Yliherkkä kofeiinille?

17.11.2011 kAHVINJUONNIN sALAT
Alkuun seurustelusta sillä se liittyy osaksi suurta kahvin ympärillä pyörivää maailmaa ja aika monelta tasolta tosiaankin. Korvaavana ylellisyysjuomana kahvi vakiintui suomalaisten työtään rakastavien keskuudessa. Alkoholin kieltolain vaikutus toi tämän herkkutuotteen lämmittämään pohjoisen Suomen talvea, ja kun hamppukin kerran oli kielletty ja mystisesti unohdettu teollisuuden tuodessa ulottuville pinnallisesti upeita materiaaleja, niin kahvin tehtäväksi tuli tuoda loiste arkipäivään.

Teollistumisen hinta oli nimittäin maksettava eikä sopinut jäädä kiinni menneisyyden kuvioihin. Kahvin sosiaalinen ulottuvuus on jäännettä osittain tästä yhteisöllisyyden koetusajasta, jolloin vapaa-ajan käyttö jäi luultavasti monen ihmisen osalta vähälle.

No mutta tarkoituksena on kuitenkin selittää miten vaikeaksi kahvi voi elämän tehdä. Harvat siitä puhuu, koska se on itse aiheutettu ja sisäiseen elämään liittyvä juttu. Ihminen esimerkiksi alkaa valehtelemaan itselleen ja väittämään, että tarvitsee kahvia jotta pystyisi kohtaamaan itsensä. Eikö tässä vaiheessa ole edistytty tavoitteessa? Luultavasti hän on luonteeltaan jokseenkin häiriintynyt eikä ymmärrä elämän todellista tarkoitusta. Tätä harhakäsitystä on saattanut edeltää demoninen itsetärkeys - onnellisuuden lähteiden asteittainen poisliukuminen elämästä ja niiden korvaaminen oman itsensä vaalimisella! (sen tajuaminen on varma merkki edistyksestä) Lopuksi joudutaan tilanteeseen, jossa yhden hairahduksen seuraus on, että vain janotaan oman itsen mielihyvää lisääviä asioita. Samalla aletaan jo vihaamaan yhä enemmän kaikkea, joka paljastaa tuon janon olemuksen. Se on johtanut henkilön kiskomaan kahvia tarkoituksena muuttaa todellisuuden tietoisuutta itselleen sopivaan muotoon. Toisin sanoen henkilö ryyppää kahvia, jotta maailma olisi soveliaampi ja toisinaan saadakseen voimaa muuttaa käsitystään maailmasta (omien valheellisten juoniensa sallittavuuden tason muuttamisen tarkoitusperiin). Yritin havainnollistaa, miten monimutkaisesti voi valehdella itselleen. En tosin tiedä, miksi jatkan vielä pidemmälle seuraavasti.

Kehittyneemmällä tasolla valhe alkaa kuitenkin rakoilla ja epätoivoinen kahvinisti alkaakin sitomaan riippuvuutensa; huomaa, riippuvuutensa kieltämiseen uskonnollisia aspekteja. Hän ei siis yritä vieläkään päästä valheestaan eroon, vaan pitää siitä kiinni ja jatkaa toimintaansa kieltämällä elämäänsä vaikeuttavan kahvin juomisen. Luonteensa sisäänpäinkääntyneisyyden vuoksi, hän pystyy muuttamaan riippuvuuden hajoittaman hermostonsa terveyden/kunnon paljastavan signaalin tulkintaa. Pahaa oloa tuottavat signaalit muuttuvat itsekeskeisyyden ja itsekkyyden ilmasijoiksi [this is the motivation to do it in the first place]. Henkilö todella luulee, että suorittaa jotain henkisesti järkevää egon kouluttamisstrategiaa. Ja periaatteessa se olisikin mahdollista vedättää itsensä niin pitkälle, että ainot keino saavuttaa taas hyvä olo, on hermoston jännitykset pois epäitsekkyydellä.
Saavutaan pisteeseen, jossa ongelmat mielessä ja hermostossa ovat niin pahat, että suuri epätoivo iskee. Tässä vaiheessa tarvitaan itsehillintää jottei mentäisi siihen lankaan, että paha olo poistetaan toisella päihteellä tai juomalla lisää kofeiinia. Lisäksi tarvitaan suuret luovuuden taidot lähinnä sen itsekeskeisyyden tunnistamiseksi ja pysymiseen siitä tietoisena, joka ei tunnista olevansa pysymätön vaan yrittää ylpeyden lisäämisellä tehdä päättelystä niin vaikeasti havaittavaa ja monimutkaista -kaikkien niiden aiempien kahvinjuonnin avulla tehdyistä liikkeistä huolimatta- ettei pystytä näkemään omasta tilanteesta paholaista, ja näin tulee "mun" mentävä reikä päähän. Näin ollen, pystyy pakon edessä muuntamaan luonnettaan parempaan suuntaan.

Hulluutta se kuitenkin on! Miksei yrittäisi muuttaa toimintaansa täysissä voimissaan ja saisi oikeasti jotain aikaiseksikin? Kyse on tietynlaisesta luonteenlaadusta, joka ei ole koskaan tyytyväinen elämäänsä tms.. Sellaisen kehittänyt ihminen kääntyy pahaksi, jos häntä ei ahdisteta nurkkaan. Siksi että hänen on tunnettava oman elämänsä panoksena pelissä tai muuten mitään kehittävää ei tapahdu.

Ylpeyden takia itsearviointiin ja normaaliin kanssakäymiseen tulee esteitä ja himon tyydyttämisen epäonnistumisesta ja muusta ulkomaailman painostavasta vaikutuksesta puhkeaa egon sairaus. Sen luonne on kieroutunut, tiedostamaton ja ympärille on kasvanut äärettömän tarkasti muita ihmisiä tunteva kuori. Tällainen sosiaalisissa tilanteissa erittäin poikkeavasti käyttäytyvä itsetärkeyden riivama henkilö kuvittelee yllä mainitulla tavalla kouluttavansa egonsa ja parantavan omatoimisesti luonnettaan. Lieneekö mahdollista? Ajatukset ovat kuin auton pyörä, niitä ohjaa kuski. Kuskin pitää pysäyttää auto jotta ajatukset pysähtyisivät. Sitten täytyy päästä uudelleen liikkeelle ilman kuskia.