Minulle heräsi eilen pelko, että sovinko sittenkään äidiksi...
Eli KUNNON monta vuotta kestävä vauvakuume minulla oli ennen raskautta ja olin todella onnellinen kun mieheni vihdoin innostui vauvan hankinnasta ja tulin raskaaksi. Nyt olen jo viimeisilläni, ja olemme odotelleet vauvaa suurella hellyydellä. Vauvoista minulla ei ennestään ole hoitokokemuksia enkä ole aiemminkaan ollut vauvoista yleensä kiinnostunut, mutta vauvakuume oli kova ja tiesin haluavani lapsen..
Eilen kävin katsomassa sukulaisen vauvaa!! Ja tämä pelko iski. Vauva ei herättänytkään minussa mitään suuria rakkauden tunteita. Hän oli tietysti todella suloinen ja kaunis vauva, mutta minulle ei vironnut erityistä hellyyttä tai halua hoitaa vauvaa. Saati että OSAISIN. Siinä se vain mutristeli kasvojaan ja oli lopultakin ihan vaan tavallinen vauva.
Pelkään, että oma lapseni jättää minut samalla tapaa "kylmäksi". En olisi ikinä uskonut että joudun tällaista edes miettimään. Mikä minua vaivaa!!???
Toivoton äidiksi?
10
380
Vastaukset
- Ei hätää!!
Höh, täysin vieras ihmislapsen mötkäle - ei sen nyt niin ylettömästi tarvitsekaan mieltä lämmittää! Ei sinua mikään vaivaa.
Jotkut tuntee rajatonta onnea ja autuutta heti synnytyksen jälkeen oksitosiinimyrskyssä... ja jotkut ei. Siitä se tutustuminen alkaa. Itse sain esikoiseni sektiolla, ja kun 4h myöhemmin näin hänet ekan kerran, ajattelin, että tuoko se on... jotenkin litteän ja samalla turvonneen näköinen :D Oli hän rakas, mutta ei mitenkään pakahduttava tai lämmittävä. Kiinnostava senkin edestä!
Aivan varmasti oma lapsesi ei jätä sinua kylmäksi, mutta älä turhaan hätäänny jos "lämpiäminen" edellyttää hetken tutustumista eka :) Sekin on norrrrrrmaaaaalia.
Jo tuo, että mietit asiaa, osoittaa että välität hänestä jo ennen ensitapaamistanne! - eifjn
Ihan normaalilta kuulostaa. Toiset rakastuvat vauvaan heti ensisilmäyksellä ja toiset myöhemmin. Tunneside lapseen kasvaa ihan varmasti ajan kanssa lasta hoitaessa.
- kuulostaa oudolta
No miksi muiden vauvoja kohtaan pitäisi olla helliä tunteita?! Ei mulla ainakaan ole.
- mammuli80
Älä huoli. Minulla vauvakuume oli ollut jo kauan ja vuoden yrityksen jälkeen vihdoin tärppäsi ja sitten kuitenkin mietin välillä että onkohan kissanpennut kuitenkin ihanampia...no ei ollut! Nyt kaksi lasta.
- Icebella
mammuli80 kirjoitti:
Älä huoli. Minulla vauvakuume oli ollut jo kauan ja vuoden yrityksen jälkeen vihdoin tärppäsi ja sitten kuitenkin mietin välillä että onkohan kissanpennut kuitenkin ihanampia...no ei ollut! Nyt kaksi lasta.
Kiitos vastauksista, kiva huomata että tämäkin voi olla ihan normaalia. Juttelin tästä neuvolassakin tänään, ja siellä sanottiin että joskus äideillä se äidinrakkaus herää hitaasti ja isillä saattaa herätä rakkaus lapseen jopa joskus jo nopeamminkin kun äidillä.
Kai mä jotenkin oletin että kerta olen sentäs juuri saamassa vauvan ja siinä edessäni on vauva, niin mun täytyis jotenkin pystyä avaamaan sille sydämeni. Ja jotenkin tuntea hellyyttä, mitä ei sit tullutkaan. Sillä periaatteella, että eihän se toisen äidin vauva ole sen erikoisempi tai huonompi kun mikä omanikaan tulee olemaan. Näköjään äitiysvietti ei vaan toimi niin, että se herää noin vaan kun "yritän".
Ehkä mulla oli tavallaan epärealistiset luulot. Pitää toivoa että oma vauva herättää kunnollisen rakkaudentunteen sitten ainakin alkujärkytyksen jälkeen... Kovasti häntä on toivottu (:
Ps. Itsekkin välillä olen miettinyt, et olisko koiranpentu ollu sittenki söpömpi... Kova koiraihminen olen. Mut kyllä mulla joku pieni tunne sisällä on, että oma vauva on sitten niin erityinen, tietysti vain meille vauvan omille vanhemmille. (: Hössöäitiä musta tuskin saa tekemälläkään. - ..........
Icebella kirjoitti:
Kiitos vastauksista, kiva huomata että tämäkin voi olla ihan normaalia. Juttelin tästä neuvolassakin tänään, ja siellä sanottiin että joskus äideillä se äidinrakkaus herää hitaasti ja isillä saattaa herätä rakkaus lapseen jopa joskus jo nopeamminkin kun äidillä.
Kai mä jotenkin oletin että kerta olen sentäs juuri saamassa vauvan ja siinä edessäni on vauva, niin mun täytyis jotenkin pystyä avaamaan sille sydämeni. Ja jotenkin tuntea hellyyttä, mitä ei sit tullutkaan. Sillä periaatteella, että eihän se toisen äidin vauva ole sen erikoisempi tai huonompi kun mikä omanikaan tulee olemaan. Näköjään äitiysvietti ei vaan toimi niin, että se herää noin vaan kun "yritän".
Ehkä mulla oli tavallaan epärealistiset luulot. Pitää toivoa että oma vauva herättää kunnollisen rakkaudentunteen sitten ainakin alkujärkytyksen jälkeen... Kovasti häntä on toivottu (:
Ps. Itsekkin välillä olen miettinyt, et olisko koiranpentu ollu sittenki söpömpi... Kova koiraihminen olen. Mut kyllä mulla joku pieni tunne sisällä on, että oma vauva on sitten niin erityinen, tietysti vain meille vauvan omille vanhemmille. (: Hössöäitiä musta tuskin saa tekemälläkään.No mulle oma vauva on ihana nimenomaan sen takia että se on OMA. Ei sen takia että se on vauva. Ja se todellakin tekee siitä vauvasta spesiaalin kun se on oma. En mä halua vain vauvaa, vaan haluan nimenomaan vauvan, lapsen, joka on mun ja mun miehen yhteinen. En mä osaa samoja äidilisiä fiiliksiä tuntea muiden lapsia kohtaan. Enhän mä muiden naisten miehiäkään kohtaan tunne samoja fiiliksiä kuin omaa miestäni kohtaan, niin miksi nyt sitten muiden lapsia kohtaan pitäis jotain erikoista tuntea...
- älä lyö
ihan normaalia tunteesi on. me saimme keinohedelmöityksellä aikanamme lapsen kuuden pitkän vuoden jälkeen. sit kun lapsi syntyi, en tuntenut mitään... pikkuhiljaa ne tunteet tulivat, kai ne hormoonit tekee tekojansa.
- thhdef
minusta tuo on ihan normaalia. Itse rakastan omia lapsiani yli kaiken, mutta muut lapset eivät useimmiten herätä mitään hirveän helliä tunteita..joskus jopa ärsyttää valitettavasti. En mitenkään jaksaisi hoitaa muiden lapsia, mutta omat haluan hoitaa itse mahd. pitkään. Esikoisen kun sain, niin olin niin sekaisin, kipeä ja järkyttynyt kauheasta synnytyksestä, että rakkauden tunteet eivät heti heränneet, mutta kun kun olin toipunut synnytyksestä, niin ne heräsivät pikkuhiljaa. Tokan kohdalla taas synnytys ja vauvakin oli tosi helppo, joten tunsin heti vain pelkkää rakkautta ja ihanuutta lasta kohtaan. Mutta molempia lapsia rakastan yhtä paljon nyt!
- Rakkaus kestää
Icebella-rakas! Olet juuri oikea äiti omalle lapsellesi:) Ihan varmasti rakastat omaa lastasi.Itsellä 4 muksua ja jokaista rakastan kaikilla soluillani.Sama pelko minullakin esikoisen kohdalla Ja rakastuin poikaan heti ensimmäisestä parkaisustaan lähtien :) Seuraavan lapsen kohdalla pelkäsin,miten voisin rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoista:D Ja samallalailla sydän suli,kun tyttö syntyi. Ja niin se rakkaus vaan leviää ja kestää:) Oikein paljon onnea vauvasta ja nauti joka hetkestä!
- 4h43h
:D
Minulla on jo kaksi lasta ja vieläkin mietin välillä, että onkohan musta äidiksi ;9
Minä olin lapsenvahtina sukulaisen 3kk neidille kuukautta ennen laskettua aikaa ja säikähdin kovasti sitä kyllästymisen tunnetta, mikä vauvanhoidosta tuli. Ei mitään suuria oooooo, ihanaaa, tui-tui tunteita. Tyttö vierasti jo jonkin verran ja alku oli melkoista kitinää. Minua lähinnä vain tuskastutti ja tuli sellainen olo, että en haluakaan toista lasta ja taas tätä kitinää :D
Noh, kun se lapsi sitten syntyi, tuli myös ne äidilliset tunteetkin. Se oma on vain oma eikä sille mitään voi, että sitä voi istua tuntitolkulla katselemassa. Ja se osaamishomma... Se lapsi on tosi hyvä opettaja, älä murehdi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1084711Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293443No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452400- 491524
- 361423
- 381246
- 141162
- 1641050
- 271048
- 6954