Mitä mieltä olette siitä, kannattaako yksinäisyys yrittää salata muilta vai onko parempi olla avoin tilanteestaan? En itse ymmärrä, miksi niin moni kertoo muille keksittyjä tarinoida esim. uuden vuoden tai viikonlopun vietostaan kuvitteellisten kaveriensa kanssa, koska valehteleminen on kaikkea muuta kuin hyvä alku ystävyydelle. Miten muita voi päästää lähelleen, jos on kertonut niille kaiken maailman satuja kavereista joita ei ole olemassa? Jos sellaiset valheet tulee ilmi, siinä menee helposti luottamus kaikkeen muuhunkin ja sen jälkeen ystäviä on entistäkin vaikeampi löytää.
Kannattaako yksinäisyyttä salailla?
M
16398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mielestäni kannattaa kertoa rehellisesti, jos jos joku kysyy tai asia tulee muuten puheeksi. Kuten sanoit, valehtelu ei kanna kovin pitkälle. Huono idea on myös alkaa heti aluksi alkaa tilittämään yksinäisyyttää ja elämän kurjuutta.
Lisäisin vielä, että kannattaa käyttää jotain muuta määrettä kuin yksinäisyys, koska se viittaa tunnetilaan. Parempi vaihtoehto sanoa esim, ettei mulla ole kavereita (käyttäisin myös sanaa kaveri ystävän sijaan, koska suhteen kehittyminen ystävyyteen kestää sosiaalisesti lahjakkailta ihmisiltäkin kuukausia tai jopa vuosia). Normaali jatkokysymys on tietenkin "miksei", ja tähän kannattaa kehittää oman tilanteesi mukaan jokin sellainen vastaus, ettei toinen saa sinusta sellaista kuvaa, että olet koko ajan negatiivinen.
"miksei"
Useimmiten jos joutuu tuohon kysymykseen vastaamaan niin on jo heikoilla jäillä tututustumisessa.
Usein myös ns. luonnolliset selitykset ihmiset ymmärtävät parhaiten esim. "muuttivat muualle jne.". Kuin jos sanoo että "no eipä oo tuota koskaan ollukkaan".
No ei kyllä ole. Jos ajatellaan tilanne, että henkilö x ilmaisee, ettei mulla ole kavereita ja henkilö y ei kommentoi siihen mitään, niin y:n ensiajatus on jotain "takertuva reppana" tai muuta vastaavaa. Sitä vastoin jos on onnistunut luomaan positiivista ilmapiiriä edes jossain määrin ennen kuin yksinolo tulee puheeksi, niin y kyllä kysyy "miksei?", koska ihan ok syy yksinololle voi löytyä, ja y voi tahtoa tutustua lisää.
Kyllä tutustumisessa kaikkein tärkeintä on se, ettei anna itsestään juroa kuvaa. Ja sama kaava jatkuu tietenkin myöhemminkin, jos tuttavasuhde jatkuu.
Mä olen ainakin kuuluttanut monesti facebookissa olevani yksinäinen. Joten kaikki mut tuntevat tietää mut ketään ei välitä vaikka kuolisin tähän paikkaan.
Noni, susta saa negatiivisen ihmisen kuvan, joten kannattais vaihtaa taktiikkaa!
Mä lyön vaikka omaisuuteni vetoa et jos soittaisin jollekin mun tutulleni ja pyytäisin vaikka salille niin ei kukaan lähtisi. Voiko tässä tilanteessa olla muuta kuin negatiivinen, koska yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta mun elämä tai mun kanssa hengailu. Joskus kauan sitten kun yksinäisyys vitutti liikaa niin pyysin tuttuja baariin ja tarjosin niille kaljaa. No kyllä nyt ilmasen kännin takia kuka vaan lähtee mut muuten ei.
Riippuu tilanteesta. Liian avoimesti sitä ei kannata tuoda esiin, koska se lisää ennakkoluuloja.
Ei kukaan huuda kadulla että "Mulla on syöpä! Mulla on syöpä!". Sama juttu on tietysti yksinäisyydenkin kanssa ettei sitä kannata väkisin toitottaa ympärilleen. Varsinkin jos on ns. täysin yksin, ei yksin kuten monet tuntuvat olevan eli löytyy satoja kavereita kumppani mukaan lukien mutta yksinäisyys silti riivaa...
Koskaan ei kannata kertoa väkinäisiä valheita yksinäisyydestä eli ainoastaan ns. uskottavia tai sellaisilta kuullostavilta. Tai sitten melkein rehellisesti toteaa että on yksin jne. ja se saattaa haitatakin mutta ei tee siitä liian isoa numeroa.
Nimenomaan tuo on tärkeää, ettei tee asiasta numeroa. Lienee helpommin sanottu kuin tehty...
Jaaaaa...? No mutta jos ihmisellä on ihmisiä joille kertoa kuvitteellisista kavereistaan, sittenhän kyseinen ihminen ei voine olla ainakaan täysin yksinäinen. Niin, elleivät sitten nekin ihmiset ole kuvitteellisia joille tämä ihminen kuvitteellisista kavereistaan kertoo.
En tiedä miksi kukaan kertoisi todelliselle ihmiselle epätodellisista ihmisistä.
Mielestäni ei kannata valehdella ja sepustella kuvitteellisista kavereista, mutta ei myöskään mainostaa yksinäisyyttään. Kannattaa ottaa esille positiivisia asioita elämässään, ja pieni valkoinen valhe menneisyydestä ei mielestäni ystävyyttä kaada jos se on tilanteeseen sopiva eikä johda mihinkään. Ihmiset ovat kuitenkin pinnallisia eivätkä aina ymmärrä miksi ihminen on niin yksin. Jos alkaa surkuttelemaan että "minä olin aina se joka valittiin viimeiseksi joukkueeseen ja olen niin yksin ja surkea", se ei ole hyvä juttu.
Ilman muuta se että ei ole kavereita pitää pystyä salaamaan, ellei sitten halua olla lopun ikänsäkin yksin.
Kannattaa keksiä jotain kavereita ja menemisiä jos ei niitä ole, näiden kuvitteellisten kaverien väliin sitten yrittää soveltaa tapaamiset uuden tutustumisvaiheesa olevan henkilön kanssa.
Jos joku valehtelee sinulle yksinäisyydestään, voi olla että hän ei halua sinua ystäväkseen. Eli jos kertoo sulle että on yksinäinen niin voi pelätä että heti pyydät häntä ties minne ja milloinkin ja sitten hän ahdistuu vaan lisää, kun ei ole hakenut sellaista ystävyyttä jne. Vaikka on yksinäinen, ei se tarkoita että hyväksyisi itselleen minkälaisen seuran tahansa. Se voi vaan lisätäkin pahoinvointia kun väkisin yrittää tulla toimeen jonkun kanssa jostai ei edes pidä. Valehtelu on eri kun pienet valkoset valheet. Hän on käyttänyt tuota huijaamista oman hyvinvointinsa vuoksi, ei sen tarvitse olla paha asia. Jos välität niin ymmärrä häntä. Ei oo myöskään helppoa myöntää jollekin tutulle "olen yksinäinen YHYYYYY KUKAAN EI HALUA OLLA MUN KANSSA PELASTA MINUT YÄÄÄ". Tollasen karujen faktojen laukominen voi olla helvetin vaikeaa kun tunteet saattaa pompsahtaa ilmaan, varsinkin jos toinen alkaa kysellä asiasta enemmän ja ei oo edes valmistautunut tms. Ehkä hän ei vaan halua seuraa, ja siks mieluumin sepustaa puoli keksittyjä tarinoita, jotta häntä ei pidettäisi ihan friikkinä joka ei tee muuta kun on yksin ja ei oo kiinnostunu muista ihmisistä. Ihmiset on niin ennakkoluulosia, heti leimataan kaikki hulluiks ja ties mikskä kun ei ole perus massaihminen.
Itse olen sitä mieltä että ei kannata salailla. Kaikilla on oikeus "omaan sisäiseen minäänsä" ja jatkuva salailu vain pahentaa omaa olotilaa. Yksinäisiä on niin paljon eri syistä tässäkin maassa, että rehellisyys voittaa varmasti. Voit löytää toisen yksinäisen, ehkä samasta syystä yksinäisen ja sitten teitä on taas kaksi, eikä kumpikaan yksinäinen.
Nm. itsekin välillä yksinäinen
Itse en salailisi asiaa, mutta tuskin kovasti mainostaisinkaan. Minulle ei tuota ongelmia todeta jollekulle, että satuin olemaan vaikkapa uudenvuoden aaton tai vapun omissa oloissani kotosalla pleikkaripelejä pelaillessa.
Yksinäisyydestä taas erikseen puhuminen on oma juttunsa, en pidä yksinäisyyttä häpeänä enkä välttämättä niin huononakaan juttuna, ja sanalla on oma "masentava" kaikunsa kuitenkin. Ja siitä voi sitten yksi sun toinenkin helposti päätellä että en ole tyytyväinen omaan sosiaaliseen elämääni, vaikka olisinkin.
Yksinäisethän voisi perustaa yksinäisten klubin. Epäilen ettei siellä olisi muita kuintämä perustaja, yksin. Yksinäiset haluaa olla ominnokkineen ja viettää aikaa itsekseen, tuskin osaisivat keskustellakkaan sakissa ja kaikki olisi yksinäisiä yhdessä.