Pelko ja raivo saavat ihmisessä aikaan niin sanotun taistele tai pakene reaktion ,jolloin elimistöön erittyvä ylimääräinen adrealiini saa vaistot äärimmäisen valppaiksi,väitänkin että pelko tai raivo ovat hyväksi kamppailussa pois sulkien ääripäät.
pelko ja raivo
tao tao
3794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäksi ne sokeuttavat, aiheuttavat virhearvioita, epätoivoisia ja typeriä tekoja, juridisesti huonoja toimintavalintoja jne.
Ne ovat hyviä, kun on kyse viime hetkien epätoivoisista hengissäpysymiskamppailuista, mutta todella harva kamppailu, matsi tai itsepuolustustilanne oikeasti on sellainen.
Tietysti pieni määrä "apinan raivoa" voi johtaa kamppailu-urheilumatsin voittoon ja suosiolliseen IP-tilanteen ratkeamiseen, mutta voi siinä käydä toisinkin jos se raivo saa vallan eikä ole työkalu. Ja tunteilla leikkiminen on aika hankalaa.
PS: Vaistot eivät herkisty mihinkään, pikemminkin päinvastoin. Aisteista sen sijaan näkö ja kuulo kyllä herkistyvät mutta vain eteen päin.
Ääritilanne ja valtavasti adrenaliinia aiheuttavat kyllä sen, ettei kipu tunnu ja voima virtaa suonissa. Harkinta on vaikeaa ja liikkeet tuntuvat kömpelöiltä. Ainoastaan selkärankaan asti opitut jutut toimivat niinkuin niiden on tarkoitus. Osumia kestää ottaa vastaan ja toimintakyky säilyy niistä huolimatta. Huumaa ei kestä kuitenkaan kovinkaan kauaa eikä sitä tilaa voi oikeastaan kutsua.
Itse raivostuin, kun neljä nuorta hakkasi ja potki vanhaa miestä. En ajatellut mitään. Menin vain väliin ja pyöritin kaikki maahan. Sain pahojakin osumia käsiin, mutta tilanteessa se ei hidastanut yhtään. (mm. jostain ketjusta. Jälki näkyi pitkään iholla) Raivostuin vain lisää ja kaikki harkinta katosi. Onneksi lähtivät karkuun.
Olen samaa mieltä hps:n kanssa siitä, ettei valinnat siinä tilanteessa olisi olleet mitenkään optimaalisia. Onneksi ei tullut jälkiseuraamuksia. Jälkiselvittelyt olivat jo noinkin työläitä.
hienosti toimittu mielestäni.