Mitä olette mieltä, onko normaalia ettei vähän alle 30v muista lapsuudesta juuri mitään? Ja se että edes alkaisin miettimään lapsuuttani enemmän saa aikaan ikäviä tuntemuksia. En vain pidä vanhojen muistelemisesta vaiko jotain muuta?
Ihmettelen välillä kun mieheni, tai jotkut ystäväni puhuvat esim lempileikeistään lapsena, tai siitä mitä tykkäsivät syödä tai ylipäänsä millaisia ovat olleet pienenä....Ja kun en tiedä/muista yhtään mistä olen pitänyt lapsena tai millanen lapsi olen ollut.
Okei lapsuuteni ei ollut ehkä mikään kaikkein auvoisin, muutettiin perheenä paljon, isä oli jatkuvasti poissa kotoa, ja silloin kun oli kotona, oli ajoittain väkivaltainen sekä äitiä, että meitä lapsia kohtaan. Tästäkään en tosin muista mitään yksityiskohtia sen kummemmin, tai haluakaan muistella, mutta pitäskö? Mitä kaikkea muuta en muista??
Lievää masennusta on elämässäni ollut aika ajoin, ja lapsen syntymän jälkeen sairastuin keskivaikeaan masennukseen, jonka aikana jouduin turvautumaan mielialalääkkeisiin ja psykologin juttusillakin kävin muutamia kertoja.
Nyt puoli vuotta lääkityksen lopetettuani voin suht hyvin, mutta välillä en saa unta iltaisin ja mietin tällasia asioita...
Ihmettelen välillä kun mieheni, tai jotkut ystäväni puhuvat esim lempileikeistään lapsena, tai siitä mitä tykkäsivät syödä tai ylipäänsä millaisia ovat olleet pienenä....Ja kun en tiedä/muista yhtään mistä olen pitänyt lapsena tai millanen lapsi olen ollut.
Okei lapsuuteni ei ollut ehkä mikään kaikkein auvoisin, muutettiin perheenä paljon, isä oli jatkuvasti poissa kotoa, ja silloin kun oli kotona, oli ajoittain väkivaltainen sekä äitiä, että meitä lapsia kohtaan. Tästäkään en tosin muista mitään yksityiskohtia sen kummemmin, tai haluakaan muistella, mutta pitäskö? Mitä kaikkea muuta en muista??
Lievää masennusta on elämässäni ollut aika ajoin, ja lapsen syntymän jälkeen sairastuin keskivaikeaan masennukseen, jonka aikana jouduin turvautumaan mielialalääkkeisiin ja psykologin juttusillakin kävin muutamia kertoja.
Nyt puoli vuotta lääkityksen lopetettuani voin suht hyvin, mutta välillä en saa unta iltaisin ja mietin tällasia asioita...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan se, ettei muista paljoakaan, on juuri merkki siitä, että kokemukset on olleet ikäviä. Vaan mahtaako sitten olla niin tärkeää muistaa kaikkea? Jos oikein mietityttää nämä asiat, niin voithan tosiaan hakeutua keskustelemaan psykologin kanssa...
asiat tuntuvat kovasti vaivaavan sinua, kannattaisi hakeutua uudelleen juttelemaan ammattilaiselle. En tiedä kokemuksesta, onko helpompaa saada aikaa varattua jne. jos on jo aiempaa hoitohistoriaa, luulisi että on. Monella ikäviä lapsuudenkokemuksia omaavalla viimeistään se oman lapsen syntymä/kehityksen seuraaminen laukaisevat pohdintoja omasta menneisyydestä, joten siinä mielessä ei ole yllättävää, miksi tämä tapahtuu sinulle nyt. Se, että olet unohtanut menneisyytesi, on myös palvellut toimintakykyäsi stressaavan elämänjakson aikana.
Tilanteesi on tuttu, sillä omaan samantyyppisen menneisyyden. En muista paljoakaan ikävuosista 0-7, en oikeastaan muuta kuin sellaisia "valokuvamuistoja" sieltä täältä, joista en tiedä, olenko myöhemmin kehitellyt ne näkemistäni lapsuuden valokuvista vai muistanko todella omakohtaisesti.
varmistamiseksi, ettet siirrä lapsuudenkotisi tunnetiloja ja käyttäytymistä omaan perheeseesi, kannattaa selvittää asioita ainakin jollakin tavoin. Mutta esimerkiksi terapiasta ei ole kovinkaan suurta hyötyä, ennen kuin koet itse sen tarpeelliseksi. Mahdollista on, että masennus uusii, jos jatkat pinnallisesti unohtamista, mutta monet asiat siellä taustalla vaikuttavat hyvinvointiisi.
Ammattilaisille- missä?
Psykiatria on ammattilainen vain ihmisten kauppaamisessa hermomyrkky tehtaille ikuiseksi orjaksi.
Psykiatrit ovat ammattilaisia valehtelemaan,
He valehtelevat että moninaiset kehon kivut on mielisairautta, vaikka ei ole yhtä ainutta tautia joka ei tekisi moninaisia oireita, eikä yhtä ainutta jossa olisi vain yksi oire, eli psykiatrit valehtelee, tehdäkseen vain hullun papruja ja kerätäkseen rahaa tohtori kollegojensa omistamille lääketehtaille.
Psykiatrit valehtelee että yksilöllä on kemiallinen epätasapaino, labrassa mittaamatta, josta sokeakin näkee että he valehtelee.
Psykiatrit valehtelee että psyche taudit on geneettisiä.
1.psy che taudit on suulla tehtyjä psykiatrin vainoharhaisuudessa ihmisten päälle latjattuja raskaita taakkoja kannettavaksi olevia kuvitteellisia tauteja joita yksilöllä ei ole, mutta psykiatrit listaa rahan saannin takia niitä ihmisten taakaksi.
Ja kuka on kenenkään psyykestä (näkymätön sisin) geenejä onkinut,
Eli äärimmäisen paksu valhe on se että näkymättömän sisimmän taudit (joita ei ole olemassa) on geneetisia.
Jos siis käsket ihmisiä "ammmattilaiseille" se on sama kuin käskisit ammatti valehtelijalle,
Itse olen 20 v, en muista lapsuudestani kuin joitain yksittäisiä asioita. En edes halua kaivella menneisyyttä, mutta hämää että jotkut muistaa jokaikisen pienenkin asian lapsuudestaan. Voiko mt lääkitykset vaurioittaa aivoja? En muista edes peruskoulussa opittuja asioita.
Mun ihanin muisto lapsuudesta:lauantaisin koulusta kotiin, savun tuoksu piipusta, leipomusten tuoksu myös, perunalaatikon tuoksu...isä tuli viikon työreissulta kotiin, ihana saunan odotus, sitten ruokailu...äiti teki kaiken tämän navettatyöt päälle, kantovesi...mut tämä ihanuus on piirtynyt mieleen...
Sä oot sitten tosi vanha kun lauantaina käyty koulua.
Ota valokuva-albumisi esiin ja kattele kuvia niin voi muisti virkistyä. :)