Onko täysin yksin oleminen teistä normaalia?

,

Siis en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta tilanteeni on seuraavanlainen. Eli olen nuori parikymppinen, jolla siis teoriassa pitäisi olla elämä niin sanotusti täydessä vauhdissa, mutta käytännössä minulla ei ole mitään ja olen todella yksinäinen. Vielä joku aika takaperin minulla oli muutama kaveri kouluajoilta, joita saatoin nähdä ehkä kerran viikon tai kahden sisään, mutta nyt en ole nähnyt ketään muutamaan kuukauteen ollenkaan. Tilannettani kuvaa hyvin mitä uutena vuotena tapahtui, elikkäs menin kaupungille ihan hyvin mielin ja ajattelin että eräs kaverini tulisi myös kaupungille juhlimaan uuttavuotta kanssani, no ei hän sitten tullutkaan. No siinä vaiheessa ajattelin että no ok ei se haittaa, kyllä joku muu sitten lähtee. No ei lähtenyt, uusivuosi meni sitten lopulta yksin kaljaa juodessa ja raketteja katsoen, tosin sekin ilo loppui lyhyeen koska ilmeisesti sammuin jo ennen kahtatoista asuntoon yksin. Aamulla heräsin kauheassa krapulassa, mutta vielä pahemmassa masennuksessa, sillä mietin kuinka on mahdollista, että minulle käy niin että ryyppään ypöyksin, kun kaikki muut juhlivat. Olen nyt viimeisen vuoden ihan tosissani yrittänyt parantaa elämääni ja olla mahdollisimman sosiaalinen, esimerkiksi suostumalla aina jos joku, ihan kuka tahansa, ehdottaa ihan mitä tahansa sosiaalista toimintaa, mutta ei ole oikeen tullut onnistumisia. Pahinta on se, että haluaisin kovasti seuraa ja vuorovaikutusta, mutta toisaalta koen hankalaksi hankkia mitään kontaktia, koska ei ole ketään tukena ja olen noin viimeiset viisi vuotta kamppaillut äärimmäisen sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa. Ja se on sitä luokkaa, että bussiin nouseminenkin jännittää minua suunnattomasti.

14

1454

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ownerofalonelyheart

      Ei täysin yksin oleminen taida täysin normaalia olla. Ihminen kun on sosiaalinen eläin. Kannattaa jo mielenterveyden kannalta hankkia edes yksi ihminen, jonka kanssa voi jutella. Netin kautta se on vielä helppoa.

    • Toinen mies 44

      Kerro tuosta kaikesta vanhemmillesi ja/tai muille sukulaisillesi. Siltä suunnalta luulisi noin ensi hätään löytyvän luotettavampaa tukea kuin kaverien tai mahdollisten kaverien suunnalta.

    • pokuli11

      Minä oon taas vastakkaisilla linjoilla.
      Mikään ei voita yksinoloa, luovuin puhelimestakin enkä ole kaivannut moista.
      Haaveena olis että saisi asua jossain korvessa rauhassa
      Olen yrittänyt seurustellakkin välillä mutta se ei yksinkertaisesti oo mun juttu ja oon lopettanut suhteen aika nopeesti

    • en halua ketään

      Toi kuullostaisi hyvältä. Voisin muuttaa korpeen sun naapuriksi, jos näytät mulle miten siellä tulee toimeen. Ei täällä mikään ole minuakaan varten ja mieli tekisi vaan jättää kaikki tämä paskan pyörittäminen, talousrattaan pyörässä pyöriminen, josta ei käteen jää muuta kuin pelkkää tyhjää.

      Täysin yksin oleminen ei ehkä ole ihan normaalia, mutta ei tämä muukaan touhu näytä ihan täysijärkiseltä.

      • 4

        Täällä samoilla aatoksilla, ei tuo oravanpyörä kiinnosta enää pätkän vertaa.
        Niin että korpeen voisi kanssa harkita muuttavanasa.
        Mutta eihän se oikein käy että kaikki sinne korpeen ahtautuvat, tulee liikaa tunkua ja alkaa ahistaa se seurallisuus.


    • not-registered-chick

      Itse näen ihmisiä vain koulussa ja siinä se. Vapaa-ajan vietän yksin. On mut muutaman kerran kutsuttu mukaan bileisiin mutta siinä se vasta ahdistus iskeekin kun huomaat istuvasi aivan yksin ihmisten keskellä kun muilla on hauskaa, huomaat olevasi ulkopuolinen. Ei minua kukaan mukaan kaipaa.

      Masennus ja sosiaalistentilanteiden pelko voivat haitata ihmissuhteita mutta niihin on sentään saatavilla apua. Vertaistuki ryhmistäkin voi löytyy seuraa.

    • en halua ketään

      Minä ärsyynnyn helposti ihmisistä, enkä kestä "tyhmiä" ihmisiä juuri ollenkaan. Olen mielummin yksin ja istun netin ääressä, kun kuuntelen typerien ihmisten tyhmiä jorinoita. Minulle muiden läsnäolo ei ole pakko, enkä kaipaa ihmisiä vierelleni, minulle riittää kun voin valita itse milloin keskustelen, kommentoin tai puran ajatuksiani mm. nettikeskusteluun.

      Kaikenmaailman vertaistukihömpötykset ovat minulle kauhistus. Niissä syntyy helposti kilpailua, nälvintää, kateutta ja kaikenlaista eripuraa, joka vain lisää kuormaa. Ei kiitos, tahdon olla vapaa kaikesta, ihan kaikesta mikä rasittaa pollaani :)

    • miksimiksimiksi

      Ei ole normaalia eikä terveellistä olla ypöyksin, mutta on meitä muitakin yksinäisyyttäkokeneita. Oireilet jo kovasti sosiaalistentilanteidenpelkosi kanssa ja tarvitsisit apua... Oletko harkinnut psykiatrille menoa... sieltä saisit lääkityksen.

      Olin suunnilleen sinun ikäisesi, kun silloiset ystäväni alkoivat kaikki etääntymään eikä kukaan enää pitänyt yhteyttä tai ollut seurana. Minulla ei ollut vuosiin ketään, jonka kanssa olisin voinut edes puhua. Muutaman seurustelusuhteen ja avioliiton jälkeen olen taas totaalisen yksin nyt kolmekymppisenä.

      Yksinäisyydestä on todella vaikea "kaivautua" ulos, kun on kerran tullut ystävien hylkäämäksi ja kaiken ulkopuolelle.

      Toivon sinulle voimia, että jaksat, vaikeaa se on !

    • liian yksin

      Minulla on vähän samanlainen kohtalo.. Tai siis ollut jo pidemmänkin aikaa. Olen myös kakskymppinen nainen ja aika yksinäinen. Ystävyyssuhteet alko kummasti katoamaan kun en erään lääkityksen johdosta voinu ravata baareissa ja muualle ryypiskelemässä. Eikä kiinnostanut käydä arkisinkaan missään, kun sielläkin ihmiset vaan hoki kuinka lähdetään taas viikonloppuna viihteelle. Oon käyttänyt nuoresta iästä lähtien tietokonetta, tavallaan oon onnellinen siitä, tavallaan en.. Mutta jossain vaiheessa huomasin että olin tietokoneella päivät pitkät, etsin jollain lailla kaltaisiani ihmisiä.. Oon myös hyvin ujo ja siks ollut vaikeaa etsiä uusia ystäviä vanhojen juoppojen rinnalle.. Ikävöin kyllä heitä, ja usein toivon että he olisivat mun sairastumisten myötä rattiutuneet mutta toiveajattelua.. Tää kaikki lähti suunnilleen siinä 2008 liikkeelle kun olin vielä alaikäinenkin. Joitain vuosia jaksoin yrittää pitää kiinni noista ystävistä, mutta aina vaan tuntu pahemmalta ja pahemmalta.. Jotenkin väärältä ja teennäiseltä, ajattelin niin erilailla kun ne.. Nykyään nään satunnaisesti netistä löytämiäni ystäviä ja miesystävää jonka löysin myös netin kautta, asuu muutaman tunnin ajomatkan päässä minusta.. Vanhempienkin kanssa on hyvin kitkerät välit, pitävät mua vielä teini-ikäisenä kaikesta kokemastani huolimatta, voin kertoa että hieman aliarvostettu olo joo... Yleensä välttelen niidenkin näkemistä mahd. paljon jottei tulis vaan entistäkin paskempi olo. On mulla muutama sisaruskin, mutta heilläkin on jo niin omat elämät.. Tavallaan itse hylkäsen heidätkin siinä teini-iän myllerryksessä kun itsekin dokailin ja bailasin ja liikaa. Koen että mä en ansaitse heidän seuraansa, koska nekin olis ehkä usein tarvinnut mun seuraa aiemmin, niin millä oikeudella mä nyt yhtäkkiä tunkisin niiden seuraan, kun ei niitten seura ennenkään kelvannu? -huokaus-.. :(

    • yksin kotona

      No minä en olllut kaks kypäsenä yksinäinen mut nyt 36 vuotiaana olen yksin. Joulu ja uusivuosi meni yksin. Tai viimeiset 5 jouluu ja uuttavuotta olen viettänyt yksin. Ei ole tosiaaan herkkuu. Olen epäonnistunut elämässä. Tuskin tän ikäinen enää saa kavereita tai edes tyttöystävää, mut sulla on vielä mahiksia löytää kavereita.

      • Mhmm

        Tiedän henkilön joka sai yli 50 vuotiaana uusia ystäviä, eli tuskin peli on vielä menetetty sun kohdallasi.


    • Valutlikko

      Alkuperäiseen kysymykseen, että onko täysin yksin oleminen normaalia, niin uskallan vastata että on. Olen itse kymmenkunta vuotta viettänyt sujuvasti siten että ainoa kontakti ihmismaailmaan on ollut kaupan kassa. Itse tosin uskottelen itselleni, että se oli ainakin osittain oma valintani, joten ehkä siksi se sujui niin jouhevasti.

      Sen kuitenkin elämän kokemuksellani osaan sanoa, että tuo parikymppisen ikä on se ikä jossa jos ei kokonaan, niin ainakin osittain ystävyys suhteet muuttuvat. Osa vanhoista kavereista lähtee muualle opiskelemaan, toiset viettävät bilehile elämää, ja joku taas hurahtaa uskoon. Se vanha ajanvietto siellä koulun välitunnilla on ohi. Nyt kun itseäni ajattelen taaksepäin, niin oma ystävä / tuttava piirini on lähes täysin vaihtunut elämäni aikana, enkä pidä sitä missään tapauksessa huonona asiana.

      Se on tietysti hankalaa, jos rupeaa tuntumaan yksinäiseltä. Eittämättä aloituspostin uudenvuoden kertomus kuulostaa siltä että koit sen ”epäonnistumisena”? Siihen en osaa muunlaista arki neuvoa antaa kuin, että mites joku harrastus / kiinnostuksen kohde? Sellaisissa paikoissa on aina helpompi aloittaa keskustelu, kun on aina joku yhtenen puheenaihe. Oli se sitten koirat, pitsinypläys, tai mikä vaan. Mielestäni hyvin monella paikkakunnalla toimii joitain kansalais / vapaaopistoja, joilla on kivaa kurssitarjontaa, sieltä eikun kokeilemaan jotain uutta sisältöä elämään. Eikä sinne kannata sillä mentaliteetilla lähteä että tässäpä minä nyt uuden sielukumppanin tai elämänkumppanin löydän, vaan enempi että ei se ota mitään jollei anna.

    • yksi yksin

      Mä lähinnä naureskelen itelleni. itkeä en osaa enään. Ei ole nimittäin mitään tunteita ihmisiä kohtaan tai ketään kohtaan.

    • rohto

      Sinun puhe on totta,jos kaverisi arvioivat,että pärjäät yksinkin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?

      Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai
      Kotimaiset julkkisjuorut
      112
      1814
    2. Martina oli sarjassaan tänään 32.

      Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1754
    3. Stepuli itkee facessa

      Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      112
      1728
    4. Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.

      Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      254
      1434
    5. Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.

      Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1380
    6. Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.

      Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii
      Maailman menoa
      483
      998
    7. Minä menetän sinut kokonaan

      Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
      Ikävä
      50
      955
    8. Onpas Martina valinnut sopivan laulun

      Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      903
    9. Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?

      Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai
      Maailman menoa
      237
      894
    10. Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.

      Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse
      Maailman menoa
      347
      858
    Aihe