Olen seurustellut käytännössä koko nuoruuteni 17-vuotiaasta lähtien viimiset 10 vuotta. Nykyinen parisuhde, joka on kestänyt jo 6 vuotta on toimiva ja olen onnellinen! Mielessäni kuitenkin kummittelee vähän väliä entinen ihastukseni/exäni, jonka olen tuntenut 5-vuotiaasta lähtien. Emme koskaan ole varsinaisesti seurustelleet keskenämme ja aina kun hän on ollut varattu, olen minä seurustellut ja sama pätee toisin päin. Meille ei ole "siunattu yhteistä aikaa"... Olemme miettineet joskus, että ehkä se meidän yhteinen aikamme tulee eläkevuosina jossain vanhustentalossa, kun muita ei enää ole =) Nyt en ole nähnyt häntä vuoteen ja muutenkin tapaamme vain sattumalta. Harva se päivä eteeni tulee jotain joka muistuttaa minua hänestä. Yksi hauskimmista, suloisimmista ja hurmaavimmista ihmisistä, joita monet ovat tavanneet. Toki tulee jaksoja, jolloin en ajattele häntä edes moneen kuukauteen.
Elämäntilannetta, joka minulla on nyt en halua muuttaa. Olen onnellinen ja tiedän, etten voi saada parempaa miestä rinnalleni kuin tämän hetkinen poikaystäväni, en ikinä voisi tehdä mitään satuttaakseni häntä. Teidän on varmasti mahdotonta antaa mitään vastausta minulle, mutta miten näitä ajatuksia voisi manipuloida? En halua ajatella ketään muuta kuin tämänhetkistä poikaystävääni. Mutta, miten tää on taas näin vaikeeta? En uskalla/kehtaa ottaa exään yhteyttä, koska pelkään seurauksia.
Vanha sanonta lienee pitää paikkansa, että jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti. Joku jota ei koskaan kunnolla saanut... Tätä tilannetta on nyt jatkunut 22 vuotta. Alkaa pikku hiljaa ns. syödä miestä...
Elämäntilannetta, joka minulla on nyt en halua muuttaa. Olen onnellinen ja tiedän, etten voi saada parempaa miestä rinnalleni kuin tämän hetkinen poikaystäväni, en ikinä voisi tehdä mitään satuttaakseni häntä. Teidän on varmasti mahdotonta antaa mitään vastausta minulle, mutta miten näitä ajatuksia voisi manipuloida? En halua ajatella ketään muuta kuin tämänhetkistä poikaystävääni. Mutta, miten tää on taas näin vaikeeta? En uskalla/kehtaa ottaa exään yhteyttä, koska pelkään seurauksia.
Vanha sanonta lienee pitää paikkansa, että jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti. Joku jota ei koskaan kunnolla saanut... Tätä tilannetta on nyt jatkunut 22 vuotta. Alkaa pikku hiljaa ns. syödä miestä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla on sama juttu pienemmässä mittakaavassa :/... ei kai sille oikeen mitään voi, vaikea on ylipäästä... ehkäpä ne täyttymättömät unelmat ovat jonkinlainen voimavara? älä tunne niistä syyllisyyttä, koska et voi niihin itse vaikuttaa.