtoihin Moskovan neuvotteluissa - minkä vuoksi Suomen vanha valtioalue, Suomen perustajan, keisari Aleksanteri I:n luomus, silpoutui peruuttamattomasti.
Mannerheim, suurin suomalainen, oli liian suuri mies pienelle maalle, pikkusieluiselle kansalle. Jos vanha Venäjä olisi säilynyt, olisi Mannerheimilla, uskollisella keisarikunnan miehellä, ollut ansaitsemansa toiminkenttä ja -ympäristö. Suurin suomalainen oli myös suuri venäläinen.
Pitäisikö sinun muuttaa Venäjälle - kun sitä niin ihailet.
Voishan sen Venäjän liittää Suomeen, niin ei tartte muuttaa.