Jos joskus, ikinä,

Stetoskoopilla näkee kauemmaksi, mutta itse kyllä suosin kaleidoskooppia. Sillä näkee universumin laidalle asti.

Ei nyt kuun ihailuun välttämättä mitään erityisiä teknisiä apuvälineitä tarvita. Oikea asento riittää.

1980 kirjoitti:

Ei nyt kuun ihailuun välttämättä mitään erityisiä teknisiä apuvälineitä tarvita. Oikea asento riittää.

Eihän sulle yksi kuu aluksi riittänyt.

tähtiharrastaja kirjoitti:

Eihän sulle yksi kuu aluksi riittänyt.

Jos taivaalla on yksi Kuu, en uneksi, mutta jos taivaalla näkyy enemmän tai vähemmän kuin yksi Kuu, voin epäillä olevani unessa tai toisessa todellisuudessa.

1980 kirjoitti:

Jos taivaalla on yksi Kuu, en uneksi, mutta jos taivaalla näkyy enemmän tai vähemmän kuin yksi Kuu, voin epäillä olevani unessa tai toisessa todellisuudessa.

Nyt ymmärrän ajatuksesi. Anteeksi insinöörimäisyyteni.

tähtiharrastaja kirjoitti:

Nyt ymmärrän ajatuksesi. Anteeksi insinöörimäisyyteni.

Ei se mitään, sillä ilman insinöörejä moni runoilija kirjoittaisi yhä ajatuksiaan sulkakynällä. Maailma tarvitsee kumpiakin.

1980 kirjoitti:

Ei se mitään, sillä ilman insinöörejä moni runoilija kirjoittaisi yhä ajatuksiaan sulkakynällä. Maailma tarvitsee kumpiakin.

Mietin vain mitä insinöörit tekevät runoilijoilla?

tähtiharrastaja kirjoitti:

Mietin vain mitä insinöörit tekevät runoilijoilla?

Mitä runoilija tekee insinöörillä, kun sulkakynälläkin VOI kirjoittaa? Sen sijaan on parempi kysyä mitä insinööri voi tehdä runoilijalle tai runoilija insinöörille? Kuten vaikka rakastaa? Pitää hyvänä ja kertoa öisin tarinoita tähtitaivaasta, kun insinööri puhuu Auringon kaasukehän koostumuksesta ja eksoplaneettojen paljoudesta Linnunradassa. Auttaa näkemään maailman myös toisin silmin. Taidetta ei tule asettaa tiedettä vasten - ne täydentävät toisiaan kuin yin ja yang.

1980 kirjoitti:

Mitä runoilija tekee insinöörillä, kun sulkakynälläkin VOI kirjoittaa? Sen sijaan on parempi kysyä mitä insinööri voi tehdä runoilijalle tai runoilija insinöörille? Kuten vaikka rakastaa? Pitää hyvänä ja kertoa öisin tarinoita tähtitaivaasta, kun insinööri puhuu Auringon kaasukehän koostumuksesta ja eksoplaneettojen paljoudesta Linnunradassa. Auttaa näkemään maailman myös toisin silmin. Taidetta ei tule asettaa tiedettä vasten - ne täydentävät toisiaan kuin yin ja yang.

Olipa kaunista.

Tuosta saa kivan ajatusleikin...

tähtiharrastaja kirjoitti:

Tuosta saa kivan ajatusleikin...

No kerro toki. :)

Itse ajattelin kieli poskessa vain sitä, että kivempaa on jos se toinen muistaa välillä hengittääkin, ettei ihan kuolla kupsahda.

Aina ei jaksa ajatella kuin Einstein.

1980 kirjoitti:

No kerro toki. :)

Itse ajattelin kieli poskessa vain sitä, että kivempaa on jos se toinen muistaa välillä hengittääkin, ettei ihan kuolla kupsahda.

Aina ei jaksa ajatella kuin Einstein.

Tuosta bändin nimestä vain tuli mieleen paikka missä asuu nainen, johon olin joskus hulluna rakastunut. Nykyään ennemmin tulee normaalista mukavuudesta mukavampi mieli kun hän tulee mieleen ja hän tosiaan tulee mieleen päivittäin. Todellisuudessa meidän välit on poikki hänen puoleltaan. Miettinyt, että jos olen ihan onnellinen ilman häntäkin, niin se olisi ylitsevuotavaa onnellisuutta hänen kanssaan, eli se kaikki menisi hukkaan. :) Käyn näillä sivuilla, koska tämä on mukavaa. Mukavaa saada jotain yhtymäkohtia siihen ihanaan naiseen, vaikka tiedän, että kaikki voi ja suurella todennäköisyydellä onkin sattumaa. Tässä on selkeä ristiriita minun insinöörimäisyydelleni.

Tuossa sun nikissäsi on kans yks yhtymäkohta. :) On tää hauskaa leikkiä.

tähtiharrastaja kirjoitti:

Tuosta bändin nimestä vain tuli mieleen paikka missä asuu nainen, johon olin joskus hulluna rakastunut. Nykyään ennemmin tulee normaalista mukavuudesta mukavampi mieli kun hän tulee mieleen ja hän tosiaan tulee mieleen päivittäin. Todellisuudessa meidän välit on poikki hänen puoleltaan. Miettinyt, että jos olen ihan onnellinen ilman häntäkin, niin se olisi ylitsevuotavaa onnellisuutta hänen kanssaan, eli se kaikki menisi hukkaan. :) Käyn näillä sivuilla, koska tämä on mukavaa. Mukavaa saada jotain yhtymäkohtia siihen ihanaan naiseen, vaikka tiedän, että kaikki voi ja suurella todennäköisyydellä onkin sattumaa. Tässä on selkeä ristiriita minun insinöörimäisyydelleni.

Tuossa sun nikissäsi on kans yks yhtymäkohta. :) On tää hauskaa leikkiä.

Suhtaudut yllättävän leppoisasti ja positiivisesti tilanteeseen. Kadehdittavaa oikeastaan.

Sattumaa on vaikea käsitellä, ihminen tykkää etsiä tuttuja piirteitä ja kuvioita, jotain jonka voi ymmärtää ja selittää. Ja leikkiä nimenomaan tämä kaikki on. Itse käyn täällä ajankulukseni kun joskus saa kivoja keskusteluitakin aikaan.

1980 kirjoitti:

Suhtaudut yllättävän leppoisasti ja positiivisesti tilanteeseen. Kadehdittavaa oikeastaan.

Sattumaa on vaikea käsitellä, ihminen tykkää etsiä tuttuja piirteitä ja kuvioita, jotain jonka voi ymmärtää ja selittää. Ja leikkiä nimenomaan tämä kaikki on. Itse käyn täällä ajankulukseni kun joskus saa kivoja keskusteluitakin aikaan.

Rakkaus on tehnyt loppujen lopuksi leppoisaksi ja positiiviseksi. Olisi mulla muutama juttu sattumasta. :) Taidan jättää ne kertomatta. En rupea höpisemään mitä ihminen yleensä tykkää tehdä, tehkööt mitä tykkää. Miten muka sattumaa on vaikea käsitellä?

tähtiharrastaja kirjoitti:

Rakkaus on tehnyt loppujen lopuksi leppoisaksi ja positiiviseksi. Olisi mulla muutama juttu sattumasta. :) Taidan jättää ne kertomatta. En rupea höpisemään mitä ihminen yleensä tykkää tehdä, tehkööt mitä tykkää. Miten muka sattumaa on vaikea käsitellä?

Koska se tekee ihmisen aina vähän yksinäiseksi. Tulee olo, että meidät on heitetty olemassaolon lottoarvontaan ilman mitään suuntaa, mitään tarkoitusta. Siksi näilläkin palstoilla joskus aina putkahtelee viestejä, joissa suitsutetaan sitä miten kaikella on ollut jokin maaginen tarkoitus. Ihminen usein haluaa löytää jonkun syyn sille miksi joskus asiat menevät niin kuin menevät. On lohduttavampaa uskoa vaikkapa Kohtaloon kuin ajatella elämän olevan jokin sattumanvarainen kytkinpeli.

Sinullekin tulee kotoisampi olo bongaillessa yhtymäkohtia johonkin tuttuun sekä rakkaaseen. Samoin minuakin lämmitti se tieto, että olet insinööri, sillä se mies, jota minä usein lämmöllä ajattelen on puolivalmisinsinööri. Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä, tykkäämme kaikenlaisista yhtymäkohdista.

tähtiharrastaja kirjoitti:

Rakkaus on tehnyt loppujen lopuksi leppoisaksi ja positiiviseksi. Olisi mulla muutama juttu sattumasta. :) Taidan jättää ne kertomatta. En rupea höpisemään mitä ihminen yleensä tykkää tehdä, tehkööt mitä tykkää. Miten muka sattumaa on vaikea käsitellä?

Oivalsin tässä myös äsken yhden asian: nämä keskustelut täällä, kaikki, ovat kuin laastareita. Niillä paikataan sillä oikeaa, todellista elämän repeämää tai kaipuun haavaa.

En minäkään kirjoittaisi tänne, jos voisin kirjoittaa samalla tavalla hänelle suoraan. Ja mikä parasta: hän vastaisi minulle myös takaisin. Se keskustelu, joka minulla tässä on ollut sinun kanssasi, on haave, jonka toivoisin olevan totta hänen kanssaan. Hetkellinen ajatustanssi ja juuri se asia mitä kaikkein eniten haluan, kaipaan ja himoitsen tällä hetkellä. Kirjoitamme täällä aina sydämemme haamuille, sillä hiljaisuus on yksinäisin vankila, johon ihminen voidaan tuomita.

1980 kirjoitti:

Koska se tekee ihmisen aina vähän yksinäiseksi. Tulee olo, että meidät on heitetty olemassaolon lottoarvontaan ilman mitään suuntaa, mitään tarkoitusta. Siksi näilläkin palstoilla joskus aina putkahtelee viestejä, joissa suitsutetaan sitä miten kaikella on ollut jokin maaginen tarkoitus. Ihminen usein haluaa löytää jonkun syyn sille miksi joskus asiat menevät niin kuin menevät. On lohduttavampaa uskoa vaikkapa Kohtaloon kuin ajatella elämän olevan jokin sattumanvarainen kytkinpeli.

Sinullekin tulee kotoisampi olo bongaillessa yhtymäkohtia johonkin tuttuun sekä rakkaaseen. Samoin minuakin lämmitti se tieto, että olet insinööri, sillä se mies, jota minä usein lämmöllä ajattelen on puolivalmisinsinööri. Me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä, tykkäämme kaikenlaisista yhtymäkohdista.

Kirjoitin pitkät rivit kaikenlaista soopaa asiasta. Vahingossa suljin kirjoitukseni ja kaikki hävisi. Poden flunssaa ja pääni on jumissa, joten en jaksa tänään enempää käsitellä asiaa.

Olen muuten itsekin puolivalmisinsinööri. Olen vain huomannut itsestäni miten ajatusmaailmani on insinööristynyt opiskeluvuosien aikana. Ennen ajattelin psykologiaa, nykyään mietin miten jokin asia tehdään.

Semmosia yhtymäkohtia. Ja sun tapasi ajatella asioita on yhtä rasittava kuin erään. :)

Minulla muuten ei ole kotoisampi olo täällä eikä missään muuallakaan. Se on melkein vakio paikasta, tapahtumasta ja ajasta riippumatta. Aina kotona.

Jään miettimään leppoisasti asiaa.

1980 kirjoitti:

Oivalsin tässä myös äsken yhden asian: nämä keskustelut täällä, kaikki, ovat kuin laastareita. Niillä paikataan sillä oikeaa, todellista elämän repeämää tai kaipuun haavaa.

En minäkään kirjoittaisi tänne, jos voisin kirjoittaa samalla tavalla hänelle suoraan. Ja mikä parasta: hän vastaisi minulle myös takaisin. Se keskustelu, joka minulla tässä on ollut sinun kanssasi, on haave, jonka toivoisin olevan totta hänen kanssaan. Hetkellinen ajatustanssi ja juuri se asia mitä kaikkein eniten haluan, kaipaan ja himoitsen tällä hetkellä. Kirjoitamme täällä aina sydämemme haamuille, sillä hiljaisuus on yksinäisin vankila, johon ihminen voidaan tuomita.

Mielelläni kanssasi kirjoittelen, vaikkakin se asuinpaikka ei osunut kohdalleen.

Perinmäinen tarkoitukseni täällä oloon on etsiä yhtymäkohtia ja tutkia niiden alkuperää.
Kuningasideanani on se, että minulla on ollut sellainen pieni aavistus siitä naisesta, että hänkin on rakastanut minua, mutta hän ei ole uskaltanut sitä kohdata. Minun sähköpostiosoitteeni sisältää suomi24.fi tunnuksen, joten hän tietää, että olen jossain muodossa täällä. Lisäksi on myös muitakin yhtymäkohtia - joita en tässä paljasta - mistä voisi hätäisesti päätellä jotain. Tämä on eräänlaista toivon tutkimusmatkaa. Herättää mietityttämään kuinka kauan tätä tulee jatkumaan. Niin kauan kuin olen saanut selville totuuden?

Voidaan myös esittää hypoteesi, että hän olisi täällä, mutta kun minä kaivan totuuden johonkin yhtymäkohtaan, joka sattuukin olemaan oikeasta lähteestä, niin hän valehteleekin, eikä uskalla kohdata totuutta. Jos asia todellisuudessa olisi näin mietin miksi edes ylipäätään haluaisin olla tekemisissä naisen kanssa - vastaus: koska tiedän itse kuinka vaikeaa se oli. Tämän asian oikeaksi toteaminen on omalta osaltani tietenkin täysin mahdotonta. Se on vain hetkellinen ajatusleikki.

On minulla muitakin vaihtoehtoja miten asiat voisivat olla, mutta totuus en se, että hän ei halua olla kanssani tekemisissä itselleni tuntemattomasta syystä. Tämä epätietoisuus taitaa olla sittenkin se kaiken avain.

Pääasia, että tämä on mukavaa.

tähtiharrastaja kirjoitti:

Mielelläni kanssasi kirjoittelen, vaikkakin se asuinpaikka ei osunut kohdalleen.

Perinmäinen tarkoitukseni täällä oloon on etsiä yhtymäkohtia ja tutkia niiden alkuperää.
Kuningasideanani on se, että minulla on ollut sellainen pieni aavistus siitä naisesta, että hänkin on rakastanut minua, mutta hän ei ole uskaltanut sitä kohdata. Minun sähköpostiosoitteeni sisältää suomi24.fi tunnuksen, joten hän tietää, että olen jossain muodossa täällä. Lisäksi on myös muitakin yhtymäkohtia - joita en tässä paljasta - mistä voisi hätäisesti päätellä jotain. Tämä on eräänlaista toivon tutkimusmatkaa. Herättää mietityttämään kuinka kauan tätä tulee jatkumaan. Niin kauan kuin olen saanut selville totuuden?

Voidaan myös esittää hypoteesi, että hän olisi täällä, mutta kun minä kaivan totuuden johonkin yhtymäkohtaan, joka sattuukin olemaan oikeasta lähteestä, niin hän valehteleekin, eikä uskalla kohdata totuutta. Jos asia todellisuudessa olisi näin mietin miksi edes ylipäätään haluaisin olla tekemisissä naisen kanssa - vastaus: koska tiedän itse kuinka vaikeaa se oli. Tämän asian oikeaksi toteaminen on omalta osaltani tietenkin täysin mahdotonta. Se on vain hetkellinen ajatusleikki.

On minulla muitakin vaihtoehtoja miten asiat voisivat olla, mutta totuus en se, että hän ei halua olla kanssani tekemisissä itselleni tuntemattomasta syystä. Tämä epätietoisuus taitaa olla sittenkin se kaiken avain.

Pääasia, että tämä on mukavaa.

Toinen flunssan potija täälläkin. Siksi tänään on tullut palstoillakin vierailtua useammin kuin yleensä.

Tapani ajatella asioita on varmasti rasittava, sillä olen humanisti, mutta toisaalta olin myös kauan töissä teknisellä alalla ja aina valmis kysymään miten kaikki toimii, joten olen loppujen lopuksi aika poikkitieteellinen yksilö. Saatan myös joskus tehdä rasittavuudesta oikean taiteenlajin, sillä kirjoittaminen, ajattelu ja haastaminen on minulle kuin hengittämistä. Hyvä väittely tai keskustelu on sekä haaste että sydämenlämmitin.

Tuo toivon tutkimusmatka on aika kauniisti ilmaistu, mutta en tiedä voiko se kuitenkaan koskaan täällä toteutua? Itsekin sellaiseen joskus ryhdyin, mutta luulen että totuus jää yhtä paljon minulle peittoon täällä kuin se on jäänyt oikeassakin elämässä. Minullakin on epäilykseni, että kyseinen puolivalmisinsinöörini omasi helliä tunteita minua kohtaan, mutta ei koskaan löytänyt tilannetta, halua tai rohkeutta ilmaista niitä suoraan. Voin myös olla kauhean väärässäkin tai hirvittävän oikeassakin. Tuo epätietoisuus on minullekin kaiken avain. Loogisinta olisi aina ajatella niin, ettei toinen puhu, koska ei tunne samoin, eikä häntä kiinnosta, mutta silti siinä on myös tietty välttelyn maku. Helpointahan on säilyttää keveän ystävälliset välit heihin, joilla ei ole tiettyä painoarvoa... Ja ajatuskehä alkaa taas alusta, eikä se taida loppua ennen kuin iso vieteri laukeaa.

Ja onhan tämä mukavaa. Välillä tosin vähän kuin tirkistelisi ihmisten ikkunoista sisälle pimeään aikaan.

Halu tietää, saada selkeitä vastauksia, on aina ollut ihmiskunnan suurin voima. Se meitä täälläkin ehkä ajaa, emmekä löydä lepoa ennen kuin saamme tyydyttävän tai haluamamme vastauksen.

Mutta nyt on aika lopettaa tämä keskustelu, vaikka mukava onkin. Välillä on hyvä riistää itsensä toisenlaisten kysymysten pariin.

1980 kirjoitti:

Toinen flunssan potija täälläkin. Siksi tänään on tullut palstoillakin vierailtua useammin kuin yleensä.

Tapani ajatella asioita on varmasti rasittava, sillä olen humanisti, mutta toisaalta olin myös kauan töissä teknisellä alalla ja aina valmis kysymään miten kaikki toimii, joten olen loppujen lopuksi aika poikkitieteellinen yksilö. Saatan myös joskus tehdä rasittavuudesta oikean taiteenlajin, sillä kirjoittaminen, ajattelu ja haastaminen on minulle kuin hengittämistä. Hyvä väittely tai keskustelu on sekä haaste että sydämenlämmitin.

Tuo toivon tutkimusmatka on aika kauniisti ilmaistu, mutta en tiedä voiko se kuitenkaan koskaan täällä toteutua? Itsekin sellaiseen joskus ryhdyin, mutta luulen että totuus jää yhtä paljon minulle peittoon täällä kuin se on jäänyt oikeassakin elämässä. Minullakin on epäilykseni, että kyseinen puolivalmisinsinöörini omasi helliä tunteita minua kohtaan, mutta ei koskaan löytänyt tilannetta, halua tai rohkeutta ilmaista niitä suoraan. Voin myös olla kauhean väärässäkin tai hirvittävän oikeassakin. Tuo epätietoisuus on minullekin kaiken avain. Loogisinta olisi aina ajatella niin, ettei toinen puhu, koska ei tunne samoin, eikä häntä kiinnosta, mutta silti siinä on myös tietty välttelyn maku. Helpointahan on säilyttää keveän ystävälliset välit heihin, joilla ei ole tiettyä painoarvoa... Ja ajatuskehä alkaa taas alusta, eikä se taida loppua ennen kuin iso vieteri laukeaa.

Ja onhan tämä mukavaa. Välillä tosin vähän kuin tirkistelisi ihmisten ikkunoista sisälle pimeään aikaan.

Halu tietää, saada selkeitä vastauksia, on aina ollut ihmiskunnan suurin voima. Se meitä täälläkin ehkä ajaa, emmekä löydä lepoa ennen kuin saamme tyydyttävän tai haluamamme vastauksen.

Mutta nyt on aika lopettaa tämä keskustelu, vaikka mukava onkin. Välillä on hyvä riistää itsensä toisenlaisten kysymysten pariin.

"Vastapuolenikin" on "runoilija", kirjallisuuden ammattilainen. Se asia myös teki tästä keskustelusta jännän. Oli kivaa. Meinasin siinä yhdessä kohdassa kirjoittaa, mitä insinööri tekee runoilijalla - menee sen kanssa naimisiin. Loppu.

tähtiharrastaja kirjoitti:

"Vastapuolenikin" on "runoilija", kirjallisuuden ammattilainen. Se asia myös teki tästä keskustelusta jännän. Oli kivaa. Meinasin siinä yhdessä kohdassa kirjoittaa, mitä insinööri tekee runoilijalla - menee sen kanssa naimisiin. Loppu.

Ajattelinkin, että tästä keskustelusta puuttuu vielä jokin loppukaneetti! Tuohon on hyvä lopettaa. Kaunis ajatus.

Toivottavasti saat vielä selvitettyä asiasi hänen kanssaan. Toivon sitä aidosti. Itse toivon olevani tuleva kirjallisuuden ammattilainen, joten tämä keskustelu on ollut melkoinen sattuma todellakin! Harmi ettemme olleet toisillemme ne oikeat. :)

Ja jossain kaukana joku tuntematon runoilija ja puolivalmisinsinööri eivät edes tiedä kuinka paljon ja kuinka suurella kaipauksella sekä lämmöllä heitä on tänäkin iltana ajateltu.

Tarina jatkukoon - mutta toisessa maailmassa, toisella tapaa.

Jos rakkaus onkin pimeää materiaa, eikä sitä voi havaita suoraan? Tarpeeksi suuren tihentymän lähelle kun joutuu niin sitten voi vasta huomata muutoksen ratasuunnassaan.