Olen niin yksin tämän sairauteni kanssa,voin huonosti ja voimat hiipuvat tunnen sen alan kuolla sisältä päin.Talous asiat vielä pahentavat tilannetta puolisoni on tähän asti jaksanut minua,mutta nyt hänkin on masentunut.H än ei puhu paljon mitään koettaa työt tehdä ja lapsista huolehtia parhaansa mukaan.Minä olen vaan taakka kaikille ja en kestä sitä enää.Syön lääkkeeni ja yritän pitää kodista huolta ja käydä töissä sillon kun töitä on.En kerjää sääliä kaipaan ihmistä jolle puhua näistä asioista,selvittää päätä ja koettaa jotenkin selvitä huomiseen.
Minä ja masentunut maailmani
Pelokas nainen
2143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten niin vaan taakka, sinullahan on lapset. Ei äiti ole koskaan "vaan taakka" lapsilleen, sellaisen ajatteleminen on ihan älytöntä. Tai sanoisinko masentunutta.
Koittakaa puhua, sinä ja miehesi, rehellisesti ja vakavasti näistä asioista, jakakaa masennus keskenänne, älkää lukkiutuko toisillenne. PÄÄTTÄKÄÄ tukea toisianne ja jakaa taakkanne! Olette molemmat tärkeitä ihmisiä tässä maailmassa. Joillakin ei ole perhettä eikä ystäviä ja ainoa omainen on viranomainen.
Et sinä taakka ole lapsilles etkä myöskään puolisolle, mutta masentunt kokee noin. Kirjoittaminen ja puhuminen auttaa purkamaan ja työstämään pahaa oloa. Ei se mitään sääliä ole jos purkaa sisintään jonkun kanssa. Jos et ole liikunnallnen niin kokeile vaikka puolen tunnin rivakkaa ulkoilua. Sen jälkeen on mieli hieman parempi.
Eiköhän välistä useimmilla ole masentavia kausia, mutta elämä voi lkaa hymyilemaan jälleen.