Olen tavannut ensirakkauteni vuosien jälkeen uudestaan....hän on kala-herra,jonka kanssa jäi niin paljon kesken aikoinaan.Olemme muutamia kertoja jutelleet puhelimessa ja hän kaipaa/muistelee minua edelleen.(aikaa välissä 5vuotta)Hänellä on huonosti menevä suhde tällähetkellä,josta ei oikein osaa lähteä.
Kertokaa kala-ihmiset,jotta ymmärtäisin häntä paremmin.Miksi on vaikea lähteä,ei lapsia,ei avioliittoa????Mutta nyt en osaa jatkaa omaa elämääni,kun hän pitää minua "oudosti"otteessaan...jos ymmärrätte mitä tarkoitan.yritän puhua hänelle...hän jotenkin vaihtaa aihetta tosi hienosti,joten puhelun loputtua huomaan,ettei vastauksia tullutkaan.Olen ollut ottamatta yhteyttä,mutta hän ottaa minuun päin ja puhuu todella kauniita.Auttakaa,mitä hän ajattelee????
Kertokaa kala-ihmiset,jotta ymmärtäisin häntä paremmin.Miksi on vaikea lähteä,ei lapsia,ei avioliittoa????Mutta nyt en osaa jatkaa omaa elämääni,kun hän pitää minua "oudosti"otteessaan...jos ymmärrätte mitä tarkoitan.yritän puhua hänelle...hän jotenkin vaihtaa aihetta tosi hienosti,joten puhelun loputtua huomaan,ettei vastauksia tullutkaan.Olen ollut ottamatta yhteyttä,mutta hän ottaa minuun päin ja puhuu todella kauniita.Auttakaa,mitä hän ajattelee????
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivottavasti tänne kirjoittelevat kalamiehetkin, mutta tässä kuitenkin pieni annos selitystä.
Minulta meni 9 kk jättää exäni - ainoastaan siitä syystä, että yritin löytää jonkun "kauniin" tavan irrota siitä suhteesta. Varsinaista kaunista tapaa jättämiseen ei taida olla, mutta sellaista kalat yrittävät. Tunnen kyllä myös pari kalamiestä, jotka ovat ns. roikkuneet edellisessä suhteessa juuri sen takia, kun eivät vaan "kauniisti" pääse siitä lähtemään.
Kärsivällisyys on siis se juttu, jota sinulle suosittelisin. Jaksa kuunnella kalamaisen typeriä selityksiä jopa lähes vuosi (sillä se tosiaankin saattaa kestää kauan ennen kun kalamiehesi pääsee irti edellisestä)...
Loppujen lopuksi kärsivällisyys palkitaan, sillä sen jälkeen kun kala on jonkun jättänyt, hän ei enää koskaan katsele taakseen, vaan keskittyy täysillä tulevaan.
Vikahan se on, mutta kalojen pahin helmasynti taitaa olla juuri se, että pelätään niin kauheasti muiden ihmisten loukkaamista. Ja se johtaa siihen, että kidutetaan sekä itseään että sitä tulevaa ex:ää :)! Toivottavasti tämä vähän valottaa kalojen ajattelua.
Tsemppiä sulle Fiona, yritä kestää jahkailevaa kalaasi... hän ottaa sinuun yhteyttä, puhuu kauniita ja toivoo sun olevan vierellään kannustamassa ja valitettavasti myös odottamassa epämääräisen ajan, kunnes hän on valmis pistämään kaikki poikki edelliseen :).
..Kyllähän minä yritän,mutta kun tuntuu niin vaikealta.Hän täyttää ajatukseni päivin ja öin ja nyt ollut 3 pvää täysin hiljaista...siis ei ole soittanut.Onko se liian ahdistavaa,jos minä nyt sit kummiskin soittaisin hänelle ja juttelisin ihan niitä näitä?
Sitä en tosiaankaan tarkoittanut, että SINUN pitäisi jättää kokonaan yhteydenpito nollille. Ei semmoinen yhteydenpito kaloja painosta, kunhan vaan jättää tarpeeksi sitä "haahuilemistilaa". Päinvastoin, "niitänäitä"-jutustelu saattaa olla juuri sitä mitä kalasi tarvitsee tässä tilanteessa. Ei mitään painostusta, vaan juuri semmoista yhteydenottoa, joka muistuttaa sinun olevan paikalla tarvittaessa... sillä välin kun hän yrittää selvittää omassa päässään liikkuvia sotkuja. (Enkä tosiaankaan tarkoita mitään kynnysmatoksi alistumista tuolla kun sanoin, että olet paikalla tarvittaessa... Varmaan tiedät mitä tarkoitan.)
Edelleen - yritä jaksaa sitä kalaa. TIEDÄN tasan tarkkaan, että me osataan olla aika rasittavia välillä! :) Tsemppiä edelleen!
Itse roikuin myös exässä kauan ennen kuin sain lähdettyä.Mietin vuoden päivät että miten tästä pääsisi lähtemään ja ajattelin joskus,että kai tämä tästä taas..mutta sitten ei kuitenkaan.Vuosi siinä meni miettiessä suhteen lopetusta.Hiljaa kai sitten hyvää tulee..ollaan hyviä ystäviä exän kanssa yhä!!
Eilen soitin 2 kertaa,mutta hän ei vastannut puhelimeen..:(Oliko sitten vaikeassa paikassa?
Tänään olen toivonut hänen soittavan takaisin,mutta ilmeisesti turhaan....Olen todella ymmälläni.eipä auta kuin odotella,josko jotain kuuluisi joku päivä.Itse en viitsi enää yrittää,jos vaikka olen tietämättäni aiheuttanut soitollani jonkinlaisen polemiikin tai...en tiedä.Kiitos kannustuksesta sinulle.
Onko sun mielestä nyt ajateltava, että kala ei sittenkään ollut mielestään niin huonossa suhteessa, että kandeis luovuttaa vielä? Lopeta turha odottelu ja kysy. Jollei vastausta kuulu, kala tuskin tahallaan kiusaa, ehkei hän itsekään tiedä. Jos tahdon olla yhä yhteydessä ainakin kaverimielessä, kerro hälle se ja paljasta myös, että sulla on silti suurempiaki tunteita. Tai salaa kaikki ja luota kalaan.
tarinasi muistuttaa paljolti omaani...joskaan meidän jutumme ei ikinä kehittynyt suhteeksi asti minun tyhmyyksieni takia...mutta myös minulla on sama tunne kuin sinulla,pyörii mielessä koko ajan vastauksiakin tulee välillä ja "kiihkeää"on kun nähdään mutta joku kummallinen muuri ympärillä josta en pääse läpi...välillä tuntuu kyllä että luovutan mutta tunteet vie aina voiton...tuntuu vain välillä roikkumiselta...mut yritetään fiona jaksaa jospas meidän sitkeys palkitaan...se olisi kyllä enemmän kuin mikään muu asia...todellinen lottovoitto...