Olen pitänyt lukion jälkeen kaksi välivuotta miettien mitä haluaisin lähteä opiskelemaan ja oikeustieteellinen tuntuu tällä hetkellä kiinnostavimmalta alalta. Olen tehnytkin joitain oikeustieteen opintoja avoimessa yliopistossa. Minua huolettaa kuitenkin työllistyminen, entä jos en saakaan töitä valmistuttuani? Juristien työpaikoista on varmasti kova kilpailu ja olen itse vähän ujo, joten pelkään jääväni rohkeampien hakijoiden jalkoihin työnhaussa. Toisaalta en ole edes kiinnostunut asianajajan työstä enkä havittelekaan huippupaikkaa mistään hyvämaineisesta asianajotoimistosta, vaan enemmän minua kiinnostaa julkinen sektori. Olisi kiva kuulla ihmisten kokemuksia, onko oikeustieteen maisterin koulutuksella helppo saada töitä ja pärjääkö juristin työssä myös vähän ujompi ihminen. Olen kyllä sosiaalinen ja puhelias, mutten mitenkään erityisen rohkea enkä mielelläni pidä esimerkiksi puheita ihmisten edessä. :)
Työllistyminen oikeustieteellisestä
oikikseen vai ei
4476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä oli tuossa hyväksytyssä väitöskirjassa että mahdollisimman huono pari avioliittoa katsoessa on kaksi akateemista, paras pari onnelliseen avioliittoon on noin 4-5 vuotta vanhempi akateeminen nainen ja jämerä raksa mies.
Onko OTM-papereilla helppo saada töitä?
Tämä riippuu vähän. Juristeilla on yksi maamme pienimmistä työttömyysprosenteista ja isoin osa juristeista työllistyy ns. koulutustaan vastaaviin töihin. Toisaalta paperit itsessään ei vielä työnsaantia helpoksi tee, mutta työllistyminen niillä on ihan hyvää.
Eniten kannattaa miettiä sitä mitä haluaa tehdä elämällään. Työllistyminen, palkka tms. seuraa yleensä perässä. Oikiksessa törmää kyllä ihmisiin joita ala ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, mutta kyllä hekin jonkun oman nichensä löytävät (esimerkkinä vaikka sitten OTK:n (eli OTM:n) papereilla poliitikonuran tehneet).
Pärjääkö ujompi ihminen juristin työssä?
Ujous on tietysti aina ongelma sosiaalisessa kanssakäynnissä, koska juristin työ sisältää paljon kommunikaatiota, mutta sen edessä ei kannata lannistua.
Kannattaa pitää mielessä, että oikiksen pääsykoe ei millään tasolla mittaa sosiaalisia valmiuksia. Sisäänpääsy kun vaatii enintään muutaman replan kommunikointia ja suurimman osan ajasta kirjojen kanssa pakertamista. Päin vastoin, juristeina löytyy paljon ujoja ja epäsosiaalisia. Ja kyllä hekin työllistyvät.
Voihan viulu. Minä en ole ujo vaan ehkä liiankin menevä. Lakiopinnot kiinnostavat noin teoriassa mutta pelkään ettei ole lukupäätä. Vaaditaankko siellä vain sitä? Lukemista ja oikeanlaisesti kirjoitettuja tenttivastauksia?
Ei kannata miettiä sen enempää omia ujouksiaan tai muutakaan puolimystistä keittiöpsykologiaa, koska sitten jää vain sen vangiksi ja elämä menee ohi epäolennaisuuksia vatvoessa ja ihmetellessä. Jos haluaa lakimieheksi, niin ainoa, mikä merkitsee, on pääsykokeesta läpi pääseminen.