Olen seurustellut käytännössä koko nuoruuteni 17-vuotiaasta lähtien viimiset 10 vuotta. Nykyinen parisuhde, joka on kestänyt jo 6 vuotta on toimiva ja olen onnellinen! Mielessäni kuitenkin kummittelee vähän väliä entinen ihastukseni/exäni, jonka olen tuntenut 5-vuotiaasta lähtien. Emme koskaan ole varsinaisesti seurustelleet keskenämme ja aina kun hän on ollut varattu, olen minä seurustellut ja sama pätee toisin päin. Meille ei ole "siunattu yhteistä aikaa"... Olemme miettineet joskus, että ehkä se meidän yhteinen aikamme tulee eläkevuosina jossain vanhustentalossa, kun muita ei enää ole =) Nyt en ole nähnyt häntä vuoteen ja muutenkin tapaamme vain sattumalta. Harva se päivä eteeni tulee jotain joka muistuttaa minua hänestä. Yksi hauskimmista, suloisimmista ja hurmaavimmista ihmisistä, joita monet ovat tavanneet. Toki tulee jaksoja, jolloin en ajattele häntä edes moneen kuukauteen.
Elämäntilannetta, joka minulla on nyt en halua muuttaa. Olen onnellinen ja tiedän, etten voi saada parempaa miestä rinnalleni kuin tämän hetkinen poikaystäväni, en ikinä voisi tehdä mitään satuttaakseni häntä. Teidän on varmasti mahdotonta antaa mitään vastausta minulle, mutta miten näitä ajatuksia voisi manipuloida? En halua ajatella ketään muuta kuin tämänhetkistä poikaystävääni. Mutta, miten tää on taas näin vaikeeta? En uskalla/kehtaa ottaa exään yhteyttä, koska pelkään seurauksia.
Vanha sanonta lienee pitää paikkansa, että jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti. Joku jota ei koskaan kunnolla saanut... Tätä tilannetta on nyt jatkunut 22 vuotta. Alkaa pikku hiljaa ns. syödä miestä...
Elämäntilannetta, joka minulla on nyt en halua muuttaa. Olen onnellinen ja tiedän, etten voi saada parempaa miestä rinnalleni kuin tämän hetkinen poikaystäväni, en ikinä voisi tehdä mitään satuttaakseni häntä. Teidän on varmasti mahdotonta antaa mitään vastausta minulle, mutta miten näitä ajatuksia voisi manipuloida? En halua ajatella ketään muuta kuin tämänhetkistä poikaystävääni. Mutta, miten tää on taas näin vaikeeta? En uskalla/kehtaa ottaa exään yhteyttä, koska pelkään seurauksia.
Vanha sanonta lienee pitää paikkansa, että jokaisella on jossain joku jota ajattelee aina elämänsä loppuun asti. Joku jota ei koskaan kunnolla saanut... Tätä tilannetta on nyt jatkunut 22 vuotta. Alkaa pikku hiljaa ns. syödä miestä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla aivan sama fiilis, ja olen aívan varma että löytyy meitä niin paljon tästä maasta että ei kerkiä näitä viestejä lukea.itse seurustellut 4v. ja vähän väliä tulee joku "kadotettu rakkaus mieleen". mut siinä tapauksessa ei pidä harmitella sitä minkä on joskus menettänyt, vaan iloita siitä minkä on itselleen saanut.olen ollut yhteydessä näihin ns. kadotettuihin rakkauksiin ja pakko myöntää, he eivät ole enää samoja ihmisiä joihin joskus on tullut rakastuttua. huomaat sen itsekin jos vaan olet yhteydessä näihin joihinkin jota et koskaan saanut. ja vaikka saisitkin niin silloin viimestään se oma tulisi mieleen kummittelemaan!