Toisenlainen tarina

Itse aikoinaan painin tämän aborttikysymyksen kanssa. Olin 20v. ja olimme seurustelleet vähän aikaa ja sitten kävi vahinko. Salasin raskauteni ja ajattelin hoitavani abortin itse. Kävin lääkärissä ja aika oli varattu sairaalaan kaavintaan. Yöllä en saanut unta, pyörin sängyssä, itkin ja mietin, että mitä jos katuisin asiaa. Aamulla soitin sairaalalle ja peruin ajan, jossa onniteltiin. Olin vähän hämilläni. Nyt olisi sitten pakko kertoa asiasta poikaystävälle, joka tietty oli aika shokissa. Mutta onneksi ei vaatinut minua mihinkään vaan kysyi mitä aion tehdä. Nyt meillä on 5-vuotias tyttö, joka on päiväni paiste ja jota kohtaan rakkaus on kasvanut niin suureksi (alussa raskauden jälkeinen masennus), että en pystyisi kuvitella elämää ilman häntä! Miten jotakin voi rakastaa niin paljon, että tekisi hänen puolestaan mitä vain!
12279
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Ihanan valoisa ja elämänmakuinen tarina :)

Tämä aloitus tosin kannattaa ottaa visusti talteen, koska joillekin toisen ratkaisun tehneille katkerille kyynikoille se saattaa olla aivan liikaa..

Äänestä

Kiva että kerroit tarinasi. Uskon että monelle päätöksestään epävarmalle ja epätoivoiselle tämä voi antaa jotain avaimia omaan päätökseen.

Äänestä

Juuri näin elämä kantaa.

Jokaisen äidin kohdussa kasvaa hänen rakas lapsensa.

Juuri niin.

Äänestä

KIITOS Sinulle positiivisesta kirjoituksestasi !

Äänestä

Oikein kaunis tarina. Hyvä että aborttiakin joutuu miettimään yön yli ja parikin ja sen voi peruuttaa.

Ja on hienoa, että aloittaja löysit itsestäsi ne voimavarat, joilla lapsi kasvatetaan ja elätetään että tälle pystyy niillä voimilla antamaan tarvittavaa rakkautta ja hellyyttä, mitä jokaisella lapsella on oikeus saada.

Kaikilla näitä voimavaroja selviytymiseen ei ole, kun ongelmat ovat jo kasautuneet liika suuriksi.

Äänestä
  • "Jokaisella on voimavarat lapsesa hoitamiseen."
    --miksi sitten on äitejä jotka ovat tappaneet pienet lapsensa kun ne voimavarat on kulutettu loppuun eikä enää ole jaksanut?

    "Kenelläkään ei ole varaa lapsensa teilaamsieen."
    --joillakin on enemmän aborttiin voimaa kuin ajatella elämäänsä lapsen kanssa..

    "Onni onkaikkia varten, myös lasta ja äitiä varten. "
    --kyllä.. onni on kaikkia varten.. ja onneen kuuluu myös saada päättää elämästään haluaako lapsia vaiko ei..

    Äänestä

  • "Onni onkaikkia varten, myös lasta ja äitiä varten."

    Minä luen "kaikkiin" myös naisen tai äidin, joka on vaikka tehnyt abortin.

    "Jokaisella on voimavarat lapsesa hoitamiseen."

    Toisilla näitä voimavaroja ei ole, muuten abortteja ei tehtäisi, eikä myöskään jo syntyneitä lapsia jouduttaisi ottamaan niin paljon huostaan. Nyt on kaikki lastenkodit ja sijoituspaikat ääriään myöten täynnä.

    Äänestä

  • pupu tupuna kirjoitti:

    "Jokaisella on voimavarat lapsesa hoitamiseen."
    --miksi sitten on äitejä jotka ovat tappaneet pienet lapsensa kun ne voimavarat on kulutettu loppuun eikä enää ole jaksanut?

    "Kenelläkään ei ole varaa lapsensa teilaamsieen."
    --joillakin on enemmän aborttiin voimaa kuin ajatella elämäänsä lapsen kanssa..

    "Onni onkaikkia varten, myös lasta ja äitiä varten. "
    --kyllä.. onni on kaikkia varten.. ja onneen kuuluu myös saada päättää elämästään haluaako lapsia vaiko ei..

    että naiset ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten vammaisetkin, eikä heitä tuomita juuri koskaan edes lapsensa taposta.

    Naisia tosiaan pidetään henkisiltäkin voimavaroiltaan vähäisinä, syystä?

    Onneen kuuluu myös saada päättää ennen seksiä, haluaako lapsia vaiko ei..

    Äänestä

  • Ehkä siksi kirjoitti:

    että naiset ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten vammaisetkin, eikä heitä tuomita juuri koskaan edes lapsensa taposta.

    Naisia tosiaan pidetään henkisiltäkin voimavaroiltaan vähäisinä, syystä?

    Onneen kuuluu myös saada päättää ennen seksiä, haluaako lapsia vaiko ei..

    "että naiset ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten vammaisetkin, eikä heitä tuomita juuri koskaan edes lapsensa taposta."

    No ei kai naiset ole sitten kovin vähäisiä henkisiltä voimavaroiltaan, jos ovat kerran onnistuneet ajamaan asiansa vastuuvapaudesta näin tehokkaasti :D Tämähän todistaa aivan muusta...

    Jokainen määrittelee onnen omalla tavallaan, ja käsittelee asiaa lähinnä oman onnensa näkökulmasta, ei muiden. Olen kyllä viimeisestä virkkeestäsi täysin samaa mieltä.

    Äänestä

  • Nukku-Miia kirjoitti:

    "että naiset ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten vammaisetkin, eikä heitä tuomita juuri koskaan edes lapsensa taposta."

    No ei kai naiset ole sitten kovin vähäisiä henkisiltä voimavaroiltaan, jos ovat kerran onnistuneet ajamaan asiansa vastuuvapaudesta näin tehokkaasti :D Tämähän todistaa aivan muusta...

    Jokainen määrittelee onnen omalla tavallaan, ja käsittelee asiaa lähinnä oman onnensa näkökulmasta, ei muiden. Olen kyllä viimeisestä virkkeestäsi täysin samaa mieltä.

    vammaisetkin hoitaneet itse asiansa?

    Onhan miehiä ja naisia joka lähtöön. Muistan miten ihaillen katsoin lapsena dokumenttia äänioikeuden puolesta taistelleista naisista, mutta joissain asioissa on menty liian pitkälle.

    Äänestä

Itse tulin yhden illan suhteesta raskaaksi. En tuntenut miestä entuudestaan.

Punnitsin asiaa, että teenkö abortin vai pidänkö lapsen. Pidin. Nyt olen onnellinen 24v yh-äiti, poika on 10kk ikäinen. Isänsä on tunnustanut isyytensä ja maksaa elarit ja tapaa poikaa silloin tällöin.

Se etten tehnyt aborttia, oli elämäni paras päätös.

Äänestä
  • Tunnusti isyytensä, vaikka joku ei huolehtinut ehkäisystä. Kai sentään vaati isyystestin?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Maria Madgaleena kirjoitti:

Itse aikoinaan painin tämän aborttikysymyksen kanssa. Olin 20v. ja olimme seurustelleet vähän aikaa ja sitten kävi vahinko. Salasin raskauteni ja ajattelin hoitavani abortin itse. Kävin lääkärissä ja aika oli varattu sairaalaan kaavintaan. Yöllä en saanut unta, pyörin sängyssä, itkin ja mietin, että mitä jos katuisin asiaa. Aamulla soitin sairaalalle ja peruin ajan, jossa onniteltiin. Olin vähän hämilläni. Nyt olisi sitten pakko kertoa asiasta poikaystävälle, joka tietty oli aika shokissa. Mutta onneksi ei vaatinut minua mihinkään vaan kysyi mitä aion tehdä. Nyt meillä on 5-vuotias tyttö, joka on päiväni paiste ja jota kohtaan rakkaus on kasvanut niin suureksi (alussa raskauden jälkeinen masennus), että en pystyisi kuvitella elämää ilman häntä! Miten jotakin voi rakastaa niin paljon, että tekisi hänen puolestaan mitä vain!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu