Kannattaako yksinäisyyttä salailla?

Mielestäni kannattaa kertoa rehellisesti, jos jos joku kysyy tai asia tulee muuten puheeksi. Kuten sanoit, valehtelu ei kanna kovin pitkälle. Huono idea on myös alkaa heti aluksi alkaa tilittämään yksinäisyyttää ja elämän kurjuutta.

Mä olen ainakin kuuluttanut monesti facebookissa olevani yksinäinen. Joten kaikki mut tuntevat tietää mut ketään ei välitä vaikka kuolisin tähän paikkaan.

Riippuu tilanteesta. Liian avoimesti sitä ei kannata tuoda esiin, koska se lisää ennakkoluuloja.

Ei kukaan huuda kadulla että "Mulla on syöpä! Mulla on syöpä!". Sama juttu on tietysti yksinäisyydenkin kanssa ettei sitä kannata väkisin toitottaa ympärilleen. Varsinkin jos on ns. täysin yksin, ei yksin kuten monet tuntuvat olevan eli löytyy satoja kavereita kumppani mukaan lukien mutta yksinäisyys silti riivaa...

Koskaan ei kannata kertoa väkinäisiä valheita yksinäisyydestä eli ainoastaan ns. uskottavia tai sellaisilta kuullostavilta. Tai sitten melkein rehellisesti toteaa että on yksin jne. ja se saattaa haitatakin mutta ei tee siitä liian isoa numeroa.

Jaaaaa...? No mutta jos ihmisellä on ihmisiä joille kertoa kuvitteellisista kavereistaan, sittenhän kyseinen ihminen ei voine olla ainakaan täysin yksinäinen. Niin, elleivät sitten nekin ihmiset ole kuvitteellisia joille tämä ihminen kuvitteellisista kavereistaan kertoo.

En tiedä miksi kukaan kertoisi todelliselle ihmiselle epätodellisista ihmisistä.

Mielestäni ei kannata valehdella ja sepustella kuvitteellisista kavereista, mutta ei myöskään mainostaa yksinäisyyttään. Kannattaa ottaa esille positiivisia asioita elämässään, ja pieni valkoinen valhe menneisyydestä ei mielestäni ystävyyttä kaada jos se on tilanteeseen sopiva eikä johda mihinkään. Ihmiset ovat kuitenkin pinnallisia eivätkä aina ymmärrä miksi ihminen on niin yksin. Jos alkaa surkuttelemaan että "minä olin aina se joka valittiin viimeiseksi joukkueeseen ja olen niin yksin ja surkea", se ei ole hyvä juttu.

Ilman muuta se että ei ole kavereita pitää pystyä salaamaan, ellei sitten halua olla lopun ikänsäkin yksin.
Kannattaa keksiä jotain kavereita ja menemisiä jos ei niitä ole, näiden kuvitteellisten kaverien väliin sitten yrittää soveltaa tapaamiset uuden tutustumisvaiheesa olevan henkilön kanssa.

Jos joku valehtelee sinulle yksinäisyydestään, voi olla että hän ei halua sinua ystäväkseen. Eli jos kertoo sulle että on yksinäinen niin voi pelätä että heti pyydät häntä ties minne ja milloinkin ja sitten hän ahdistuu vaan lisää, kun ei ole hakenut sellaista ystävyyttä jne. Vaikka on yksinäinen, ei se tarkoita että hyväksyisi itselleen minkälaisen seuran tahansa. Se voi vaan lisätäkin pahoinvointia kun väkisin yrittää tulla toimeen jonkun kanssa jostai ei edes pidä. Valehtelu on eri kun pienet valkoset valheet. Hän on käyttänyt tuota huijaamista oman hyvinvointinsa vuoksi, ei sen tarvitse olla paha asia. Jos välität niin ymmärrä häntä. Ei oo myöskään helppoa myöntää jollekin tutulle "olen yksinäinen YHYYYYY KUKAAN EI HALUA OLLA MUN KANSSA PELASTA MINUT YÄÄÄ". Tollasen karujen faktojen laukominen voi olla helvetin vaikeaa kun tunteet saattaa pompsahtaa ilmaan, varsinkin jos toinen alkaa kysellä asiasta enemmän ja ei oo edes valmistautunut tms. Ehkä hän ei vaan halua seuraa, ja siks mieluumin sepustaa puoli keksittyjä tarinoita, jotta häntä ei pidettäisi ihan friikkinä joka ei tee muuta kun on yksin ja ei oo kiinnostunu muista ihmisistä. Ihmiset on niin ennakkoluulosia, heti leimataan kaikki hulluiks ja ties mikskä kun ei ole perus massaihminen.

Itse olen sitä mieltä että ei kannata salailla. Kaikilla on oikeus "omaan sisäiseen minäänsä" ja jatkuva salailu vain pahentaa omaa olotilaa. Yksinäisiä on niin paljon eri syistä tässäkin maassa, että rehellisyys voittaa varmasti. Voit löytää toisen yksinäisen, ehkä samasta syystä yksinäisen ja sitten teitä on taas kaksi, eikä kumpikaan yksinäinen.
Nm. itsekin välillä yksinäinen

Itse en salailisi asiaa, mutta tuskin kovasti mainostaisinkaan. Minulle ei tuota ongelmia todeta jollekulle, että satuin olemaan vaikkapa uudenvuoden aaton tai vapun omissa oloissani kotosalla pleikkaripelejä pelaillessa.

Yksinäisyydestä taas erikseen puhuminen on oma juttunsa, en pidä yksinäisyyttä häpeänä enkä välttämättä niin huononakaan juttuna, ja sanalla on oma "masentava" kaikunsa kuitenkin. Ja siitä voi sitten yksi sun toinenkin helposti päätellä että en ole tyytyväinen omaan sosiaaliseen elämääni, vaikka olisinkin.

Yksinäisethän voisi perustaa yksinäisten klubin. Epäilen ettei siellä olisi muita kuintämä perustaja, yksin. Yksinäiset haluaa olla ominnokkineen ja viettää aikaa itsekseen, tuskin osaisivat keskustellakkaan sakissa ja kaikki olisi yksinäisiä yhdessä.